Jaså där. Oliskos taas raportin aika. Kaiken kuohuilun keskellä on asiat hoidettava, joten David Bowien 1974/1979 kokis soimaan ja kirjoitushommiin.
28.10.2009. Pöydässämme oli neljä kuorolaista: kaksi Mikkoa, yksi Jonze ja hieman myöhemmin mukaan ehtinyt Jah. Tuomarin aitiossa puuhaili Oula.
Ekan kierroksen yksilöpalkinnon vei toinen Mikoista, joten illan savotta alkoi mallikkaasti. Varsinainen kierros alkoi tummasävyisesti Bauhaus-yhtyeen Peter Murphylla. Luulin tosin heppua Ian McCullochiksi. No, oltiin kai siinä jotenkin oikeissa sävyissä, ainakin. Seuraavaksi esiintyi Digital Underground tuottaen meille puolikkaan pistettä. Freukkarit sentään tiedettiin ja veikkailu levynsä äänityskaupungista (Austin) osui sentään oikeaan. Kelis jäi ihan ufoksi, mutta special guest Mikko hallitsi Alice Coltranen. Olimme kierroksen kakkosina Toistaiseksi jälkeen.
Toinen kierros alkoi UFOn musiikilla. Emmepä tunteneet, vaikka biisistä tuli pisteen puolikas. Sen jälkeinen Underworld olikin Orb, mutta biisissä kuulunut sämple toi meille pisteen. Puolikas tuli myös seuraavasta kysymyksestä, jonka esitti kasaritukkalegenda Ratt. Ei siis Poison, joka kyllä näytti hienolta vastauspaperissa. Nolostuttaa itseäni tämä. Niukasti tiesimme myös Spandau Balletin ja riivimme vielä Tide is high-kysymyksestä 1,5 pistettä. Kakkoskierroksen 4,5 pistettä ynnättynä ykkösen 5,5 pisteeseen riitti kuitenkin finaaliin.
Finaalin aluksi soinut Syd Barrett tunnettiin hyvin, joskin miehen kuolinikä meni pieleen uutterasta arvuuttelusta huolimatta. Allekirjoittaneenne tunsi Ace Of Basen, mutta ei häpeäkseen muistanut edes kahta bändin studioalbumia. Laiskanläksyille siis ja taas nolostuttaa. Sitten soi suuresti fanittamani Johann Sebastian Bachin yhtä suuresti fanittamani Toccata ja fuuga BWV 565. Eteeriset soundit kuulostivat Emerson, Lake & Palmerilta, jonka sitten paperiin tuhersimme. No, sepä olikin kokeellista rockia aikoinaan soittanut Sky, jossa alkuperäisenä kitaristina soitti John Williams. Aina sitä oppii uutta, näemmä.
Sitten jytisi Massive Attack, johon vastailimme tyylikkäästi. Lopuksi Martha and the Muffins soitti rallinsa Echo Beach. Sen tunsimme, toisin kuin bändin kotimaata ja kitarariffiä sämplinyttä artistia. Hyvin finaali kuitenkin meni, koskapa lähdimme hämärään yöhön kakkossijan kaksi pistettä kainalossa. Voitto meni Tm + Muut-pöytään ja Oula keräsi moraaliset ansiot onnistuneesti ja jouhevasti sujuneesta illasta.
Tämä oli illan kulku noin pääpiirteittäin. Mahdolliset unohdukset, korjaukset yms. voi täydentää kommenttiosastolle.
Kiitos, hyvää yötä ja onnea kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti