Rauhallista joulua kaikille

Jussi Björling: O helga natt.

Battles - Tonto (from the album Mirrored)

Pikkasen hyvin pojat vetää yhteen. Instrumentaalia parhaimmillaan, videokin aika kekseliäs.

Hyviä poliisiuutisia

Siivosin tuossa äsken, vaikka pidänkin sitä älyttömänä ja pikkusieluisena värkkäämisenä. Mutta allergisena sitä pitää tehä sitä hiton pölyjenpyyhkimistä vähän väliä. No asiaan. Löysin siinä siivotessa sellasen pienen pahvilaatikon ja piti ruveta katteleen, että mitä siellä on. Löyty kirjeitä ajalta kun vielä kirjeitä kirjotettiin ja niitten seassa oli lehtileikkeitä, varsinaisia aarteita kans, nimittäin joskus muinoin ilmestyneen Koilliskaira-lehden Poliisiuutisia. Laitan tähän yhden palstan. Koilliskaira-lehdessä tais muuten olla tuolloin toimittajana eräs valtakunnallistakin tunnustusta saanut runoilija.

Poliisiuutisia (Koilliskaira 12/02)

• Muutama minuutti ennen vuoden vaihtumista kortiton ja holtiton sekä törkeä rattijouppo ajeli Kallaanvaarassa.
• Sallatunturin mökkialueella perheenpää riemastui pahoinpitelyn merkeissä.
• Nyrkiniskuin ja potkuin tapahtui pahoinpitely kemijärveläisessä ravintolassa. Tuloksena terveyskeskusreissu.
• Soppelassa koira karkasi vielä märkään lihaan ja raateli porotarhassa yhtä sarvipäätä.
• Pyhätunturilla on parkkipaikalla vahingoitettu autoa.
• Samaisessa paikassa kesken discohumun näpistettiin kännykkä.
• Sallassa sivukylällä on myös tapahtunut pahoinpitely.

Top something.

1. TheSoundtackOfOurLives: Communion. Aivan hiton hyvä levy. Ja ne kannet... väkisinkin alkaa hihittelemään, nerokasta, moni punkbändi myisi vaikka kätensä noista kansista.

2. M.Servo&Napander: Hittirähinä 1. Taiten koottu kokoelma joka pistää villasukat pyörimään jaloissa, sekahakujen kiistatonta kärkeä.

3. Yks kalja, tupakki ja sen jälkeen nukkumaan.

4. Rääväsuu Lennonin kokoelma, tupla cd. Pitkäs'aikaa kiva kuunnella Lennonin epätasaista matskua, hirveää kuraa ja 10+ vetoja, samassa paketissa. Käsittämätön pokka sillä kyllä oli, hyvin myy (niinku meilpäin sanottais).

5. Talvi, fillarointi, yö pyöräily+uus lamppu.

6. Soijjakaakaojuoma. Again. Joka talvinen suosikki.

7. Lähestyvät Rovaniemen Rokkareiden lätkäsessiot Lapparikentällä.

I'm a streetwlkin' Cheetah

Ugabuga, eli "Tarzan was a bluesman" sanoo 75 vuotias leffatähti Cheetah ja pistää pannaania poskeen.
Toki Cheetah aina välillä muistelee vanhoja hyviä aikoja viidakossa, jossa sai vapaasti hyppiä palmunlatvoissa, kookospähkinöitä rikkoen ja persettä raapien.

Lido Salonen RIP.

Basisti, valokuvaaja, biisinikkari,Lido Salonen lopetti maallisen vaelluksensa eilen. Lido myöskin muistetaan 80-luvun taustavaikuttajana Pelle Miljoona Oy:lle, Smack:lle ja monelle muulle, keikkoja myyden ja bisneksiä hoidellen. Härmäläisen rockhistorian merkittävimpiä miehiä.

Rauhaa.

re: 007

Eilen tarjosin itselleni elokuvaillan, eli uuden Bondin. Tykkäsin. Odotuksia ei ollut juuri nimeksikään, eli ne ylittyivät. Okei, nopeissa leikkauksissa ei pitkän päivän päätteeksi tahtonut pysyä mukana.

Vaikka kaikkea roskaa on tullut luettuakin, ei James Bondit ole varsinaisesti koskaan kolahtaneet kirjamuodossa. Flemingeistä ainoa, jonka olen saanut kunnolla luettua (josta kanssa kyllä pidin - silloin joskus 12-13 -vuotiaana) oli Elä ja anna toisten kuolla. Parit John Gardnerit tuli aikoinaan luettua, mutta niihin innostus lopahti.

Sarjakuvina Bond on ihan menevää viihdettä. John McLuskyn piirtämät tarinat ovat tyylikästä britti-sarjakuvaa, mutta Yaroslav Horakin jälki, särmikäs tyyli muistuttaa Jim Holdawaytä ja Modesty Blaisea, on vielä piirun verran tyylikkäämpää ja tylympää.

Keskiviikko

Ei musavisaa tänään. Vaatii vähän totuttelua kaamoksen tapaan.

32 vuotta sitten...

...tänä päivänä the Damned nauhoitti ensimmäisen sessionsa John Peelille.

Lähes 30 v. sitten...

... 4.12.1978 The Cure nauhoitti ensimmäisen sessionsa John Peelille.

Peel Session (11/12/1978):
01. Killing an Arab
02. 10.15 Saturday Night
03. Fire in Cairo
04. Boys Don't Cry

1. adventtisunnuntai

Johann Sebastian Bach: Öffne dich, mein ganzes Herze kantaatista Nun komm, der Heiden Heiland BWV 61.

Kansankodista, hej!

Ruotsalaisen hyvinvointiyhteiskunnan visuaalinen ilmentymä: 70-luvun tanssiorkesterit. Kuvia ei kannata katsoa hätäisesti, vaan hitaasti ja nautiskellen. Kunkin henkilön kohdalla tulee pysähtyä tunnelmoimaan, tutustumaan.

Ecce homo, tuossa on Åke Örebrosta, vierellään entinen hitsaaja ja lempeä sosiaalidemokraatti Mats Von Fersen. Alemmista kuvista saattavat tarkkaan tutkimalla löytyä lastentarhaopettaja ja innokas polkan ystävä Per-Erik sekä hänen velipuolensa Benny, taitava basisti. Älkää myöskään ohittako kaunista Annaa, ruotsinsuomalaista ompelijaa, joka avoimesta ilmapiiristä rohkaistuneena päätti kokeilla laulamista ihan oikeassa orkesterissa. Jo Seinäjoella olivat tädit sukujuhlissa kehuneet, että tuolla äänellä kannatta ainakin yrittää, mutta ei missään nimessä täällä Suomessa.

Bruce Lee Ping Pong

Tää sälli se vasta onkin jonglööri.

Jussi Pekka Pohjola 13.1.1952 - 27.11.2008.

Onnistuin kerran poikasena livahtamaan kapakkaan, jossa soitti jazz-bändi. Muistaakseni bändin nimi oli rakennettu sähkökitaristin varaan, oli kuulemma ihmelapsi ja muutenkin paras. Muistan vain kammottavan irtotakin, huonon soittoasennon ja kireän soundin.

Bändin basistina soitteli vaatimattoman oloinen keski-ikäinen mies. Viikset ja tukeva olemus olivat pikkupaikkakunnan rekkakuskin, mutta hänen soittonsa oli jostain muusta maailmasta. Se kiinnitti pian kaiken huomioni, hurmasi ja lopulta vietteli. Soitto kuulosti säveltäjän soitolta. Tämä oli helppo vahvistaa myöhemmin.

Keikan jälkeen tein jotain, jota en ollut koskaan aiemmin tehnyt. Pyysin basistilta nimikirjoituksen. Se on edelleen ainoani.

Vinnaren tar allt

Superseksikäs Toistaiseksi voitti kolmiosaisen (kaksi kierrosta ja puuhapaperi) kausifinaalin. Onneksi olkoon! Oheinen kuva on voittajajoukkueen menestyksen taannut voimakuva. Koristakoon kuva voittajien kunniaksi myös meidän blogiamme. Salutamus!
Poikakuoro saavutti kunniakkaasti hopeaa jäämällä ainoastaan pisteen päähän voittajista eli tälläkin kertaa visa oli äärimmäisen tiukka kärkijoukkueiden osalta:

1. Toistaiseksi 13,5

2. Poikakuoro 12,5
3. Blues & Dance 8
4. Ei hajuakaan mäntylöistä 4,25
5. Avohylly 3,75
6. Elizabeth Bathory 3

Tuomarit (Craptorit) olivat ensimmäistä kertaa tulessa, mutta selvisivät tehtävästä kohtuullisen ottaen huomioon illan "merkillisyydet". Pikasääntöpalaverin jälkeen tuomarit jakoivat kenttäoikeudentajuunsa turvautuen viimeiset kausipisteet: kierroksen kaksi parasta joukkuetta, Poikakuoro ja Toistaiseksi, saivat ensimmäiseltä kierrokselta samat pisteet, joten tuomarit antoivat molemmille joukkueille kolme kausipistettä. Toinen merkillisyys oli, että kreivittäret eivät huomanneet lainkaan ensimmäistä finaalikierrosta! Onneksi tuomarit olivat empaattisia ja päättivät soittaa kierroksen kappaleet uudestaan, mutta ainoastaan pienin näyttein.

Pistetään vielä tähän lopuksi näytille runkosarjan pisteet (kuusi parasta). Ehkäpä se vähän lohduttaa itkukrapulassa pyörivää ja pierevää joukkuettamme. Yhteiset kiitokset kaikille musavisalaisille, keväällä jatketaan tarkistetuin säännöin!

Poikakuoro 23

Toistaiseksi 14
Elizabeth Bathory 13
Blues & Dance 11
Ei Mitään Hajua Mäntylöistä 9
Avohylly 8

Trink mit Heino!

