Varoitus: kirjaus sisältää YouTube -linkkejä.
Stroh-viulu eli torviviulu taittuu makeasti polskaan ja klezmeriin. Luin aamulla, että soitinta käytettiin 1920-luvun Suomessa ns. melujazzin esittämisessä. Ikuna en ole torviviulua elävänä kuullut.
Jälkimmäisen linkin sävelmä, Ma Yofus, on varmasti kaikille tuttu klezmer-melodia. Mutta mikä on sen sävellaji? Nuottini etumerkinnässä on yksi risti ja kaksi alennusmerkkiä, ikään kuin G-duurin ja B-duurin yhteismerkintä, mutta kappaleen ensimmäisen asteen sävel eli toonika on d. Ylinouseva sekunti kakkosen ja kolmosen välillä tuo sävelmään sen itämaisen sävyn, alennettu johtosävel lisää myös modaalisuuden tuntua. Nuotissa vilisee tilapäisiä etumerkkejä, torviviulistin soitossa puolestaan riehuvat mikrointervallit. Mahtavaa kamaa!
8 kommenttia:
Minusta tuo menee c-mollissa, lopettaa kyllä dominanttiin eli g-säveleen (ja sointuun).
Muuten tuo kuvaamasi nuotti on harmoninen g-molli, eli siinä on johtosävel ylennetty. Välillä melodia käy rinnakkaisduurissa, eli tuossa youtuben tapauksessa Es-duurissa. Nuoteissasi veikkaan että B-duurissa.
Sävelmä ei ollut ennestään tuttu, eli varmaan ihan hyvä että olen lopettanut musavisailun.
Kyllä, viulusti soittaa c-mollissa, mutta nuotti on kirjoitettu sävelaskelta ylemmäksi.
Nuotin etumerkintöjen ja harmonian perusteella g-molli on totta kai perusteltu, mutta jos toonikaksi eli skaalan perussäveleksi tulkitaankin d, on johtosävel silloin alennettu. G-molli -tulkinnassa sävelmä rakentuu "jännittävästi" dominantin ympärille.
B-duurissa käydään, mutta es-sävel palautettuna viidennessä asteessa.
"Kyllä, viulisti soittaa c-mollissa, mutta nuotti on kirjoitettu sävelaskelta ylemmäksi."
Tai siis g-molliin em. syistä.
Pikkuruiset aivoni kai tömähtivät taas kompetenssini matalaan kattoon.
Kuulostaisi (taustasta ei oikein voi olla varma) että tuossa kappaleessa toistetaan suurimmaksi osaksi c-mollia ja G-duurisointua. Duuriväliosassa Es ja B, mistä G:n (voi olla seiska, en ole varma) kautta takaisin c-molliin. Periaatteessa perussäveleksi voi tulkita minkä vain, mutta en ainakaan itse tiedä mikä sellainen asteikko edes olisi (mikä ei todista mitään.)
Epämusikaalisille korvilleni tuo harmonia tukee niin vahvasti c-mollia, etten kyllä keksi muuta tulkintaa. En nyt edes muista oliko tuossa muita tilapäisiä vaihteluita kuin että c-mollin johtosävel h laskettiin b:ksi duuriosassa.
Melodia lopetetaan G-hen eli dominanttiin, mutta se on kai yleistä noissa vanhoissa tansseissa, että niitä saatettiin niin pitkään kuin tanssijat tarvitsivat. Vertauksena vaikka Säkkijärven polkka.
Noin 43. ja 44. sekunnin kohdalla kuuluu kyllä aivan selvä kadenssi, missä melodia päätetään c-molliin. Voi tietenkin olla, että pelimannit ottivat dominanttiin päättämisen tavakseen koska se kuulostaa erikoisemmalta.
Ainakin tuo melodia alkoi pyöriä päässä. Hauska kyllä kuulla jos keksit tai joku muu keksii toisen tulkinnan.
Lisätietoa: jos tulkitaan, d:stä, voisi kysymyksessä olla fryyginen moodi, jossa kolmas aste on ylennetty. Klezmerissä - ja ilmeisesti muussakin juutalaisten musiikissa - asteikko tunnetaan nimellä freygish.
Onneksi on internet.
Muistutukseksi lukijoille, että Tommi analysoi (hienosti ja tarkasti!) elävää esitystä, minä ainoastaan paperia.
Sitä paitsi olen aina ollut umpisurkea musiikinteoriassa:)
Kyllä olet aivan oikeassa, että tuo on sitten g-freygish. Länsimaisille korville vain harmonia, missä on toonika ja subdominantti ilman yhtään dominanttitehon sointua (V, VII tai edes II) on vähän outoa.
Mietin hetken voisiko toinen sointu olla sittenkin As, muttei kyllä ole korvieni mukaan. Modulaatio Es-duurista G:n kautta on kyllä niin voimakas, että on vaikea vieläkään vääräksi todistettuna olla kuulematta kappaletta mollina.
Piano-oppilaani appiukko on kehittänyt torviviulua hyvin tuloksin. Liitän tähän youtube-linkin.
Lähetä kommentti