Lehtosen Mikko ei ole aina väärässä. Merkitysten tuottamisen ja vastaanottamisen prosessit kirkastuivat minulle kahdessa päivässä (ti-ke) näissä kolme sävellyksessä ja niiden esittämisessä:
1.) George Michael: Faith
2.) Bob Dorough: Devil May Care
3.) Amy Winehouse: Back To Black
Olin toki aiemminkin ymmärtänyt populaarimusiikin kontekstikeskeisyyden nimenomaan mainituissa merkitysprosesseissa. Poikkeuksellinen paikka, aavemainen tulkinta (tässä laulu), niukka säestys/sovitus ja itse tilannetta kehystäneet kummalliset keskustelut aiheuttivat sen, että todennäköisesti en tule koskaan kuulemaan kyseisiä lauluja ilman omituisen yksityiskohtaisia muistoja.
En ole vielä päässyt ajatuksesta eroon - enkä ole varma, haluanko edes.
2 kommenttia:
Olipas hienosti ilmaistu. Huomaa nopeasti, että on ollut jonkin aikaa akateemisen hapatuksen vaikutuspiirin ulkopuolella, kun oma käsitearsenaali ja ilmaisu köyhtyy... Tyyliin: tämä hyvä... huono... jano...
Hetken mietittyäni päätin ilmaista asian tuolla tavalla. Pärskähti näet sen verran kovaa, että oli syytä ottaa kliiniset välineet esille.
Lähetä kommentti