Voimakuva

Vaikka valtameri nostaisi kaikki aaltonsa, vaikka rovaniemeläiset joisivat Kemijoen kuivaksi, mikään ei voi kaataa Musavisaa niin kauan kuin porot roukuvat Ounasvaaran metsissä
Ave Poikakuoro!

Hyvää ääntä.

Monesti saanut puolustella cd:n ylivoimaisuutta ääniteformaattina. Tässä lisää argumentteja cd:n puolesta, jonka mp3, ipod, etc.. paskat äänenpakkausformaatit ovat syrjäyttäneet.

Tiistai-iltana.

Mackan kertoi hienosti pienten asioiden merkityksestä arkielämään, tuossa alla. Kuuntelen Asha Bhoslea ja fiilistelen. Aivan posketon Hanoi Rocks juttu uudessa Rytmi:ssa, lukekaa. Hyvä blogi, oivaltavaa, hyvää lyriikkaa. Jep. Kahlailen muuten Russ Meyreita taas läpi, oooh my good.

Tiistaiaamuna

Hämmästyttävää on sekin, kuinka nopeasti kehon ja mielen psykofysiologia tottui tähän uuteen kalendaariseen järjestykseen. Voi olla, että keskiviikko on jopa tiistaita parempi; nyt tiistai tuntuu lähes vapaapäivältä, eritoten iltatoimet tuntuvat nykytiistaisin sujuvan verkkaisesti ja leppoisasti. Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että käytännössä jok'ikinen syksyinen keskiviikko-ilta musavisailun parissa ovat olleet rauhallisia, vailla sen kummempaa raikulointia ja kosteaa ilonpitoa. Tunnustan siksi, koska etukäteen hivenen jännitin tulevia torstaiaamuja, jolloin varhainen herätys ja pirteä työskentely vaatimattomien paperitöitteni ääressä ovat näennäisestä keveydestään huolimatta minulle tod. henk.koht. tärkeää elämänaikaa. Minä kun olen kaiketi torstain lapsi ja ajattelen vanhanaikaisesti torstain olevan toivoa täynnä. Perjantaina olen kuin uusi ihminen - uusi mies! - ja valmis kiipeämään ilopuuhun koko viikonlopuksi!

Thangju veri mâtch, Taraf de Haidouks, România!

Lauantai-alkuillan huumaa mustalaisorkesteri Taraf de Haidouksin seurassa. Orkestarin osamiehitys tuumasi pannukakkua suussaan: "Nuin!" Toivottavasti kuoron intialainen siipi ehtii seuraavaan kärryyn, niin vauhdikasta meno on. Pistetään kiljut pulputtamaan.

Masentunut elokuvaopas

YouTube - Manitbois - Masentunut elokuvaopas. Aivan posketon pätkä

Hellacopters. R.I.P.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tämänkin uraauurtava ja vaikutusvaltainen bändi heittää pyyhkeet kehään. Harmi.

Ilmastonmuutosta

Nobelit jaettu. Ja silti vielä paljon tehtävää. Saadaan juoda reilunkaupan laihaa kahvia ihan jopa vatsahaavaan asti.

Täällä ollaan!

Kiitti kutsusta joukkueeseen! Nyt sitten olen virallisesti osa Poikakuoroa, ja se on suuri kunnia mulle. Mutta on tää vähän hämmentävää toisaalta, kun joukkue on niin hyvä. Toisaalta ja toisaalta. No, eilisilta meni minusta aika hyvin, silti. Tästä on hyvä jatkaa jne.

HOX

Tänne. Tsekatkaa ja kommentoikaa. Däng Jyy!

Kertosäkeen voima.

Aivammahtavaa. Kylie tekee sen taas. Törkeen hyvä kertsi, tarttuu kun kärpäspaperi hiuksiin.

Tähän ei pysty Ark, vaikka tahtoisivatkin. Mielenkiinnolla odotan soiko tämä biisi myös ensikuussa Intiassakin.

Puhdas hopea on valkoinen, kauniisti kiiltävä metalli, joka on kultaa kovempaa, mutta kuparia pehmeämpää.