Pikkujoulukauden pohjiksi voi vetäistä kunnon tömpsyt Heinoa!
1. Blau Blüht Der Enzian
2. Rote Rosen, rote Lippen, roter Wein
3. Bier, Bier, Bier
4. Karamba, karacho, ein Whisky

Kausifinaali, tänään

Kauden viimeinen voimakuva.
Hie! Hie! Hie! Poikakuoro voiton vie!

L'orror (yöpöydän kirjat top 5)

L'orror, l'orror... levysoitin hajosi, mitä tehtävissä? Miten täyttää pimeän illan tunnit, kun ei vinyylit pyöri?
Lukemalla...
1. Mika Saastamoinen: Parasta lapsille
2. Antony Beevor: Berliini 1945
3. V-P, Lehtola: Wallenius
4 Milton K. Ozaki: Naispaholainen
5. Heikkilä-Paretskoi: Vanhat herrat

Uusi levykauppamme.

Uuteen kauppakeskukseen tuli siis kuuluisan kauppaketju Junttila:n (nimi muutettu) top-ten osasto ja sen mukana tietenkin talousalueemme cd/dvd kauppa ilmeisesti piristyy, ainakin moni on sanonut olevansa hyvillään ko. oaston olemassaolosta.

No eikun mitä, pankkikortti taskuun ja katsomaan valikoimat. Del Shannon, Clash Jukebox ja Ferdinandin Franz lähtivät matkaan cd-osastolta ja tietenkin ihan pirskatin halvalla. DVD puolelta on tullut jo vaikka mitä tsoppailtua. Et siis niinku ihan hyvä kauppa.

Toivottavasti tsoppailuintomme saisi niin isot mittasuhteet että joku pienoinen levypulju perustaisi tänne asianmukaisen myyntipisteen josta saisi ei niin mainstreamia kamaa ja jotain sellaista altsua ja artsua kohtuu hinnalla, niinku, tajuutsä?

Lissun lässyn luupi luu

Remua parhaimmillaan. Lissun lässyn luupi luu :)

Runkosarjavoitto

Poikakuoro oli tälläkin kaudella runkosarjan pisterohmu. Tilanne ennen kauden päätöstä kärkijoukkueiden osalta:

Poikakuoro 20

Elizabeth Bathory 12
Toistaiseksi 11
Blues & Dance 10
Ei Mitään Hajua Mäntylöistä 8
Avohylly 7

Mainittakoon vielä, että kysymyksessä on peräti yhdestoista runkosarjavoitto peräkkäin. Mutta sehän ei tietenkään takaa vielä yhtään mitään. Kauden varsinainen mestari leivotaan niillä kuuluisalla kahdella viimeisellä kierroksella; voittomaljoja voi toisin sanoen päästä kohottelemaan mikä finaalijoukkue tahansa, sillä mestariainesta löytyy näet niistä kaikista. Se on moneen kertaan todistettu.

Top 5

1. Talvi

2. A Chinese Odyssey I ja II

3. The Chronological Donald vol. 4

4. Clint Eastwoodin Iwo Jima-boksi

5. Ilmailuhistoria

Toistaiseksi

Entisistä DK- ja Noone -tähdistä koostuva musavisajoukkue Toistaiseksi on perustanut blogin. Joukkueen pääideologi Petri:

Jos nyt vielä joku viittis kirjotella sinne.

Eli hyvä meininki!

Työvoitto eilen

Sanottaisko että oli aika erilainen ilta musavisassa tällä kertaa. Toistaiseksi-joukkue antoi tulikivenkatkuista kritiikkiä musavalinnoista, ja olihan se meidänkin mielestä aika rankka paketti iskelmäheviä se eilinen ilta. Varsinkin kun meitä oli vain kaks Poikakuorosta, minä ja Jouni, ei kerrassaan muita. Suoraan sanottuna itekin mietin, että pitäiskö lähteä kotiin samontein eikä jäähä häviämään tynkäjoukkueella, mutta onneksi jäätiin kuitenkin kokeilemaan. Tavotteeksi asetettiin finaaliin pääsy. Ja paineita sekin aiheutti, mutta paineet on näköjään hyvä käyttövoima. Eka kierros alkoi turvallisesti radiosta tutulla musiikilla. Näitä minäkin tunnistan. Oli Sturm und Drang, Brother Firetribe ja Nightwishin jännä Erämaan viimeinen Indican Jonsun laulamana. Jouni tunnisti myös Meat Loafin. Ai niin, yksilöbonuskysymyksen tais Jouni myös tunnistaa. Se oli joku. Näitä en paina koskaan mieleen näitä yksilöjuttuja, että sori kun jää mainitsematta.

Toka kierros. Se oli sitten sellaista musiikkia, että Jouni täytteli yksin vastauspaperia. Minä vajosin omiin ajatuksiin. Tuli kaikkea raskasta ja aina välillä kieltämättä ihan kelpokitarasooloja à la Timo Tolkki ja Carlos Santana. Uskon kyllä että niitä sooloja on mahottoman mukava soittaa. Taidemusiikissa (vai klassiseksiko sitä pitää sanoa) tämän tapainen revittely tunnetaan nimellä kadenssit. Kaikki ei laske konserttokadensseja musiikiksi, vaan pitää niitä sellasena täytteenä, jolla soittaja näyttää kuinka on tullut tekniikkaa treenattua että huh huh. Tässä toisella kierroksella sattui muuten sellainen outo asia, että Jonze ei tunnistanut Bruce Dickinsonia ja puolestaan Bathory-joukkueen Satu sitten ei tunnistanut Mötley Crueta. Siis tosi outoa.

Päästiin kuin päästiin finaaliin. Eipä ole finaaliin pääsy tuntunutkaan koskaan näin mukavalta. Minäkin heräsin omista ajatuksistani tässä vaiheessa. Finaali oli kevyempi kuin tuo toinen kierros. Piti yhdistellä laulajia bändeihin, ja musiikista jäi mieleen Paul Gilbertin versio Spice girlsin 2 become 1. Siinä oli kyllä melodian kaari hyvin taivutettu. Ja voi että, illan aikana lumisade ylty. Se näytti hienolta kauppayhtiön isoista ikkunoista. Viimesenä soi sitten kuin tilauksesta Tarja Turusen I walk alone, ja piti ihan kääntyä katsomaan ikkunasta että asteleeko Turunen liehuvine helmoineen siellä Rovaniemen lumisella kadulla. Täytyy sanoa että tuo biisi soi kyllä hyvin Kauppayhtiöllä, ihan kuin en ois aiemmin koko teosta kuullut.

Tiedättekö että me oltiin sitten koko visan toisena! Tienattiin kuulkaa kaks pistettä joukkueella. Kiitti tuomareille erikoisesta visasta! Ja voittajajoukkue Blues & Dancelle onnentoivotukset!

Väliaikamusiikkia

Cheap Trick: Mighty wings.

Hyvää nimipäivää!

Poikakuoro toivottaa hyvää nimipäivää rakkahimmalle kilpatoverilleen Elizabeth Bathorylle! Illalla nähdään!

Musavisaraportti

Niin joutuivat jälleen keskiviikko ja musavisa. Olin hyvissä ajoin pukenut parhaat päälle ja lämmitellyt musavisamobiilin ja lähtenyt kohti Kauppayhtiötä. Olin jälleen aikaisin paikalla, mutta odottavan aika ei kuitenkaan ollut pitkä. Ennen kuin huomasinkaan oli joukkue paikalla. Illan kokoonpanossa olivat läsnä Inksu sekä hänen mukanaan saapunut vieraileva tähti, Mikko, Mackan sekä allekirjoittanut. Jah oli tällä kertaa estynyt saapumasta työkiireiden vuoksi.

Ensimmäinen kierros. Yllärikysymysten jälkeen pääsimme asiaan. Kierroksen teemana olivat laulavat elokuvatähdet. Ensimmäiseksi lauleskeli Bruce Willis kappaletta Secret Agent Man, joka oli hyvin tunnistettavissa. Leffa meni tosin huti. Se oli Austin Powers (jompikumpi niistä) eikä Ace Ventura, kuten paperiin kirjoitimme. Kakkoskysymyksen Tenacious D tunnistettiin myös. Yhtyeen nimen alkuperää emme muistaneet, mutta kappaleeseen sisältyneet säveltäjät Johann Sebastian Bach, Ludwig van Beethoven ja Wolfgang Amadeus Mozart toivat pisteen allekirjoittaneen käytyä jälkikäteen perustelemassa vastauksemme.

Loppuosa kierroksesta meni myös hyvin tunnistaessamme Kaj Chydeniuksen sävelet ja Eino Leinon sanat sekä Vesku Loirin Huilumies-viisun. Milla Jovovich osattiin yhdistää Bruce Willisiin (Fifth Element) sekä Resident Evil-pelileffasarjaan. Kierroksen voitto pisteillä 8,25/12. Pistelaskutauolla askartelimme haasteellisen anagrammipuuhiksen parissa.

Toinen kierros osoittautui sitten huomattavan vaikeaksi. Ensimmäinen Raconteurs-kysymys meni nollille sankarillisista yrityksista huolimatta. Toisessa kysymyksessä soi Black Sabbathin Symptoms of the Universe. Mackanin meditaatio toi meille pisteen alkuperäisestä esittäjästä ja levystä, mutta emme tunnistaneet soitetun version esittänyttä Sepulturaa. Se olisi saattanut johdattaa meidät myös c-kohdassa kysytyn Rattuksen jäljille.

Beastie Boysit ja Turbonegrot tiedettiin kohtuudella, mutta yllätyksenä tuli lähimmän Turbojugendin sijaitseminen kotoisessa Rollossa. Kierros ei mennyt kummoisesti, mutta puuhiksen voimilla saimme kammettua itsemme alkukierrosten kärkisijalle yhdessä Blues & Dancen kanssa.

Siispä koitti illan finaali, joka koostui listatriviasta. Tuomari Nurmio tulkitsi aluksi Taisto Ahlgrenin kappaletta Pettäjän tie. Ahlgren muistettiin ja pitkä mentaalinen vääntö palautti mieleen myös Nurmion Tangomanifesti-levyn. Syltin Rocky III:n tunnariesittäjä Survivor muistettiin ja pitkä mentaalinen vääntö toi esille myös kuullun version laulaneen Paul Ankan ja parodiaversion esittäneen Weird Al Yankovicin.

