Mulla oli stereot sängynpäädyssä. Stereoihin kuului myös kaukosäädin. Oli mankkakin, ennen stereoiden valtakautta. Sen paikka oli pöydällä. Joskus siirsin sen sängynviereen. Ainakin silloin kun kuuntelin Yöihmisiä.
Ei ollu sängynpäädyssä, mutta omassa huoneessa oli ihan kunoon stereolaitteisto jo ala-asteiässä. Eli oli enolta peritty Pioneerin HIFI-c-kasettisoitin ja vahvistin ja 40 wattiset kaiuttimet. Korruptoiduin siis jo hyvin nuorella iällä ja sekös äitimuoria aina suuresti kiusasi, kun en ollut vielä edes murrosiässä ja huudatin stereoita. Mutta ei mulla mitään kaukosäätimiä ole sterkkoihin koskaan ollut. Pah, humpuukia ja turhaa hapatusta semmoinen, sanon minä.
Selvää porvarillisuutta. Mankkaa tunnetusti piti pitää melkein päälakea vasten koska se oli ainoa tapa saada stereovaikutelma ja toisaalta kasariblasterin bassot kuihtuivat olemattomiin noin kolmenkymmenen sentin päässä kaiutinelementin pinnasta.
Ok, te olette vain myöhempää sukupolvea tai muuten porvareita. Ei muuten, mutta tänään huomasin, että systeemi toimii edelleen, ja sen käyttämisessä tässä yltäkylläisyyden ajassa on jotain hienoa minimalismia. Sekä tietenkin nostalgiaa.
Mulla taas ei patterin väliin mahtunu mankkaa, hyvä et nukkua pysty, saatikka et ois tarennu. Mut naapurista kantautu patteria pitkin ääniä, radion, tv:n ja nainnin.
7 kommenttia:
Tjaa, eipä ollut sängynpäädyssä eikä sängyn alla. Mankkani sijaitsi hyllyssä.
Nukkumaan mennessä irrotin Sennheiseristä toisen kuulokkeen ja sujautin sen tyynyn alle. Yöihmisiä.
Mulla oli stereot sängynpäädyssä. Stereoihin kuului myös kaukosäädin. Oli mankkakin, ennen stereoiden valtakautta. Sen paikka oli pöydällä. Joskus siirsin sen sängynviereen. Ainakin silloin kun kuuntelin Yöihmisiä.
Ei ollu sängynpäädyssä, mutta omassa huoneessa oli ihan kunoon stereolaitteisto jo ala-asteiässä. Eli oli enolta peritty Pioneerin HIFI-c-kasettisoitin ja vahvistin ja 40 wattiset kaiuttimet. Korruptoiduin siis jo hyvin nuorella iällä ja sekös äitimuoria aina suuresti kiusasi, kun en ollut vielä edes murrosiässä ja huudatin stereoita. Mutta ei mulla mitään kaukosäätimiä ole sterkkoihin koskaan ollut. Pah, humpuukia ja turhaa hapatusta semmoinen, sanon minä.
Selvää porvarillisuutta. Mankkaa tunnetusti piti pitää melkein päälakea vasten koska se oli ainoa tapa saada stereovaikutelma ja toisaalta kasariblasterin bassot kuihtuivat olemattomiin noin kolmenkymmenen sentin päässä kaiutinelementin pinnasta.
Ok, te olette vain myöhempää sukupolvea tai muuten porvareita. Ei muuten, mutta tänään huomasin, että systeemi toimii edelleen, ja sen käyttämisessä tässä yltäkylläisyyden ajassa on jotain hienoa minimalismia. Sekä tietenkin nostalgiaa.
Mikkovee: Kyllähän nuo stereot on sulle kelvannu, oli se kake tai ei ;) Että eläpä ala mulle.
Kirjoituspöydällä, kun jonkun mankan sai lainaksi. Yöllä tyynyn alla oli radio. Omat reteot hankin vasta hyvin myöhäisessä iässä.
-jussi
Mulla taas ei patterin väliin mahtunu mankkaa, hyvä et nukkua pysty, saatikka et ois tarennu. Mut naapurista kantautu patteria pitkin ääniä, radion, tv:n ja nainnin.
Lähetä kommentti