1.) Pocket full of kryptonite

Luulimme, että saamme ensimmäiseltä kierrokselta kaksi pistettä viidestätoista, mutta "iloksemme" saimmekin peräti kolme. Tunnelma pöydässä oli kolean matalapaineinen, mielialojemme sää kuin arktisella rintamalla. Vitutti ja nauratti. Paikalla oli kuusitoista joukkuetta, ja olimme tässä vaihessa yhdennellätoista sijalla. Vitutti ja nauratti. Onneksi piste-erot kierroksen kärkijoukkueisiin oli marginaalinen. Minulla on edelleen vaikeuksia määritellä ja ymmärtää kuulemaani musiikkia. Mitä kummaa se oli? Knifen nimen olen joskus kuullut, tunnistinhan sen sentään ruotsalaiseksi. Vitutti ja nauratti.

2.) Not Another Teen Movie (mitä ihmettä?!)

Kakkoskierroksen teemana oli elokuvat. Aaargh! Vaikka visan alussa tutkimmekin innokkaasti Jahin tuomaa värikästä soundtrack-pakkausta (bonarina cd!), siitä ei ollut apua. Me katsomme aina vääriä elokuvia: klassista aikuisviihdettä, aasialaisia tunnelmakuvia, houreisia rokkidokuja, luuserirainoja. Onnistuimme kuitenkin raapimaan puolet enemmän pisteitä kuin ensimmäisellä kierroksella. Onneksemme eräs kysymyskokonaisuus käsitteli Käpy selän alla -elokuvaa, siitä täydet kolme pistettä. Loput irtopojonderit tulivat parista "erikoistiedosta". Esimerkki: tulokasjäsenemme Inksu kirjoitti ihailtavalla itsevarmuudella paperille Porque te vas, jota Jonze täydensi jämptisti Korppi sylissä. Aiemmin Jah kartutti Tom Waitsilla ja Satu System of A Downilla. Näillä eväillä pääsimme nipinnupinnapin illan finaaliin.

3.) Bebel Gilberto! Eli älä koskaan vaihda vastausta, ellet ole varma!

Finaalikierros meni ihan kohtalaisesti. Verrattuna ensimmäisen kierroksen kauhunhetkiin, tuntui jopa siltä, että tässähän on mahdollisuuksia päästä hörppimään voittojuomia. Olin ihan varma, että DJBB:n erikoissoitin olisi Pekka Kuusiston erikoisviulu, mutta että kamera! Pearl Jam oli peruskauraa, mutta eroa kuultavan biisin albumiversion ja liveversion välillä emme tienneet. Bebel Gilberton vaihdoin Maria Ritaan, olin asiasta kuitenkin hintsusti epävarma, joten jäin itsekseni mietteliääksi. David Bowie -kokonaisuuden täytimme jo valmiiksi. Inksu ja Jonze paukuttivat hienosti viimeisen kohdan tuottaja/DJ/alkuperäisesittäjät.

Kun palautimme paperin, olimme aika tyytyväisiä. Visaa johtavan joukkueen (Toistaiseksi) Petri istahti hetkeksi pyörittelemään päätänsä pöytäämme; heidän joukkeensa oli arvaillut vastauksia sinne päin, ei ollut kuulemma mennyt kovin hyvin. Kuitenkin pikaisen vertailun perusteella vaikutti, että he olivat arvanneet sen mitä me puolestamme tiesimme. Alkoi armoton spennaaminen.

Niinhän siinä sitten kävi, että Toistaiseksi voitti viikkofinaalin! Eroa meihin kakkosiin oli ainoastaan puoli pistettä! Bebel olisi ollut oikea vastaus!Miksi vaihdoin Bebelin Mariaan! Oi miksi, miksi! Me olisimme voittaneet, jos...jos...

Niin, jossittelu ei auta koskaan. Rakettimainen nousu pohjamudista mitaleille lämmitti ja kirkasti aristuneet mielemme, ja betoniksi pingottuneet niskalihaksemme rentoutuivat viimein. Saimme mukaamme kaksi arvokasta pistettä, sehän on matemaattisen päättelyni mukaan jopa puolet enemmän kuin läsnärit. Olut olisi maistunut: ainoastaan länsimaisen kulttuurimme kohteliaisuuskoodisto sai minut onnittelemaan voittajia vilpittömin mielin. Visa oli hyvä ja jännittävä, tuomarit innokkaita. Illan aikana kuultu musiikki lavensi musavisassa soitettavan musiikin kokonaisilmettä kiitettävällä tavalla.

Assistentin linkkivinkki.

Assari se löysi taas aivan loistavaa luettavaa. Eevan tyttäristä ja vähän muutakin.

Joskus nolottaa

Cannibal Corpse meni tekemään videon ennen kuin bändin stailaus oli mietitty aivan loppuun. Nyt joku toi visusti salatun videon YouTubeen.

