Musavisa 15.10.2008 Kauppayhtiöllä

Kerplunkhaxzzhan!!

Eilinen visa oli tiukkaa taistoa ja hermojaraastavaa jännitystä aivan loppuun asti, enkä muuten paljasta lukijoillekkaan lopputulosta kuin vasta lopussa. Ähäkutti.

Käsivarren kasvattia vähän hermostutti ensikertalaistuomarointi alussa ja pienten teknisten kankeuksien kautta päästiin sitten vauhtiin. En tosin vieläkään muista, mitä siinä ekassa megapommissa kysyttiin, mutta ei väliä ja joku sen tiesi kuitenkin.

Eka kierros pärähti käyntiin omituisella ääni-ilmiöllä, joka hämmensi kaikkia, eikä kuulunut tuomarin suunnitelmiin, mutta sekin korjaantui. Ry Cooder veteli jotain kantrintapaista leffasta Paris Texas ja on tehnyt mm. Buena Vista Social Clubin kanssa yhteistyötä ja on Rolling Stonen top 100 kitaristin top 10:ssä, kuten mm. Jimi Hendrix ja Jimmy Page. Niin ja Keith. Grace Jones veti Edith Piafin La vie en rosea, mutta mehän veikkasimme laulajaa Elaine Paigeksi. Ja luultiin, että se biisi oli Onnenpäivien tunnarina radiossa. Ei ollut, vaan Yölinjan. Smashing Pumpkinsin Todayn pärähtäessä soimaan nappasin paperin ja kirjoitin artistin&biisin ja pari niitten levyä, muu joukkue sitten täydensi kaksi muuta vaadittua ja levy-yhtiö Sub-Popin, ekaa maksisinkkua, Tristezaa emme kuitenkaan tienneet. Public Enemystä nakuttelin paperiin oikeat vastaukset 80% varmuudella. Huoli oli turhaa, varmuus oli 100% tällä kertaa, mutta viimeisenä soineen Jori Hulkkosen veikkailimme Jimi Tenoriksi. Jori Hulkkonen kylläkin kävi pöydässä, niin. Errare Machina Est. Pisteenlaskun suhteen olimme rehellisiä ja korjasimme ylimääräiset puoli pistettä tuomarille. 10 pisteellä olimme tiukasti tasoissa Toistaiseksi-joukkueen kanssa.

Toinen yksilökysymys oli vaikea. Haettiin elokuvaa, jossa alkuperäinen oli soinut, tai jotain. Jonze sen tiesi sen Bond-leffan, mutta tuomari liene ollut jännittynyt, kun ei osannut sitä suomenkielistä nimeä hyväksyä. Toistaiseksi-tomtom sen tiesi englanniksi ja pokkasi palkinnon, mutta urheiluhenkisenä ja rehtinä kisaajana antoi palkinnon Jonzelle. Ihailtavaa. Ronnie James Dio lähti vetään Rock 'n' Roll Childreniä, tiedettiin herran laulaneen Black Sabbathissa ja Rainbow'ssa, olisi kai tiedetty muitakin bändejä, mutta emme lähteneet elvistelyn tielle. Ja Dio popularisoi myös sormisymbolin eli sen pirunmerkin. Mobya meinasimme ensiksi luulla joksikin Sashiksi. Aika noloa olisikin ollut, mutta korjattiin, biisiä ei tiedetty, Mobyn nimen alkuperä kylläkin. Viimeisimmäksi levyksi veikattiin Hotellia. ABBA sitten tunnistettiin, biisiä ei, ja ainoastaan Ann-Fridin sukunimeä ei tiedetty. Lyngstad siis. Euroviisuvoittovuosikin meni nappiin. Sitten tuli jotain Detroit-teknoa, johon vetelimme ihan stetsonista nimiä, ei ollut Bellevuen kolmoset hallussa. Viimeisenä soineesta Leevi & Leavingsistä tiesimme osittain biisin nimeä ja ainoastaan Göstan kokoonpanosta. No, Rollossahan ne ei oo kertaakaan keikkailleet. Taas laskimme pisteet tarkasti ja protestoimme ylimääräistä pistettä. Kyllä, olimme rehellisiä. 9,5 pistettä ja taas tiukasti jaettuna ykkösenä Toistaiseksi-joukkueen kanssa. Jännitys alkoi olla jo kouriintuntuvaa.

Finaali alkoi Eurythmicsillä ja se meinasi mennä meiltä ohi, mutta onneksi toinen vierailevistä tähdistämme tunnisti laulajan Annie Lennoxiksi. Biisin nimeä arvoimme ja arvoimme, mutta ei. Leffaksi veikkailimme 1984ää, lopulta, vaikka oikea vastaus 9 1/2 viikkoa viipyili myös pöydässämme. Judas Priestisä tiedettiin sitten kaikki vaadittava, biisin nimi, 4 studioalbumia ja toinen vierailevista tähdistämme heitti paperiin intuitiolla Bob Dylan. Mari Boine tunnistettiin, leffaksi pantiin Kapina, mutta se Kautokeinon jäi pois. Levystä ei ollut hajuakaan. Neljänteen kysymykseen olimme jo kaukonäköisesti panneet Vivaldin ja Venetsian ja Barokin, tässä pohdimme sitten vain lyhyen aikaa, oliko tämä nyt Talvi vai Kevät ja talvihan se oli paperissammekin. Ulkomaalaisvahvistuksemme oli tässäkin hyvänä apuna. Viimeisenä pärähti The Cure soimaan ja se oli Jonzelle selvää kauraa, paitsi vuosi meni yhdellä ohi. Tällöin jo pöydässä spekuloimme hieman, että jos Jah olisi ollut mestoilla, olisivat nämä Jiit yhdessä suurella todennäköisyydellä vääntäneet sen vuoden suhteen hieman aikaa peistä. Pisteidenlaskutauolla sitten vertailimme Toistaiseksi-joukkueen kanssa vastauksiamme ja jännitimme kuumeisesti, kumpi mahtanee voittaa, sen verran tiukalta kisa tuntui koko ajan. Tuomarin lukiessa sitten pisteitä jännitys säilyi molempien joukkueiden osalta loppuun asti, kunnes selvisi, että Poikakuoro vei voiton melko suvereenisti 12 ja miinuksella.

Toistaiseksi kosahti ainakin siihen vuodenaikaan, heidän asiantuntijansa kyllä tiesi sen talveksi, mutta heidän demokratiansa oli kuulemma ollut väärässä 2-1. Voittojuomat maistuivat meille, mutta melkein yksin saimme nauttia. Tuomari tosin liittyi seuraamme ja osa meistä lähti vielä jatkamaan, tuomarin kanssa. Puuh, olipa se visa. Ja selvisipä minulle myös, että 'kolle aksu' tarkoittaa suomeksi kultaista kirvestä.