Onnistuin kerran poikasena livahtamaan kapakkaan, jossa soitti jazz-bändi. Muistaakseni bändin nimi oli rakennettu sähkökitaristin varaan, oli kuulemma ihmelapsi ja muutenkin paras. Muistan vain kammottavan irtotakin, huonon soittoasennon ja kireän soundin.Bändin basistina soitteli vaatimattoman oloinen keski-ikäinen mies. Viikset ja tukeva olemus olivat pikkupaikkakunnan rekkakuskin, mutta hänen soittonsa oli jostain muusta maailmasta. Se kiinnitti pian kaiken huomioni, hurmasi ja lopulta vietteli. Soitto kuulosti säveltäjän soitolta. Tämä oli helppo vahvistaa myöhemmin.
Keikan jälkeen tein jotain, jota en ollut koskaan aiemmin tehnyt. Pyysin basistilta nimikirjoituksen. Se on edelleen ainoani.
2 kommenttia:
"soitto kuulosti säveltäjän soitolta"
-Aika osuvasti sanottu!.
Kiitos! Niin se meni ja siltä se kuulosti.
Lähetä kommentti