Kolmoskysymyksen pistekato menee allekirjoittaneen henkilökohtaiseen piikkiin. Indican esittämä Kersantti Karoliina soi korvissa liian vahvasti Pikku Oravan äänellä enkä millään uskonut kappaleen löytyvän alun perin Popedan Svoboda-albumilta. Tämän jälkeen viimeinen kysymys toi enää yhden pisteen tunnistaessamme Jope Ruonansuun esittävän Saku Kuosmasen kappaletta. Jopen levy olisi ollut nimetty hyvin poikakuoromaiseen tyyliin: Työnnä kännykkä hanuriin. Vuoden 2002 9. suosituimman kappaleen esittäjä olisi puolestaan ollut Lordi.

Pari hutia veivät meiltä iltafinaalin voiton. Hopea ei kuitenkaan ole häpeä ja finaalin voittanut Ei Mitään Hajua Mäntylöistä ansaitsi yhdessä illan ahkerasti tuomaroineen Voi Pytty-duon kanssa aplodit ja onnittelut. Raikuvat aplodit sai myös tarjoilija poistaessaan reippaalla otteella ja asenteella tupakkamiehen savuttomasta ravintolatilasta. Kiitokset myös joukkueemme vierailevalle tähdelle innokkaasta osallistumisesta. Itse tulen viettämään päivät ennen seuraavaa musavisaa harjoittaen itsekritiikkiä sekä tehden zeniä kehittäviä harjoituksia saadakseni liian suureksi leventyneen suuni pienemmäksi, hillitymmäksi ja hallitummaksi.

конец

60!

Charles Philip Arthur George Mountbatten-Windsor, s.14.11.1948.
Poikakuoro onnittelee Walesin prinssiä ja koko brittiläistä kansainyhteisöä!

”Saamarin rapparit!”

Hankin männä viikolla levyn, josta tuli viides omistamani rap-levy. levy oli Fat Boys 7” ja todella tiukkaa settiä (vaikkei kuitenkaan tuo linkin takana oleva styge).

Ne muut omistamani rapparilevyt ovat:
Kurtis Blow 7”
Grandmaster Flash & the Furious Five-lp
Public Enemy 12”
Mel Brooks 7”

Nyt mä oon niin in da hood!

P.S. Tämän rap-levyn haluaisin. Aikoinaan kun sitä sai kaupasta, ajatus oli niin pelottava, että levy jäi sinne...

John "Mitch" Mitchell 9.7.1947 - 12.11.2008

Experience on taivaallinen orkesteri.

Ja samaan aikaan toisaalla...

The Best Music Video Ever Made

Tässä tälle illalle voimavideo, aika huikea. Mulla duunia, skippaan.
Mutta ehkäpä siintä on hyötyä perässähiihtäville joukkueille jos operoimme tänään vaajalla kentällisellä :)

Loudness!!!

Loudness ja tuplana kiitos:

Crazy Nights

Like Hell

Lamaklassikko

"Työttömät kaverukset perustavat siivousfirman."

Tapio Piiraisen klassikkoraina Siivoton juttu (1997):
YouTube ja Elävä arkisto.

Uusi musavisablogi

Keskiviikon dumarikaksikko on perustanut joukkueelleen oman blogin: Avohylly.

Muutkin saisivat osallistua musavisablogien elvytystalkoihin.

Kirja

Tosiasia: kun käsissä on tarpeeksi hyvä kirja, mikään ei voi tulla väliin.

Köyhän stereot

Tuli vain sellainen mieleen, että monellako oli edes nuorempana (stereo)mankka sängynpäädyssä pään puolella?

Köyhän nuoren subbari on varmaan vielä harvinaisempi. Siis putkiradio sängyn alla. Koettu on.

Värikäs ilta

Muistelen menneitä eli tupakanhajuisia, jo lähes ruskeaksi murtuneita vastauspapereita. Vasta raporttia kirjoittaessa sitä usein ymmärsi, kuinka savuisen kosteassa ympäristössä oli iltansa viettänyt. Aamuiset paperit ovat tyystin toista maata. Edelleen kuin riisistä vedettyjä, puhtaita ja valkoisia. Ainoastaan painomustat kysymykset sinisine vastauksineen värittävät niiden sileää ja kaunista pintaa. Poikkeuksen tekee papereista neljäs, josta löytyy harmaan eri sävyjä. Kaihoisasti muistelen myös eilistä iltaa, jonka teemana oli väri. Annetaan raportin kertoa.

Ensimmäinen kierros: "Värikästä"
Pisteet: 7- / 12
Sijoitus: 1

Läpsy: Kreivitär Satu tunnisti salamana Purple Hazen. Onnittelut!
Belle & Sebastian kuulosti etäisesti tutulta, mutta emme keksineet Bay City Rollersia huonompaa vaihtoehtoa, joten ainoa piste tuli laulun väreistä, joita tuli tunnistaa. Seuraavaksi saimme kuultavaksemme huonoimman cover-esityksen koko maailmankaikkeudessa. Väitimme silkkaa pahuuttamme Jukka Ormaa W.C. Yrjänäksi. Aulikki Oksasen osasimme, samoin laulun nimen. Niin liikkuu pehmeä kätesi kuin vene varhain aamuisella joella on runoutemme lähes yksinäistä aatelia. James Brown oli meille peruskauraa. Syntymävuodenkin muistimme ovelasti siitä, että samana vuonna syntyivät myös Joan Collins ja Japanin keisari Akhito. Ainoastaan biisin nimi meni pieleen. Nummisen Pieni ruskea (ja sympaattinen!) ruutu jäi myös nimeämättä, mutta toki nyt jänis (Hare Khrisna, lat.) tiedettiin. Baarien mies on meillä kaikilla hyllyssä, Raamatun ja jallupullon välissä.

Toinen kierros: "Mustavalkoista"
Pisteet: 6 / 16
Sijoitus ensimmäisen ja toisen kierroksen jälkeen: 3

Läpsy: Jaffe nappasi oluen tunnistamalla Noitalinna Huraa! -yhtyeen. Onnittelut! Kierroksella oli mukana puuhapaperi, jossa oli neljä tuttua levynkantta. Tehtävänä oli kertoa viivalla osoitetun yksityiskohdan värin. Otaksuimme tehtävän olevan helppo, mutta niin se värimuisti temppuili jälleen. Puuhapaperista saimme kaavittua ainoastaan puolitoista pistettä. Dj Polly Jeania emme kumma kyllä tienneet, veikkasimme huterasti Tori Amosta, usein musavisassa kysyttyä pianistilaulajaa. White Stripesin perustamisvuosi 1997 ohitettiin vuodella, mutta värit olivat tällä kertaa hyvin muistissa. Oliko se White Blood Cells, mikä myös oli unohduksissa? Intiaanipäällikkömme Geronimon ydinosaamisalueella liikuttiin pelleilyn ja opettamisen merkeissä, ja beibehän se on, joka mustaan pukeutuu - ja jälleen oli Bändi hukassa (Wsoy, 1994). Ville Leinonen ehkä asuu Tampereella, mutta Savonlinnasta hän on kotoisin. Yhtye oli tietenkin Valumo. Toinen kierros pudotti meidät kärkipaikalta, mutta pääsimme kuitenkin finaaliin. Yllätykseksi hangover-joukkueemme Elizabeth Bathory jäi niukasti loppukahinoiden ulkopuolelle, mutta päätti kuitenkin sisukkaasti osallistua varjofinaaliin.

Finaali: "Punaisen sävyjä"
Pisteet: 7,5 / 12
Sijoitus: 1

Läpsy: Illan viimeinen kaljamegabonustäysinrinnoin meni kreivittärien omalle rattopojalle Johnny Winterille. Onnittelut! Ymmärsimme kyllä jotenkuten, että laulaja ja sanoittaja on Hector. Koska bändiä kuitenkin kysyttiin, päädyimme hivenen vastahakoisesti Kasevaan. Vastaushan oli Punainen lanka, ja biisi Simpson & Sampson -cover Taistelija (Boxer). Blonde Redhead soi tilassa mahtavan tunnistettavasti, tosin biisin nimeä emme tienneet. Albumeista muistimme yhden, ja kansallisuusväreistä unohdimme ainoastaan vihreän. On aina huojentavaa, kun finaalikierroksella kuullaan tuttua musiikkia. Hannu Nurmion tiesivät taatusti kaikki Punaisen planeetan - meille tuttu - ollessa kenties liian kaukana kiertoradallaan. Karvainen sielu ei ole niin hyvä nimi runokirjalle kuin Kootut selitykset. Arvatkaa, kumpi oli oikea vastaus? Illan viimeinen kysymys koski Pinkin taistolaishenkistä rallatusta Stupid Girls, jonka räävitön video taisi närkästyttää seksuaalisesti vilkkaita porvaristyttöjä. Pisteitä ropisi muuten mukavasti, mutta Stupidity olikin I'm Not Dead.

Voitto tuli jälleen pienimmällä mahdollisella erolla toiseksi tulleeseen Perintöveroon. Kolmanneksi, pisteen päähän kipusi Toistaiseksi. Mainittakoon lopuksi, että kreivittärien varjofinaalitulos oli 8-. Mikäli olisivat rutistaneet pisteen pari kahdella ensimmäisellä kierroksella, olisivat voittaneet koko visan. Musavisa on julmaa ja ratsuväki raakaa.

Kiitos viehkoille ja taitaville tuomareille monipuolisen värikkäästä viikkovisasta!

