Aikamoista palautetta Ilkka Mattila on saanut kolumnistaan "Jalka ei vipata väkisin". Mattila kirjoittaa mm.
"Suomalaiset ja saksalaiset ovat neuvokkaina ja peräänantamattomina ihmisinä korvanneet svengittömyytensä tarkkuudella ja voimalla ja saaneet aikaiseksi Rammsteinin ja Children of Bodomin kaltaisia yhtyeitä."
Mattilan teesi on, että metalli ei vaan svengaa. Toisten mielestä taas esim. jazzia ei tule laskea lainkaan musiikiksi, "niin henkisesti aivokuollutta suorittamista se on."
Vielä hauskempi kolumni löytyy syyskuun Rondo Classicasta, jossa säveltäjä Eero Hämeenniemi kirjoittaa Sibiksessä pitämästään eteläintialaisen karnaattisen musiikin alkeiskurssista. Kuulemma "muuan tunnettu etnomusikologi" oli lähettänyt opiskelijan välityksellä närkästyneet terveiset, että kuinka harrastelija (Hämeenniemi) kehtaa.
11 kommenttia:
Tiedoksi, että Hämeenniemen kolumni "Kuka saa puhua?" löytyy ainoastaan painetusta numerosta, ei linkistä. Kirjastosta löytyy!
Noita Hämeenniemen juttuja on löytynyt Yle:n sivuilta Podcastina, värikästä kerrontaa hyvillä taustaäänillä höystettynä.
Niin tuohon Mattila tyyppiseen svengittömyyden havainnointiin on helppo kyllä yhtyä kun omasta levykokoelmasta löytyy ihan kiitettävä kattaus 60-70 lukujen svengaavaa musaa, joka on kuiteskin se kaiken popmusiikin vertailupohja.
Tämä kommentti nauratti jo ääneen:
"HIM-yhtyeessä soittaa rumpuja muuten eräs Gas Lipstick, jonka svengi ja groove on myös kansainvälistä tasoa."
Himpulathan on enempi rokkia kun heviä.
Mut joo :)
Lähteekö Mac huomenna Musavisaan? Mä tuun kympin jälkeen "piipahtaa".
Skippaan.
Juttu sohaisee kyllä aikamoiselle pyhälle alustalle. Hassua sikäli että noin paljon soraääntä syntyy. Olisivatko heavydiggarit alun perin väittäneet, että heavyn (enkä tarkoita muutamia yksittäisiä bändiesimerkkejä vaan kyseisen musiikin lajia yleisesti) peruselementtejä on vahva groove? Mitä hävettävää on siinä, että tykkäämänsä musiikki ei varsinaisesti ole mitään svengimusaa?
Suomen hevikansa osaa kyllä paatoksen taidon. Minäkin luin kommentteja välillä kippurassa, vedet silmissä.
Suomalainen iskelmä, ainakin jonnekin 70-luvun alkuun saakka, svengaa kummasti. Jotkut silloiset orkesterinjohtajat saivat soittajistaan irti juuri Mattilan nimeämää irtonaista groovea. Sama pätee osaan sen ajan poppia ja rockia (tuon ajan genrethän menevät hieman päällekkäin).
Lisäksi heiltä tuntui löytyvän sovituksellisia ideoita, joista nykyään ei varmaan osattaisi uneksiakaan.
Kyllä nykyäänkin noita 70-luvun tyylisiä "isoja" sovituksia tehtaillaan. Mutta yksi suuri ongelma on levytysbudjettien pienuus. Ei ole rahaa/aikaa duunata studiossa jotain torvifillejä tai stemmoja.
Lisääntynyt piratismi, lienee suurin syy musabisneksen kehnoihin kassavirtoihin.
Uutta hyvää jälkeä on artistien vaikea luoda rauhassa jos ei ole rahaa maksaa vuokraa.
Mut eipä heviestetiikkaan ole aikoihin kuulunut svengi. Tietnkin nää klassiset 7+-luvun heviorkat on asia erikseen. Eihän hc/crusti/jne -punkissakaan svengiä ole. Se on ilemisesti liian "nynnyä" menoa :)
7+ oli aikomus kirjoittaa 70.
"Kyllä nykyäänkin noita 70-luvun tyylisiä "isoja" sovituksia tehtaillaan. Mutta yksi suuri ongelma on levytysbudjettien pienuus. Ei ole rahaa/aikaa duunata studiossa jotain torvifillejä tai stemmoja.
Lisääntynyt piratismi, lienee suurin syy musabisneksen kehnoihin kassavirtoihin."
En oikeastaan tarkoittanut "isoja" sovituksia, vaan kaikenlaisia jänniä sovituksellisia ideoita, mitä vanhasta suomi-iskelmästä löytyy - myös 70-lukua vanhemmasta.
Lähetä kommentti