Kait se sit döfää raikkaalle, toi pakkanen siis, niin jotkut väittävät. Fillaril on tympee olla liikentees kun ei voi kovaa veivata ton kylmyyden takia.
Lähen tekee hyvälle tuoksuvaa vegepöperöö linsseistä ja kourallisesta mausteita (toki siihen tulee muutakin). Ruokajuomana toimii Clipea ja kokkausmusana Supergrass: Diamnd Hoo Ha albumi, jonka botne jytisyttää mukavasti parkettilattiaamme.
3 kommenttia:
Kun kävelin raikkaassa ja aurinkoisessa pakkassäässä naapuriin musisoimaan, en lainkaan kaivannut pimeää, kylmää ja loskaa.
Mutta lisää bloggaamista ruoanlaitosta! Poikakuorolaiset ovat näkemykseni mukaan kaikki perillä kokkaamisesta, joten mikään ei meitä estä retostelemasta.
Tosin kirjoittaminen saattaa olla hyvinkin takkuista. Tämän sain todeta, kun yritin verbalisoida blogille lauantain ylimaallista hirvipaistia.
Tieto siitä, että edellisenä tiistaina hirvi oli vielä vapaana jolkutellut kairoilla toi makuelämykseen lähes myyttisen vivahteen.
Porukalla olivat ampuneet, ja siellä se uunissa verisenä tirisi.
Slurpsis!
Makuelämyksiä koin itsekin juuri leffaa katsellessani, vaikka ilmoittaudun kyllä kyvyttömäksi kokkausrintamalla. Olivat nämäkin leffaeväät aika yksinkertaiset. Aluksi suunnitelmissa oli popcornia, mutta päädyinkin hapankorppuihin. Niiden päälle sitten sulatejuustoviipaleita + kurkkua ja toisiin versioihin savuporosiivuja.
Tomaatistakin haaveilin, mutta lähikaupan tarjonta ei ollut kummoisen oloista. Juomaksi Lintulan nunnaluostarin yrttiteeä ja johan hongkongilainen actionpaukutusleffa maistui.
Ruoka on hyvää... Mutta tänään alkoi haluttaa piirakkaa, eikä auttanut muu kuin alkaa leipoa.
Omenapiirakka on samanlainen sesonkituote kuin piparkakut. Tietyn vuodenajan ulkopuolella sitä ei oikeastaan tule ajatelleeksikaan. Sitten sitä alkaa odottaa. Ja kun syksy saa, niin omenavarkaisiin!
Tämä oli syksyn kolmas omenapiirakka ja ensimaistiaisten perusteella paras. Ehkä hieman tuli ripoteltua liikaa kanelia, mutta muuten, olosuhteet huomioon ottaen, kaikki meni nappiin.
Ja en erityisemmin pidä leipomisesta, kun sitä joku kohta kuitenkin kysyy. Useimmiten se on kirjaimellisesti aikamoista pakkopullaa. Joskus olosuhteiden asettuessa kohdalleen, se voi olla ja onkin hauskaa puuhastelua.
Musiikkia en kuunnellut, mutta päässä pyöri T.Rexin "Telegram Sam".
Leipomisurakan jälkeen oli hyvä rentoutua parin T.Rex 7":n, Deutsch Amerikanische Freundschaft-älppärin ja snapsilasin kanssa. Kohta kuppi teetä ja tuoretta omenapiirakkaa.
Lähetä kommentti