007

Joku irvaili muutama kuukausi sitten, että Viinitalon Emmi se tunnarin kuitenkin tekee, että kaikki olisi vain huijausta. Säällisissä olosuhteissa olisikin takuuvarmasti syntynyt häikäisevää jälkeä, lahjakkuutta Amylla löytyy muillekin jaettavaksi. Mutta ovatpa Jack White ja Alicia Keys - varsin epätodennäköinen parisko muuten - onnistuneet loistavasti! Kummankaan fäni (copyright J. Tamminen) en ole, mutta tässä näkemyksellisesti sovitetussa biisissä molemmat kuulostavat aivan hemmetin hyviltä. Ja nyt puhutaan siis pelkästä tunnarista Another Way To Die, josta mielipiteitä piisaa varmasti jokaiseen koloon. Itse elokuvaa en ole vielä nähnyt, mutta ettei vaan ihmiskunnalle olisi jälleen tarjottuna tuleva klassikko, jonka kaikki osat ovat ainakin teoreettisilta lähtökohdiltaan oikeilla kohdillaan.

Quantum of Solace on jo pelkkänä nimenä jotenkin ylivoimainen; yksin Q-kirjaimessa on kulttuurihistoriallisessa Bond-kontekstissa käsittämätöntä glamouria. Entäpä Olga Kurylenko ... huh huh! Odotukset ovat tosi korkealla. Don't let me down, Mr. Bond, James Bond.

Yma Sumac 10.9.1922 - 1.11.2008

Musavisastakin tuttu Yma Sumac menehtyi toissapäivänä. Hänen muistokseen: Tumpa.

Tutustuin hänen musiikkiinsa nähtyäni Coen-veljesten jännittävän rikostutkielman, Big Lebowskin (1998). Muistaakseni Sumacin ääntä kuultiin Jackie Treehornin rantabileissä.

Widget

Päivän lungistelufiilistelyt

Otan tämän päivän erittäin lungisti diggaillen reggaeta ja notkuen sen tahdissa.

Halloweenia.

Their Satanic Majesties Request

Post Sabbath:

1.) Can't Let You Go
2.) Street Of Dreams

Terveisiä!

Makuasia

Ei olisi pistänyt ostaa afrikkalaista punaviiniä.

Mustajalat

Seremonia, jolla Loitsupiippu siirrettiin Yksinäiseltä Päälliköltä Mu-Koi-sa-polle, alkoi samalla hetkellä, kun aurinko nousi tasangon ylle. Sen kirkkaat säteet osuivat avoimesta oviaukosta telttaan ja pappeihin, jotka lauloivat Seitsemän Ukkosen laulua, löivät noitarumpuihinsa ja polttivat suitsukkeena makean männyn lastuja. Kun Ukkoslaulut oli laulettu, Yksinäinen Päällikkö kohotti loitsupiipun sen luovuttajana ja lauloi:

Kuljen nyt ympäriinsä.

Etkoplasmaa

Silläkin uhalla, että saan muiden poikakuorolaisten kirouksen päälleni ja bullan kurkkuuni, kirjoitan jälleen Black Sabbathista. Yritin kuunnella Monkia, sommittelin lautaselle Eppu Normaalia, silmäilin vähäistä funk-kokoelmaani, muistelin Mozartin pianosonaattia KV 280 (F-duuri, viimeinen osa presto). Pistin lopulta jälleen Sabbathia ja päätin antautua. Kuten Aristoteles sanoi: Platon on minulle rakas, mutta Black Sabbath vielä rakkaampi.

Top-5

1.) Perjantai
2.) Lauantai
3.) Sunnuntai
4.) Black Sabbath: Supertzar (Sabotage)
5.) Johnny Cashin vankilalevyt 1968 ja 1969

Monet tietysti inhoavat kantria, mutta (väittävät) pitävänsä Johnny Cashista. Luultavasti syy on banaalin pinnallinen; mustiin puketuva narkkari on tarpeeksi rok, ja hänen musiikkinsa kuullaan tämän rankan imagon suodattamana. American Recordings -sarja sitten summasi tämän kaiken. Kuinkhan moni huomasi, että viimeiset levyt sisältävät myös hienoa musiikkia? Pitäisikin joskus syventyä enemmän hänen isänmaallisiin teemalevyihin (junat, länkkärit, inkkarit, hobot) ja tietenkin hengelliseen tuotantoon, joita hän itse arvosti suurimmiksi saavutuksikseen. Vankilalevyissä on joka tapauksessa tunnelmaa, jota millään muulla levyllä ei ole. Monet eivät sitä paitsi tiedä, että sähkökitaraa levyillä nakuttaa itse Carl Perkins.

Peli

Tervehenkinen ja haastava peli pimenevien iltojen ratoksi. Kestää useammankin kierroksen.

Houlama mama, zast ö swiit dzänörana!!!!

Väännän skebasta kaularautaa ja vaihdan kielet. Säädään oktaanit kohilleen 12. nauhan kohdalta ja taustalla junttaa Monster Magnet, aika kuluu sukkelaan. 20:40 vetäisen popot jalkaan, rotsin niskaan, pipo ja tupakit messiin. Hyppään hyvän ystäväni Danko Jonesin selkään ja kiskaisen sarvista karjuen pakkasenpanemalle maailmalle; "jopas lähti, sano Annikki Tähti", huiskuttaen samalla vaimolleni joka vilauttaa reittään houkuttelevasti olohuoneen ikkunasta. Mietin, "persana, pitäiskö kääntyä takasin", oluen himo kuitenkin vie voiton 1 sekunnin kelaamisen jälkeen. Parkkeeraan Dankoni sovitun Musavisamestan eteen, "krööööhööö" Danko vinkaisee ja jää tziigailemaan upeita naisten pyöriä, joiden piukeat huippuunsa trimmatut tarakat saavat Dankoni aavistuksen keulimaan.

Siellä Karate-kid Jonde ja blues-skidso Markoolio viitoilevatkin, Mikko keltanokka nostaa hyväksyvästi liplakkiaan. Jostain edestäpäin helähtää häikäisevä hymy silmiini, jonka omistaja on tietenkin hehkeä Ingrid. Kaikki siis tonteilla, nappaamme heti juomat ja höpötämme jotain epäolennaista jota ei voi edes paskanjauhamiseksi kutsua. Savolaista syntyperää olevat KungFu-Faitterskat vetäisee heti tuplakierolla kierteellä jiujitsut kehiin ja Markoolio nappaa kaljaläpsyn itselleen niin hyvin kuin vain janoinen mies voi, vastauksena Mikko Alavähätalo. Pennitön Markoolio meinaa urinoida farmareihinsa, silkasta onnesta. Taputamme hänelle siintä hyvästä että päätyi kuitenkin käyttämään saniteettitiloja. Tunnelma tärähti siis laakista tappiin pöydässämme. Ekan kiepin musat olivat SugarHillGang, Lady Hawke, Bueeno Vista Solidar Club ja misubändi the Bangles. Pojoja lasahti 6ja puol, eli kaks ja puol pinnaa enempi kun seuraavalta perässähiihtäjältä ja kolmansina olivat Toistaiseksi/Ensku mäy mäy........ Tupakkitauko......

Lentopallomailat läsähtivät Jonzella nopeasti yhteen ja vastauksena Ian Andersson. Cola juoma tipahti pöytään kuin tilauksesta. Tokalle kiepille Savonpoejjat olivat viäntäneet puuhapaperin, basistit piti yhdistää oikeaan kokoonpanoon koska basistit ovat niin tyhmiä että eivät itse tiedä missä soittavat. Lastut lentää, sanoo puujalkavitsienveistelijä, jatkaen sujuvasti raportointiaan. Basistit meni kahta mokaa lukuunottamatta nappiin. Varsinainen kierros meni aikalailla skeidaa jutellessa ja vastauksetkin olivat öpaut sinnepäin, suunta oli oikea mut vähän liian hämärää niin ei nähty perille. Tokan kierroksen jälkeen oltiin saatu 13 ja puol pinnaa plakkariin ja paalupaikka, finaaliin mentiin mut niin meni 5 muutakin takana olevaa.

Piipahdimme spaddulla ja aloimme ideoimaan Lapin ensimmäisen (ellei jopa suomen tai euroopan) GayGanstaRäppärin lanseeraamista. Pikaisten pohdintojen jälkeen valitsimme Markoolion (onhan sillä jo vähän tota genreä hallussa, svedu ajoilta) pääartistin rooliin. Nimihän muuttuisi Margaylio muotoon. Saimme myös päähämme että ostamme Claes Anderssonilta, tuosta uudesta sekatavarakaupasta joka Rinteenkulmaan avattiin, niinsanotut dynamolaput, joilla loihdimme valoshown. Dynamolampun toiminta perustuu rivakkaan edestakaiseen ranneliikkeeseen, jonka seurauksena se lataa akut jonka jälkeen valoa tulee kun napista napsauttaa, kätevää. Ranneliikkeen koreografian suunnittelimme aikalailla miehistä onanointirituaalia imitoivaksi, show päättyy ejakuloivaan valoryöppyyn. Jep.

Janoinen Markoolio voitti lentopallomailojen yhteenläpsäytyskisassa itselleen oluen. No niin aasit tajusitteko, kaikki ylläripylläri/megaläpsy/whatever voitot tulivat meidän seurueeseen. Yhteishenkemme oli suuri, valtava ja kaikenlisäksi voimakas hajuinen.

Finnaali kiarrokseen ol Savvonmuanpoejjat laettaneet hyvvee mussoo. Teivit Pouvviee, Uavikkoo ja olhaa hyä sit laettaneet viäl Anssi Tikanmäjenkii sinne viimoseks. Puhuimme enenevässä määrin pelkkää skiedaa ja vastailtiin kun muistettiin. Mikko sanoi et "karjalaiset on kierompia kun savolaiset", meinasin hermostua, jannu ei tiedä mistä puhuu. Meinasin hermostua myös Markooliolle kun se kysyi vastauspaperia täyttäessäni, "onks toi varmaa tietoo", ajattelin "skitso, jätkä on ihan Kanada" , taputin häntä kuitenkin olalle kauniisti hymyillen ja sanoen "älä liikaa kelaa, ettet relaamatta delaa". Voitto, eli vode tuli kuitenkin, 4 ja puol pinnaa. Voi Pytty 3 ja Elisat 2 ja puol. Eka kisani tälle syssylle ja pikkasen petyin kun en Jasmiinin mukavia mimmejä nähnyt paikalla. Muutenkin tuntui olevan vähänpuoleisesti jengiä visailemassa. Mut voitto oli okeido ja keimo maistu. Mä tuun kaljoille keskiviikkosin jos vaan aikataulut sallii, iltaduunia paljon. Musan suhteen mä oon ensisijaisesti sähkökitaristi, sit musafani, sit miksaaja/äänittäjä, ihan viimesenä tulee nää jonglöörin hommat.

