Käväisin illalla divarissa, josta tarttui mukaan (kassan kautta!) Ronnie Spectorin, Anneli Sarin ja Wendy & Lisan älppärit, kaikki huippukuntoisia.
Ronnie Spector on kuuma rock-nainen, jonka villiä ääntä ovat kuunnelleet ainakin Winehouse ja Leinonen. En ole vielä varma, pidänkö Spectorin vibraatosta, joka on leveä ja rytmisesti hiukan hallitsematon. Mutta hänen raaka äänensä miellyttää "rock and roll" -korvaani. Sävellykset ovat keskinkertaisia, samoin taustamuusikoiden soitto. Tästä huolimatta pidän ajatuksesta, että minulta löytyy Ronnie Spectorin älppäri levyhyllystäni. Sitä paitsi Ronnie on hot.
Anneli Sari ei mitenkään edusta minulle olennaista tai tärkeää artistia, mutta jostain kumman syystä pidän häntä kiinnostavana laulajana. Levyllä Sari laulaa tosi hienosti hyviä sävellyksiä, mutta orkesterisovitukset ovat kummallisen puisevia. Levy on julkaistu 80-luvun alussa - ja sen kuulee: 70-luvun riemukkaista kokeiluista ei kuulu pihahdustakaan.
Wendy & Lisa soittivat aikanaan Princen taustabändissä. Teinipoikana koin jotain selittämättömän kiihottavaa, kun kuuntelin Sennheisereilla Girls and Boysia (Parade-klassikolta). Sheila E ja Lisa lirkuttivat vasemmalta, ja Susannah ja Wendy oikelta. French seduction on krediiteissä kirjattu Marie Francen nimiin. Ostamani levy on aika hyvä sekin. Parhaimpia kappaleita on kenties filleriksi tarkoitetut funk-rypistykset. Hittibiisejä ei ole, mutta sellaisiksi selvästi suunnitellut ovat ylisovitettuja. Soundit ovat erinomaiset - jos pitää 90-luvun taitteen kamasta.
4 kommenttia:
Englannista kai jäi joskus matkamuistoksi Ronnie Spectorin Here Today, Gone Tomorrow-7". En tiedä miltä vuodelta tuo kyseinen levy on, mutta Ronettesiin verrattuna Ronnien ääni kuulostaa aika lailla kaiken kokeneelta. Se tuo esitykseen tiettyä syvyyttä, mutta kokonaisuutena versio ei ole kovinkaan onnistunut. Taustaorkesteri vetää sen aivan liian raskaalla otteella, ja sovitus on muutenkin kehno. Ihan hauska kuriositeetti kuitenkin.
Wendy ja Lisa aiheuttaa aina vastaan tullessaan kivoja väristyksiä.
Spector on levyttänyt sen kahdesti: Sirenille (1980) ja Last of the rock stars -levylle (2006). Uudempi versio on sävykkäämpi. Sitä paitsi siinä on Keith Richards laulamassa ja kaiketi soittamassa.
Jäin kerran eräänä joutilaana hetkenäni miettimään mitä musiikkia avaruudessa kuunnellaan.
Eilen YLE uutisoi näin: "...astronautit kuuntelevat yleensä 1970-luvun rockia ja kantrimusiikkia."
Tänään luin samaisesta uutislähteestä mitä musiikkia vangeille soitetaan kidutustarkoituksessa. Pearl Jam ja Nine Inch Nails ovat liittyneet mukaan kampanjaan, jossa vaaditaan Guantanamon vankileirin sulkemista. Näiden yhtyeiden, kuten myös mm. AC/DC:n, Britney Spearsin, Bee Geesin ja Marilyn Mansonin kappaleita on käytetty leirillä kidutuskeinona.
Huh. Minua voisi kiduttaa avaruudessa tauotta raikuvalla kantrimusiikilla.
"Minua voisi kiduttaa avaruudessa tauotta raikuvalla kantrimusiikilla."
Kidutuskokoopano:
Chris De Burgh: laulu
Lars Ulrich: rummut
Kenny G-piste: sexophone
Richard Clayderman: piano
Yngwie Malmsteen: kitara
Sid Vicious: basso
Tyylisuunta: raikuva kantri
Lähetä kommentti