tiistaina, lokakuuta 07, 2008
Bridge To Better Days
Kirjastosta lähti tarkempaan kuunteluun: Joe Bonamassa - Live From Nowhere In Particular. Pitkästä aikaa sähkökitarablues kuulostaa kiinnostavalta; sävykästä ja soivaa soittoa. Bonamassalla on lauluäänessään kaiken lisäksi komea southern-soundi. Pidän myös sovituksillisista koukuista ja lukuisista viittauksista, joita hän alati viljelee. Studio-levyjä en ole kuullut, herkuttelen ensin livellä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Top-5
Grand Hotel Tammer Fit Wok (Verkatehtaankadulla) Laiska käveleminen Päiväunet Ekstra-luokka (VR) Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tiiviimmin ol...
7 kommenttia:
Juuri tällaista kamaa "valkoperseiden" kannattaa bluesista puristaa.
Imitoiminen ja alkuperäisen "rankkuuden" tavoittelu on vain turhaa.
Miinuksena tietenkin omaperäisyyden puuttuminen.
Silkkimuna bluesia, ei jytise.
Paskanmarjat, sinulla se silkkimuna on.
Niin, koska mennään kellariin neuvottelemaan näistä musiikillista erimielisyyksistä ja kiljua juomaan? Tässähän alkaa ruostua.
Hmm.... itsekin juuri pohdiskelin tuota biletystä. Aika kiireiseltä näyttää, duunia ja ainakin yks nauhoitus/miksaus keikka tulossa. Ehkä roudari/kuski hommiakin tulossa.
Katellaan.
Mutta ennen joulua.
Lähetä kommentti