Kotimatkalla tapasimme pyörätielle jäätyneen oravan, Danko sivuutti asian olankohautuksella, lisäten poweria potkuun. Vaimoni nukkui kun saavuin kotiin. Yöllä näin unta jossa "Väännän skebasta kaularautaa ja.........

G-Man Jertsy Kotelo ja suosikkialbumit.

G-man Jertsy Kotelo (hänen menestyneempi sukulainen tunnetaan nimellä Jerry Cotton, toinen taas nimeltään Jerry Cannu) ja suosikkilevyt kautta-aikojen.

Ja sitten toisaalle, hieman mies asiaa.
Frank Drebin on miestenmies joka ei häkelly mistään mokasta, ihailtava pokka. Jos puoletkin FD:n pokasta omaisin olisin tyytyväinen, siis jos olisin agentti.

ps. tieto on valtaa, agentti hommissa.

Ennakkoraportti

Kuukausiliitteen Sielu ja ruumis -klassikko: Remu Aaltonen. Minusta tuntuu, että olen linkittänyt jutun aiemminkin. Onneksi en lähtenyt Grus grus - anniskelupaikkaan, sillä neljännen jälkeen en enää muistanut nimiä, lukuja, Donington Parkin sijaintia, enkä varsinkaan läsnäolijoiden työpaikkoja. Onneksi kaikki oli jo tuossa vaiheessa ohi, ja onneksi tuosta nolosta unohtelusta myös muistutettiin. Ryömin kolooni hyvissä ajoin häpeämään. Heräsin tietenkin humalassa.

Raakaa voimaa.

Voimakuvana olkoon jokunen kesä sitten Prahan visiitillä napattu kuva Strahov:n kirjastosta. Skene on tuttu myös From Hell leffasta, jota ainakin kaikki itseään kunnioittavat makeat sutturat diggaavat.

Voimaklassikko: Viisikko Musavisassa

Five go to the Musavisa again eli Viisikko Musavisassa on Eddie Bythonin kadonnut aikuisviihdeklassikko. Romaani kertoo viidestä seikkailunhaluisesta aikuisesta, jotka päättävät osallistua musavisaan aikomuksenaan voittaa tiedoillaan mystiset kreivittäret.

Eddie Bythonin kirjat onnistuivat kiehtomaan aikuisten ihmisten mielikuvitusta. Rakenteena niissä on usein mysteeri ja sen ratkaisu. Hänen kirjoissaan aikuiset ovat vapaita seikkailemaan ja tutkiskelemaan maailmaa ilman lasten sekaantumista. Samat päähenkilöt esiintyvät kymmenissä kirjoissa, mutta eivät koskaan vanhene eikä heidän murrosikänsä tunnu ikinä loppuvan. Tapahtuma- ja seikkailupaikkana on Rovaniemen idyllinen Chinatown ja päähenkilöt harrastavat toisinaan etkoja, juovat maukasta olutta ja siideriä sekä makeaa Puputupunaa. Henkilö- ja luonnonkuvaus on hyvin vähäsanaista, mutta kirjojen viaton ja lämmin ilmapiiri ja jännittävästi kuvatut seikkailut ovat lukijoille miellyttävää eskapismia.

Alkuviikon hitit ja missit

1. Läpimätä eväsomena.
2. Elokuva, jonka kelat eivät ehtineet ajoissa perille.
3. Halpa puolalainen schlageri ja yökerhojatsi(ks. kuva)
4. Pellen sinkun hintatarkistus
5. Omenapiirakka
-----
Eikä Led Zeppelin tai LyijyLompsa Robert Plantia kaipaa

Black Sabbath

G-molli, ei largo eikä lento, vaan tietysti grave. Klassinen kvinttiavaus puolinuotilla, toonika toistuu pahaenteisesti yksinään. Tätä seuraa nopea cis:lle rakentuva trilli. Pudotus perussävelestä vähennettyyn kvinttiin on vahvasti dissonoiva. Jo keskiajalla tätä diabolista tritonus-intervallia kutsuttiin paholaisen intervalliksi, tarkemmin paholaiseksi musiikissa, diabolus in musica. Tätä toistetaan ukkosen, kirkonkellojen, bassokitaran ja rumpujen säestyksellä ns. särösoundilla. On se vaan jumalattoman raskas kitarariffi. Nuotinnos Frederick Duhautpas.

Black Sabbath -kuuntelu jatkuu edelleen. Ajattelin hankkia seuraavaksi tarkasteltavaksi kokeellisen ja kenties juuri siksi paljon parjatun Technical Ecstasyn (1976). Siitä on vuosia, kun olen viimeksi sen kuullut, muistaakseni BS-asiantuntijan ja Suuren Ymmärtäjän eli TeHan kanssa sitä Tampereella kerran puolipeloissamme pyörittelimme. Aion lähteä varovaisesti mutta ennakkoluulottomasti liikkeelle. Laulujen nimet ovat kyllä jotenkin epäsabbathmaisia.

Zeppelin is falling down

Nyt se sitten tapahtuu. Jimmy Page lähtee rahastamaan Zeppeliinillä. Anteeksi ikärasismi.

Mad Men ke 29.10 klo 22:00 (Nelonen)

Everywhere I go, there's a mini skirt there
Everywhere I go, there's a mini skirt there
Tight skirts, tight skirts, everywhere
Oh yeah

- John Lee Hooker: Mini Skirts (1968)

Täs o ollu kaikenlaista

Tuollainen lause on kyllä huono excuse mutta levyn nimeän se yhtäkkiä onkin jotenkin hellyyttävä. Ja tarkemmin ajatellen, siis he...tti sitä on koko ajan kaikenlaista ja tärkeät asiat jää tekemättä. Mutta nyt minä kyllä kirjotan tämän raportin.

Joo oli jotenkin ajankohtaisen oloinen teema tämän viikon visassa. Jender-joukkue oli koonnut visan, ja samaan syssyyn he edustivat Musavisa-konferenssissa Rovaniemen Setaa, mistä myös rekvisiitan sateenkaariliput kertoivat. Illan aikana huomattiin, että Jender ei kisannut ollenkaan itse, vaan koko joukkue oli tuomarointitalkoissa mukana. Siitä heille moraaliset pisteet!

Poikakuorosta oli taas trio koolla: minä, Jonze ja Mikko. Ekalla kierroksella soivat nämä: K.D. Lang, David Bowie, Siiri Nordin ja Tegan and Sara. David Bowie –kysymys meni pojilla kuin vettä vaan. Kappaleen nimi oli Ashes to ashes, ja Bowie viittasi tässä Space Oddity –kappaleeseensa. Elokuvia, joissa artisti on esiintynyt, ovat kuulemma Merry Christmas Mr Lawrence ja Man Who fell To Earth. Siiri Nordin oli sitten enemmän minun heiniä. Siirin veli on Reino Nordin, joka on mukana mm. Reino and the Rhinos –bändissä. Viimeinen oli tämä Tegan and Sara. Joku tyttövaltainen bändi me siihen päätettiin laittaa ja lopulta kirjotettiin: T.A.T.U. Ei ollut tuttu bändi, mutta piireissä kai tunnetaan.

Toisella kierroksella paranneltiin vähän asemaamme, mutta eipä sekkään ollu helppo. Tiesittekö että maailmassa on ihmisiä, jotka puhuu äidinkielenään esperantoa. Käsittämätöntä. Punaiset messiaat -yhtyeen Lende osaa tätä kieltä niinkin paljon, että on levyttänyt jonkun biisin kielellä. Lende tunnetaan siis toisessa yhtyeessä nimellä Awa. Sitten soi Pet Shop Boysin What Have I Done To Deserve This. Paperiin piti piirtää Dusty Springfieldin silmämeikki. Piirrettiin ihan hyvä meikki, mutta tuomarit ei kelpuuttanu. En tiiä onko J tai M jo käyny Alakunnaksen grillillä kysymässä kriteereistä. Sinne kuulemma piti valitukset viedä, ja jos oikein osaa argumentoida asiansa tuomarille, niin saa ehkä hyvityksesksi irtokarkkia. Sitten kierroksella oli vielä pari euroviisuaiheista kyssää. Minä veikkasin Jari Sillanpäätä intron perusteella, mutta se olikin Israelin edustajan Dana Internationalin sävelmä. Ja viimeisenä oli Christal Snow, naantalilainen Miss Drag Queen. Naantalista tulee muuten Suomen tasapainoisimmat ja hyväntuulisimmat ihmiset, mutta eihän se ole ihme kun siellä paistaa aina aurinko. Ja jos tulee huono mieli, niin aina voi poiketa naapurissa muumimamman juttusilla. Jeps, tässä vaiheessa vielä oltiin toisena.

Finaali meni sitten sillä tavalla, että vieläkin varmaan yleisövessoissa ihmetellään ja juorutaan, että miten se Poikakuoro sillä tavalla. Mutta me keskitytään pidemmän tähtäimen saavutuksiin. Nopeat voitot tulee ja menee. Finaali meni siten, että Army of Loverssita ei tiedetty juur mitään merkittävää. Eva Dahlgrenin taustat oli sentään tutumpia. Ja kolmanteen kysymykseen Jonze laitteli oikeat vastaukset ennen kuin biisi edes soi. Sitä me muut vähän katottiin ekaksi kieroon, mutta oikein se ne veti. Kyse oli Freddie Mercurysta, hänen biisistä The Great Pretender, jonka alkuperätinen esittäjä on Platters. Viimeisenä soi ihana Chisu, jonka musiikkia voi kuulla monessa paikassa, elokuvissa Tyttö Sinä Olet Tähti ja Sooloilua, Antti Tuiskun levyillä ja Särkänniemen kummitusjunassa, vain muutamia mainitakseni.

