Musiikkiosastolla mukava virkailija vinkkasi minulle Yrjänän Päiväkirjan.
Kun kirjaa on kolmannes jäljellä, en malta olla kehaisematta. AW Yrjänän kieli on notkeaa ja teemat tenhoavia, pohdinnat aidosti syvällisiä ja punnittuja. Nillittäminen ja siekailematon surkuttelu jatkavat pää pystyssä kansallisia perinteitä, se ei vaivaannuta lukijaa kuin ajoittain - ja sehän meille suomalaisille merkitsee ainoastaan pientä taukoa, asennon vaihtamista.
CMX:stä en ole koskaan piitannut, ja Yrjänä on vaikuttanut aina vähän...narsistiselta. Toisaalta hän on apinoiden kuningas eli uskollisen yleisönsä puolijumala, joten oman kuvan suuteleminen olkoon hyväksyttävää.
Päiväkirjassa vilahtelee ajatus romaanista. Kuten Saarikoski (Tarkan mukaan) oli, kenties Yrjänäkin on parhaimmillaan päiväkirjailijana. Aika näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti