Kerrankin bändikeikka paikassa, jolla on kunnon nimi. Tiedän jo nyt, että tuollaisessa paikassa ongelmia tulee ainakin voluumin suhteen: "Pienemmälle!" Mutta ei se mitään, ihan mukavaa rokata ja rollata pitkästä aikaa. Chuck Berry Top-5:1.) Come On
2.) Brown Eyed Handsome Man
3.) Back In The USA
4.) Too Much Monkey Business
5.) You Never Can Tell
7 kommenttia:
Kewl, Chuck Berry tulee Suomeen!
Itseasiassa Snoop Doggissa on paljolti jotain samaa kuin Chuck Berryssä. Semmonen pitkä ja hoikka samettiääninen rennonletkeä jamppa, joka vielä häpeilemättömästi diggaa myös itseään ja vielä sellaisella tavalla, että muutkin diggaa siitä.
Me meinattiin pitää 888 partyt tuolla Niemelän töllissä, sit löyty parempi.
Jokaisessa tummassa muusikossa on tervettä itsetuntoa ja esiintyjää joista valkopärseet vois äkikseltään sanoa lesoiksipiirteiksi. Makeeta kuositusta ja estraadin haltuunottoa (Supremes,Prince, Gnarls Barkley,Andre 30000, hendrix, Miles davis, James Brown,Hip-Hop blinkblink kundit, Macy Gray, Cassandra Wilson,Screaming jay Hawkins, Lisa Kekaula, keksi itse lisää..).
Aika harva valkonen artitsti pystyy tollaselle levelille hyppäämään, etenkään suomessa se ei ole sallittua. Se on kato tää härmäläinen vaatimattomuus kaunistaa asenne, heh, niin varmaan :)
Katsoin näiden juttujen innoittamana muutamia Berryn videoita ja aloin miettiä, paljonko hän on ottanut oppia Sinatralta, Dean Martinilta ja muilta televisioviihdyttäjiltä. Lavaesiintyminen ja temput näyttivät tarkemmin katsoen hyvinkin harkituilta.
Nykyesiintyjät yleensä seisovat totisina tai heiluvat osoittaakseen, että kappaleessa on tunnetta. Vanha entertainer -perinne missä yksittäinen laulava, pelleilevä ja juttuja kertova mies ottaa yleisön haltuun, ei ole meidän sukupolvellemme enää niin tuttua kuin vanhempien ja isovanhempien sukupolvelle.
On myös hyvä pitää mielessä, että afroamerikkalaisen entertainmentin eräs juonne kulkeutuu orjuuden aikoihin ja kokemuksiin. Siksi esim. Miles Davis ei koskaan sortunut pelleilemään lavalla. Moderni jazz oli eräänlainen coon songs-tradition antiteesi. Mutta puvut olivat toki kalliisti leikatut ja parhainta silkkiä ja autot komeita.
Berry puolestaan teki sanojensa mukaan yksinkertaistettua rhythm and bluesia valkoiselle maksavalle yleisölle - kuten meille. Because that's where the money izzz..
Keikka meni mahtvasti! Kaksi settiä, ja jengi tykkäsi ja jorasi paidat märkinä. Soitimme myös kaksi rollaria: Dead Flowersin ja Brown Sugarin, joka osoittatui varsinaiseksi lattiantäyttö-hitiksi. Berryä ei soitettu, mutta ehkä tulevaisuudessa sitten:)
Ollin kanssa esitettiin kerran Back In The USA Viljamissa, bassossa oli James (nimi muutettu), joten aika Poikakuoro oli kyseessä!
Eikös tämä englannin laulajapoika Robin Williams kuitenkin vaalinut ainakin joiltain osin Martin/Sinatra perinnettä?
Jossain You Tuben syövereissä on mahtava pätkä, jossa Frank ja Dino duetoivat kännissä. Kaivan sen esiin joskus.
Lähetä kommentti