Kolmas sija tuli että napsahti, ja niin on hyvä kuin käy. Elovenatytöt oli voittajajoukkue. Heidän pöydässä oli kyllä tunnelma korkealla, tuolit kaatuili ja ihmiset tärisi onnesta.

Koko päivän olen kuunnellut Black Sabbathia

Sabotage ja Sabbath Bloody Sabbath - mitä levyjä! Kenties diggailun ansiosta muistin tehdä varauksen Jeff Longin uudesta kirjasta Helvetin sydän (Deeper), joka on jatkoa loistavalle Helvetin piirille (Descent).

”Jeff Long on kirjoittanut kirjan joka on paitsi pelottava, myös uskomattoman älykäs. Jos olet lainkaan kiinnostunut mytologiasta, teologiasta, antropologiasta, lingvistiikasta, geologiasta, politiikasta, arvoituksista tai jännityksestä, sinun on luettava tämä kirja.” – Megan O'Laughlin, Bookpeople.net

Muistilista Top-2

Talviaika ja kunnallisvaalit

Saturday Funk Fever 22:00 - 01:30

Mikkoveen ja Mackanin dj-yhteistyö on noussut Kauppayhtiössä tärkeäksi kehittämishaasteeksi osana Poikakuoron organisaatiouudistusta. Yhteistyöprojektissa painopisteenä on genrekohtainen verkostoituminen, mutta hanke vaikuttaa myös Poikakuoron ja Elizabeth Bathoryn pelisuhteeseen, erityisesti toiminnallisella etko- ja jatkotasolla.

Lyyrinen tuokio

Muhammad Ali lausuu ja Liberace soittaa pianoa. Herkkää.

Merl Saunders

Merl Saunders: 2/14/34-10/24/08

My Train

Kaksi klassikkoa

1. The Odd Numbers: Little Kings and Queens

2. fIREHOSE: Brave Captain

TSOOL Sister Surround

888 bileissä tämä biisi veti hulppeat ilmakitarasooloilijat lauteille. Serkun kanssa laulettiin duettona.
Jim Miller kauden Stonesia parhaimmillaan päivitettynä.

Scarface , Valittujen Palojen lyhyt versio.

Tohon Mikon edelliseen postauksesta sain kimmokkeen tähän postaukseen. Joskus FB:ssa (oisko ollu viime talvena) tällasta pätkää kaiffariporukoissa leviteltiin.

Ihan onnistunu leikkaus :)

Olennaisuuden syvin olemus

Eilen puhuimme Jonzen kanssa elokuvista. Tässä on yksi maestro Scorsesen ja maestrojen DeNiron&Pescin mestariteoksista tiivistettynä olennaisimpaan.

Lordin kuulumisia

Levy on valmis, mutta hirviö on nyt vähän väsynyt. Ei leiki eikä pelleile. Älkää siis häiritkö!

Voimakuva

Mielen tyyneyttä ja harmoniaa kaikille musavisailijoille!

Andy McCoy from Hanoi Rocks and Kojo in China

Onhan se paska juttu et euroopan paras katu/glam -rock poppoo iskee hanskat naulaan. Täytynee jotenkin yrittää hilautua jollekin noille vikoista keikoista. Kieltämättä uutinen tuli puun takaa. Olisin mielelläni nähnyt tämän bändin uran jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan.........

All Those Wasted Years

Uutinen: Hanoi Rocks lopettaa keväällä. Lisätietoa kotisivuilta:

"Hanoi Rocks have decided to break up by the end of the year 2008. Michael Monroe and Andy McCoy feel that they've taken the band as far as it can go and now wish to go their separate ways."

Through the laughter and the tears, you've conquered all my fears...

Poikakuoro onnittelee tuoretta hääparia! Minne häämatkalle? Tonttumetsän Hopeavuorelle? Se on salaisuus, kuiskaa druidi Neldec salaperäisesti jäkäläiseen korvaani.

Musta tulee isona

Ensi lauantaina kannattaa tulla Kauppayhtiölle kuuntelemaan, kuinka mustaa musiikkia oikein soitetaan. Ajatelkaa Miihkalin ja minun levynpyöritystä tärppinä kevätkautta ajatellen.

Top-5

1.) Motörhead: Back At The Funny Farm
2.) Blind Boy Fuller: Sweet Honey Hole
3.) CCR: Good Golly Miss Molly
4.) Etta James: Tell Mama
5.) Beatles: You've Got To Hide Your Love Away / Day Tripper

Tuoretta kamaa siis. Aamuisin kuulen myös Voice-kanavalta Pro Toolsia, maailman siisteintä ja tarkinta bändiä. Kunnes nousen ylös ja vaihdan erehdyksessä Lauri Karhuvaaralle.

Myytti normatiivisuudesta

Sunnuntai-hesarissa oli juttua Rovaniemen Setasta. Myös musavisa ja Kauppayhtiö mainittiin, koska haastattelu tehtiin keskiviikkona mainitussa paikassa ennen visan alkua. Jutun lopussa paikkakunnan setalaiset miettivät järjestävänsä viikkovisan teemalla "kuinka hyvin rovaniemeläiset tuntevat K.D. Langin ja Elton Johnin." Hieno homma, antaa palaa vaan! Mutta olisi kuitenkin ollut vielä hienompaa, jos toimittaja olisi kertonut kyseisen illan sisällöstä. Tuona sateisena keskiviikkona saamelainen tuomari soitti muun muassa englantilaisen homoseksuaalin johtaman heavy metal -orkesterin musiikkia. Lisäksi saimme kuulla esim. Vivaldia, rappia, jamaikalaissyntyistä Grace Jonesia ja vieläpä Abbaa. Aikamoinen ilta siis! Me oikeakätiset, lihaa syövät valkoiset junttiheteromiehet olimme ylpeitä hörppiessämme voittojuomiamme.

Ääni sisällä sanoo

Minusta tuntuu, että voitan tänään lotossa päävoiton. Olen toisin sanoen ensi viikolla matkoilla.

Prodigal son

Silläkin ehdolla että toistan itseäni ja häiritsen toisia, tässä Johnny Winterin paras kappale ja samalla eräs maailman kaikkein parhaista rokkikappaleista koskaan. 

Olen jo vuosikaudet miettinyt pikkuruisilla aivoillani, miksei se ole tunnetumpi kuin se on. Ehkä viisaammat tietävät.

Väri

Kas, blogi on vaihtanut ulkomuotoaan. Se on aina hienoa ja piristävää, mutta ehdottaisin, että pidettäisiin punainen mukana ainakin jossain kohtaa, koska se on ollut joukkueen eräänlainen tunnusväri.

Musavisa 15.10.2008 Kauppayhtiöllä

Kerplunkhaxzzhan!!

Eilinen visa oli tiukkaa taistoa ja hermojaraastavaa jännitystä aivan loppuun asti, enkä muuten paljasta lukijoillekkaan lopputulosta kuin vasta lopussa. Ähäkutti.

Käsivarren kasvattia vähän hermostutti ensikertalaistuomarointi alussa ja pienten teknisten kankeuksien kautta päästiin sitten vauhtiin. En tosin vieläkään muista, mitä siinä ekassa megapommissa kysyttiin, mutta ei väliä ja joku sen tiesi kuitenkin.

Eka kierros pärähti käyntiin omituisella ääni-ilmiöllä, joka hämmensi kaikkia, eikä kuulunut tuomarin suunnitelmiin, mutta sekin korjaantui. Ry Cooder veteli jotain kantrintapaista leffasta Paris Texas ja on tehnyt mm. Buena Vista Social Clubin kanssa yhteistyötä ja on Rolling Stonen top 100 kitaristin top 10:ssä, kuten mm. Jimi Hendrix ja Jimmy Page. Niin ja Keith. Grace Jones veti Edith Piafin La vie en rosea, mutta mehän veikkasimme laulajaa Elaine Paigeksi. Ja luultiin, että se biisi oli Onnenpäivien tunnarina radiossa. Ei ollut, vaan Yölinjan. Smashing Pumpkinsin Todayn pärähtäessä soimaan nappasin paperin ja kirjoitin artistin&biisin ja pari niitten levyä, muu joukkue sitten täydensi kaksi muuta vaadittua ja levy-yhtiö Sub-Popin, ekaa maksisinkkua, Tristezaa emme kuitenkaan tienneet. Public Enemystä nakuttelin paperiin oikeat vastaukset 80% varmuudella. Huoli oli turhaa, varmuus oli 100% tällä kertaa, mutta viimeisenä soineen Jori Hulkkosen veikkailimme Jimi Tenoriksi. Jori Hulkkonen kylläkin kävi pöydässä, niin. Errare Machina Est. Pisteenlaskun suhteen olimme rehellisiä ja korjasimme ylimääräiset puoli pistettä tuomarille. 10 pisteellä olimme tiukasti tasoissa Toistaiseksi-joukkueen kanssa.

Toinen yksilökysymys oli vaikea. Haettiin elokuvaa, jossa alkuperäinen oli soinut, tai jotain. Jonze sen tiesi sen Bond-leffan, mutta tuomari liene ollut jännittynyt, kun ei osannut sitä suomenkielistä nimeä hyväksyä. Toistaiseksi-tomtom sen tiesi englanniksi ja pokkasi palkinnon, mutta urheiluhenkisenä ja rehtinä kisaajana antoi palkinnon Jonzelle. Ihailtavaa. Ronnie James Dio lähti vetään Rock 'n' Roll Childreniä, tiedettiin herran laulaneen Black Sabbathissa ja Rainbow'ssa, olisi kai tiedetty muitakin bändejä, mutta emme lähteneet elvistelyn tielle. Ja Dio popularisoi myös sormisymbolin eli sen pirunmerkin. Mobya meinasimme ensiksi luulla joksikin Sashiksi. Aika noloa olisikin ollut, mutta korjattiin, biisiä ei tiedetty, Mobyn nimen alkuperä kylläkin. Viimeisimmäksi levyksi veikattiin Hotellia. ABBA sitten tunnistettiin, biisiä ei, ja ainoastaan Ann-Fridin sukunimeä ei tiedetty. Lyngstad siis. Euroviisuvoittovuosikin meni nappiin. Sitten tuli jotain Detroit-teknoa, johon vetelimme ihan stetsonista nimiä, ei ollut Bellevuen kolmoset hallussa. Viimeisenä soineesta Leevi & Leavingsistä tiesimme osittain biisin nimeä ja ainoastaan Göstan kokoonpanosta. No, Rollossahan ne ei oo kertaakaan keikkailleet. Taas laskimme pisteet tarkasti ja protestoimme ylimääräistä pistettä. Kyllä, olimme rehellisiä. 9,5 pistettä ja taas tiukasti jaettuna ykkösenä Toistaiseksi-joukkueen kanssa. Jännitys alkoi olla jo kouriintuntuvaa.

Finaali alkoi Eurythmicsillä ja se meinasi mennä meiltä ohi, mutta onneksi toinen vierailevistä tähdistämme tunnisti laulajan Annie Lennoxiksi. Biisin nimeä arvoimme ja arvoimme, mutta ei. Leffaksi veikkailimme 1984ää, lopulta, vaikka oikea vastaus 9 1/2 viikkoa viipyili myös pöydässämme. Judas Priestisä tiedettiin sitten kaikki vaadittava, biisin nimi, 4 studioalbumia ja toinen vierailevista tähdistämme heitti paperiin intuitiolla Bob Dylan. Mari Boine tunnistettiin, leffaksi pantiin Kapina, mutta se Kautokeinon jäi pois. Levystä ei ollut hajuakaan. Neljänteen kysymykseen olimme jo kaukonäköisesti panneet Vivaldin ja Venetsian ja Barokin, tässä pohdimme sitten vain lyhyen aikaa, oliko tämä nyt Talvi vai Kevät ja talvihan se oli paperissammekin. Ulkomaalaisvahvistuksemme oli tässäkin hyvänä apuna. Viimeisenä pärähti The Cure soimaan ja se oli Jonzelle selvää kauraa, paitsi vuosi meni yhdellä ohi. Tällöin jo pöydässä spekuloimme hieman, että jos Jah olisi ollut mestoilla, olisivat nämä Jiit yhdessä suurella todennäköisyydellä vääntäneet sen vuoden suhteen hieman aikaa peistä. Pisteidenlaskutauolla sitten vertailimme Toistaiseksi-joukkueen kanssa vastauksiamme ja jännitimme kuumeisesti, kumpi mahtanee voittaa, sen verran tiukalta kisa tuntui koko ajan. Tuomarin lukiessa sitten pisteitä jännitys säilyi molempien joukkueiden osalta loppuun asti, kunnes selvisi, että Poikakuoro vei voiton melko suvereenisti 12 ja miinuksella.

Toistaiseksi kosahti ainakin siihen vuodenaikaan, heidän asiantuntijansa kyllä tiesi sen talveksi, mutta heidän demokratiansa oli kuulemma ollut väärässä 2-1. Voittojuomat maistuivat meille, mutta melkein yksin saimme nauttia. Tuomari tosin liittyi seuraamme ja osa meistä lähti vielä jatkamaan, tuomarin kanssa. Puuh, olipa se visa. Ja selvisipä minulle myös, että 'kolle aksu' tarkoittaa suomeksi kultaista kirvestä.

Visaraportti kärsimättömille televisiolapsille

Kerrankin kun visaraportti tuli melkein ajoissa, olitte unohtaneet tekstityksen. 

Ennakkoraportti

Näin yöllä painajaista, että hävisimme musavisan viikkofinaalin yhdellä pisteellä. Mikkovee kertoo tulevassa raportissaan, mitä tarkkaan ottaen tapahtui eilen Rovaniemen Valtakadulla sijaitsevassa Cafe Kauppayhtiössä klo 21:07- 01:09 välisenä aikana.

Nakkilan nyppyneliö

Ei, kyse ei ole pitsin nypläyksestä vaan kirvesmiesten jatsista, jota on
taas monen vuoden tauon jälkeen saatavilla. Edellisen studiolevynsä Beasts of Bourbon ulosti maailmaan kymmenen vuotta ennen uusimman Little animalsin julkaisua. Ei tämä paras B.o.B.-levy ole, ei myöskään huonoin. Tex Perkinsin mäskinlöyhkäinen
röhinä on kuin raikas tuulahdus muuten niin ummehtuneessa pop-maailmassa.
Huumorimusiikista ei ole kyse, mutta ei kuolemanvakavastakaan. Levyn
päättävässä kantrissa Tex P. kiitellen pudottelee eri kemikaalien nimiä
kuin apteekin hyllyltä. Huumorilla, todennäköisesti. Mitä levy kaipaisi?
Kim Salmonia. Charlie Owen soittaa kitaraa varmalla otteella ja
asenteella, joka kuitenkin sopi aikoinaan paremmin New Christsin jyrän rullaksi. Kim
Salmon vei Tieteilijöihinsä mukanaan varhaisten B.o.B.-levyjen
vinksahtaneen sävykkyyden. Varsinaisen läsyn julkaisi maineikas
Albert-prod. Isolle mustalle muoville sen prässäsi tuiki tuntematon Bang!
Espanjassa. Ensimmäinen tuhannen kopion numeroitu painos on jo kadonnut
vinyylifetisistien hyllyihin. Jos suomalaisen nousuhumala kestää tunnin,
niin australialainen krapula kestää reilun 40 minuuttia.

Voimavideo

Voimakuva

Illan kokoonpano: Mikkovee, Jonze ja Mackan. Poikakuoron junttiosasto ratkaisee tänään Oulan arvoitukset huolellisesti ja varmasti.

Alabama! Nyt ne tulevat! 14.10.2008!

"Haluamme tulevan ymmärretyksi, että 14.10.2008 suurikokoinen alus näkyy taivaallanne. Se on eteläisellä pallonpuoliskollanne ja se tähyilee monien valtioidenne yläpuolella. Annamme teille nimen Alabama."

Miestutkimusta

Tiedetään, että Kasa harjoittaa miestutkimusta. Silloin tällöin tulee netistä bongailtua kaikenlaista, mikä voisi johdattaa jopa vielä syvempään, kenties jopa henkisempään pohdintaan. Millaista analyysia saa aikaiseksi esim. tällaisesta teologisesta tulkinnasta?
[kuva: What did Jesus look like?]

Laulava lihamureke

Mainio tuo teeman Rockin klassikkolevyt -sarja. Tänään oli vuorossa (saattoi olla uusinta) Meat Loafin kiistelty albumi Bat Out Of Hell. Minusta tuntuu, että hyvin monet ovat sekoittaneet Marvin Lee Adayn - eli Meat Loafin - säveltäjä Jim Steinmaniin - tai sitten muistelen väärin. Joka tapauksessa, seksikkäitä könsikkäitä molemmat, paidassa myös Jimin todellinen ikä. Levyn muusikkolista on vaikuttava, jopa Edgar Winter on ollut mukana. Ellen Foley korvattiin videota ja kiertuetta varten Karla DeVitolla. Livepätkien perusteella oiva valinta. Kaunista musiikkia ja kauniita ihmisiä - vai mitä, te pervot esteetikot?

Kantrin renkutusta

Horatio Lee Jenkins - Drunker Than Satan "Spreading His Amazing Story Across America"

Another Perfect Week

Aaah, suosikkipäiväni maanantai! Mikä kaikkein parasta, tällä viikolla pitäisi postiluukusta tipahdella viisi Motörheadin klassikkolevyä. Olin jo pitkään jahkaillut erityisesti Another Perfect Dayn (1983) tilaamista, mutta kamppailin formaattivalinnan kanssa. Olen joskus omistanut sen vinyylinä totta kai, mutta jonnekin se vaan on vuosien varrella kadonnut. Päätin sitten hankkia kaikki keskeiset klassikot kertarysäyksellä cd-levyinä: Playsta saa nimittäin Motörheadia 4:49 euroa kappale. Vinyylit keräilen sitten divareista hyväkuntoisina.

Winterreise

YLE Teemalla päättyi juuri Franz Schubertin säveltämän Winterreisen esitys. Teoksen tulkitsivat baritoni Thomas Quasthoff ja pianisti Daniel Barenboim. Itselleni tähän mennessä tutuin versio on ollut Jorma Hynnisen ja Ralf Gothónin jokseenkin ultimaattinen tulkinta. Tsekatkaapa vaikka Särestössä taltioitu dvd… En tiedä, onko näiden eri huipputulkintojen vertailukaan tarpeen, vaikka kieltämättä se on mielenkiintoista. Ainakin omaan korvaani erot olivat minimaalisen pienet. Sen sijaan itse teos on mitä sopivinta kuunneltavaa myös tällaisina pimeinä syysiltoina. Itse en ole suuri liedmusiikin ystävä, mutta Winterreise on musiikillisesti ja tunnelmaltaan äärimmäisen kiehtova ja samalla helposti lähestyttävä teos. Lisäksi nykyisinä kaupallisten karaokekilpailujen aikana on Quasthoffin, Barenboimin, Hynnisen ja Gothónin kaltaisten huippuosaajien työskentely innostavaa ja sykähdyttävää seurattavaa. Hyvä Teema! Uusinta ko. kanavalla lauantaina 18.10 klo 12.35.

Stand by your band.

Aivammahtavaa!! Lämppäri Demons aloitti 19:45. Swedu bändi paukutti triona menemään ihan tyylipuhdasta punkeroa. Energiaa lähti enempi kuin keskikokoisen kaupungin punk/hc bändeissä yhteensä. Encorena vetivät the Damned:n Neat neat neat, siinnä vasta jotain.

Hellacopters aloitti öpaut ysin pintaan. High Visibility albumin Hopeless case of kid denial avasi setin ja kunnon kokoontumisajojen merkiksi jokainen vetäisi oikean käden nyrkin kohti taivasta. Siel ol kuulkaa porukkaa ihan joka lähtöön, no joo, hip-hopit puuttu. Aika tasasesti tuli matskua joka levyltä ja bändi oli hurjemmassa kunnossa kuin ikinä. Ekan levyn matskut potki ja yllättävintä että jopa sitä kuuluisaa räkää & tiukkuutta löytyi soitosta enempi kuin levyltä, huh.

Psyched out & Furious biisistä tuli tämänkertaisessa käsittelyssä aikamoinen boogiejyrä joka jytkytti mukavasti Pakkahuoneen lattiaa, yam yam teki gutaa. Muutenkin sovitukset olivat totutusta poikkeavia. Skinnerin Leonardille kumarrettiin tyylipuhtaasti Better than you:n skebasoolojameissa. Chuck Berryä ja Stooges pianoa, ikäänkuin mausteena omalle pihville, ei siis toisinpäin niinkuin helposti käy. Setti oli koottu sillä peräänkuulutetulla pieteetillä ja herkyydellä, välttäen perinteiset hittiputki loput. Tai no joo... lopuksi tuli Beatles:n I want you (she's so heavy) biisin loppuriffiä junnaten, sitä kohtaa josta voisi laskea Black Sabbath tyylin syntyneen. Eikä tässä vielä kaikki, ennen tuota tuli Queenin we will rock you punk-rockkina, pikkasen oli hyvä muuten. Täydellinen lopetus, vaikka odotinkin Search&Destroy vetoa viimeiseksi :)


En toisaalta käsitä miks ne panee pillit pussiin koska soitto kulkee ja jätkillä näky olevan lavalla hauskaa joka välittyi myös yleisölle. No, sokerina pohjalla, lopetuskiertueen keikat nauhoitetaan livelevyä varten joka julkaistaan asap.

Kyssänder: Mistä genre action-rock on saanut nimensä?

Mitenkäs se menikään

Se lappilainen suvaitsevuus siis? Ja se, mitenkä hyvin Lapin Kansan väistyvä päätoimittaja tuntee lappilaiset?

Olitte väärässä, Tuomi-Nikula sanoi päin persettä. "Lapin läänissä julkihomon päätoimittajan hyväksyisi 93 prosenttia vastaajista. Koko maan hyväksymislukema jää 85 prosenttiin."

Sillä lailla. Kiva kun semmoinenkin änkyrä on kuvitellut puhuvansa lappilaisten suulla.

Ratoksi ja hyödyksi

Suosikkipelini.

Mara vetäs kotiapäin

Nyt on näemmä ollut Norjan Nobel-komitealla pienempi tarve näpäyttää jenkkien väistyvää valtaa, kuin tehdä oikeasti työnsä. Ne meni ja antoi meinaan Ahtisaarelle rauhanpalkinnon.

Onnea

Soviet Veterans Parade, Jerusalem
Originally uploaded by Grringostar

Poikakuoro on siis Rovaniemellä astunut askeleen kohti taas yhtä ainakin sarjavoittoa. Valitettavasti ette muistaneet postittaa kuvia visasta. Tämän kerran saatte anteeksi. Tässä paparazzikuva.

Ei niin suuri harppaus

Astuimme johtoon.

Totuus kahvista

Kahvi on juotava tuoreeltaan. Niin se vain on.

Karjalainen & Järvenpää

"Paratiisin pojat ovat miehiä, jotka eivät malta odottaa taivaallisia riemuja, vaan tahtovat ottaa ilon irti jo perjantaina. Suomalainen mies on parhaimmillaan nousuhumalassa. Tutkimuksen mukaan se kestää noin tunnin. Jokseenkin saman ajan kuin tämä levy."

- J. Karjalainen

Ma ma se, ma ma sa, ma ma coo sa!

Tuomarina tomtomtomtomtom. Illan kokoonpano: Jonze, MikkoVee ja Mackan.

1. kierros: Vanhat ja tulevat klassikot:

U2 oli pässinlihaa. Tuomari kertoi visan jälkeen, että osa joukkueista ei ollut tunnistanut yhtyettä. Kenties Bullet The Blue Sky ei ole niitä kaikkein tunnetuimpia bändin viisuja. Marvin Gayen What a Fuck is going on meni muuten hyvin, mutta minä sekoitin Ron Jeremyn James Jamersoniin. Niin, laiskuuttamme (oikeasti!) emme kirjoittaneet koko levy-yhtiön nimeä. LSD sheiße Systemistä emme tienneet mitään, ja hyvä niin: roti tulee säilyttää riskipelissäkin. Tapani Rautavaaran Laulu tunturille (elokuva) oli unohtunut. Kierroksen jälkeen johdimme tasapäin Toistaiseksi-joukkueen kanssa (paikalla 18 joukkuetta).

2. kierros: Nice-energiaa:

Norjalaista Annieta on kysytty aiemminkin, mutta emme tunnistaneet Madonna-sämpleä (oliko se Everyboydy?), sillä tuottajat ovat aina olleet julkinen heikkoutemme. Osaamme heistä ainoastaan Veikko Lavin, Desmon Childin ja erään lohjalaisen putkiasentajan. Jayne Mansfieldin sijaan veikkasimme Saatanan Turoa ja kitaristiksi runoilija Russ Meyeriä. Emme edelleenkään usko, että kitarassa oli Jimi Hendrix! Boney M on tehnyt aivan ihkun coverin Neil Youngin Heart Of Goldista, sen toki tiesimme puoleksi päätellen. Mutta Tommia olisimme tarvinneet Frank Fariania muistelemaan. Edie Brickellin levy löytyy meikäläisen hyllystä, mutta kukaan meistä ei muistanut albumin nimeä. Koska Satu pelaa Elizabeth Taylorin kanssa, jäi aviosiippa Paul "Pool" Simon täysin huomioimatta. Kakkoskierroksella sijoituimme heti toiseksi pisteen päähän Toistaiseksi-ryhmästä.

3. kierros: Afrikka.

Taisi kaikkia finaalijoukkueita vähän jännittää finaalin teema! Kun sitten Mory Kantén ikipieru Yeke Yeke pärähti ilmoille, kaikki - ainakin seniorivisailijat - silminnähden rentoutuivat. Biisiä koskeva tilastokysymys meni (ekana afrikkalaisena yli miljoonaa myytyä tai jotain) arvauksena lähelle, mutta silti pieleen. Yksi asuinmaista saatiin sentään veikkaamalla kohdalleen. Chemical Brothersia ei heti tule Afrikkaan yhdistettyä, mutta niin vaan sekin happoduo on jotain sen suuntaista väsäillyt. Esittäjä tunnistettiin, muuta ei. "Sielun tanssista" emme kirjanneet oikeita vastauksia, mutta discon syntyhistoriasta oli kuitenkin kaiketi kyse. Tiedettiin sentään Michael Jacksonin käyneen varkaissa - rahalla saa ja hevosella pääsee (ks. otsikko). Angelique Kidjon kaunis versio Bolerosta kirvoitti joukkueelta tarvittavat pisteet finaalin voittoon. Mikkoveen valppaus Kidjon nimen oikeinkirjoituksessa pelasti meille voiton, sillä kauden alokaskomeetta Blues & Dance jäi jännittävän tarkistuslaskennan jälkeen meistä ainoastaan pisteen päähän. Joukkueen peräsmies ja ensi viikon tuomari Oula liittyi seuraamme ja osoittautui tosi hauskaksi kaveriksi. Myös Satu-Elizabeth kaunisti loppuillan pöytäämme. Tuomari istahti niin ikään, tuoppiaan tyytyväisenä siemaillen.

Kiitokset vielä Tomille mainiosta visasta!

Perfoklubi

Kävin eilen Perfo-klubilla ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni performanssia. Ensimmäisessä esityksessä leivottiin puoluekakkuja. Toisessa nainen makasi kartongilla ja ripotteli kukkamultaa ympärilleen.

Kuulin juttuja, millaista on kun on lakkauttanut kannattamattomia asioita elämässään. Kuulemma erittäin paljon parempaa. Kuulin myös, ettei Intiaan kannata mennä. Se on likanen ja meluisa paikka, missä ihmiset ovat äärettömän epäluotettavia. Kaiken lisäksi siellä ei ole oikein mitään nähtävää.

Klubilla esiintyi Dxxxa & the 50/60. Yllättävän hieno keikka. En tiedä miksi sitä musiikkityyliä kutsutaan.

Keep on grooving in outer space

Tänään pyöri päässä Jimi Tenorin Outta Space. Varmaan siksi, että se vei vuosituhannen vaihteen tunnelmiin. Kirjoitan joskus muistelmiini noista ajoista. 

Voimakuva

Now you got the fruit on your tree, lemons on your shelf.
You know lovin' mama that you can't squeeze them all yourself.
Now I say please let me be your lemon squeezer.

im a steerwalkin' cheetah with heart full of napalm...

Hellacopters vetelee viimeisiä härmän keikkoja just nyt, Hesas, Tampereel, Turuus,... Takuuvarmaa scandinaavian"axön rokkia", vanhanliiton sellaista, olemme saaneet kokea reilun kymmenenvuoden ajan Hellojen ansiosta. Kokoonpano on elänyt sujuvasti ja meninki pysynyt katu-rockina.
No eipä mittään, meikä ja kaunis vaimoni pakkaa väskyt ja häipyy Tampereelle heittämään hyvästit tuolle retkueelle. Ja jos hyvin käy niin kerkeämme myös ystävämme Skellefteon (nimi väännetty) Trippers bändiä katsomaan ja parit keimot kumoamaan.

Skippaan siis keskiviikon visat mutta meditoin joukkueelle ( Mac, Jonde, Ingrid, Mikko Wii ) hyvää fjongaa ja kosmista hymyä kisaan mukaan, sillä voittaa aina. Parit fåtåt råpårtissa olis ok.