Onko synti olla elänyt menneen muodin aikana?

Voimakuva.

Slaavilaista bluesia.

Valkoinen nainen vetää.

Ihan oikea lumenvalkoinen naisbändi vetää. Että tuota jottanoinaan.

Rovaniemen sinkkumimmit huomio!

Lapinhullulla Veskulla on päivän Ilta-sanomien mukaan yhä haku päällä:

"Ei ole vakituista suhdetta, mutta silmät kirkkaasti auki on joku hakusessa. Olen kuitenkin tämän suhteen passiivisen aktiivinen."

Niin sitä pitää! Vesku on kunkku! Unnunnuu!

Itsekriittinen musavisatutkimus

Itsekriittinen musavisatutkimus on kansainvälistyvä ja monikulttuurinen tutkimusala, jolla pyritään tuottamaan uutta tietoa mm. musavisajoukkueiden välisistä suhteista, elämästä ja asemasta sekä eri musiikkimakujen merkityksestä historiaa, kulttuuria ja yhteiskuntaa jäsentävänä tekijänä. Itsekriittinen musavisatutkimus on luonteeltaan peruskriittistä tutkimusta: se problematisoi musavisan itsestäänselvyyden. Samalla musavisatutkimus pyrkii kyseenalaistamaan - ja muuttamaan - aloittelevien joukkueiden alistamista tuottavia ja ylläpitäviä symbolisia ja materiaalisia rakenteita ja käytänteitä. Itsekriittistä musavisatutkimusta onkin sanottu samanaikaiseksi purkamisen ja rakentamisen projektiksi. Kritiikki on keskeinen osa musavisatutkimusta. Objektiivinen - eli subjektiivinen - purkaminen ja rakentaminen käyvät tässäkin kätevästi käsi kädessä. Yhtäältä musavisatutkimus pyrkii purkamaan musavisa valkoinen mies/amerikkalaiskeskeisyyttä ja visassa vallitsevia fallosentrisiä ajatustapoja ja maskuliinisia valtarakenteita. Toisaalta sen tehtävänä on rakentaa vaihtoehtoisia, ei-musavisapuolitettuja ajattelun malleja ja tulkintatapoja. Mies- ja Amerikka-keskeistä (ns. White Trash -problematiikka) musavisaa on mm. kritisoitu sen "jumalatempusta", jossa johtava joukkue esittää näkevänsä kaiken samalla kun tekee itsensä näkymättömäksi. Yksi kriittisen musavisatutkimuksen keskeisiä periaatteita onkin käsitys kaiken musiikkitiedon ja -tietämisen paikantuneisuudesta – sijoittuneisuudesta tiettyyn yhteiskunnallis-kulttuuriseen tilanteeseen.

Perusopinnot

P1 Kriittisen musavisatutkimuksen peruskurssi
P2 Musavisatutkimuksen klassikot ja aatehistoria
P3a Empiirisen musavisatutkimuksen harjoitukset
P3b Perusopintojen seminaari

I ryhmä: Musavisailun perusteet: kommunistinen / maolainen itsekritiikki
II ryhmä: Ethnography: Theory and Praxis (amerikanenglanniksi, prof. Iggy Pop)

Henkilökunta:

• Satu, professori
• Jonze, amanuenssi
• Jah, assistentti
• Mackan, tutkija
• Inkeri, tutor
  
• Tommi, dosentti
• Einsteen, Grateful Dead

Uusin Sue???

On se kumma juttu että näillä leveysasteilla ei valkoisen miehen rokkia arvosteta, joka kuitenkin on p a r a s t a. Uusin Sue lehti loistaa poissaolollaan. Tässäkö taas paikallinen lehdenjakelija sortaa junantuomaa kulttuuria. Onko tämä nyt sitä kylttyri-impperialismia?. Roihu lehtikö mukaa korvaa Suen.

Wushu

Abigail Chu ja Liu Qinghua esittävät meille kodeissamme iltojamme löhöäville liikunnallisen vaihtoehdon. Tyylinä kummallakin changquan.

Making of Roadrunner.

Juu tuupista löyty taas mahtavaa matskua.

The Truth, The Whole Truth, and Nothing But The Truth

Kysyin asiaa kaveriltani Larrylta. Käännän hänen dallasinsa tähän suomeksi:

"Valkoisen miehen rock? PARASTA!"

Arvaa naurattiko! Kiitos Jonzelle leppoisista etkoista. Lukiko muuten lehdessä mitään...öööö...siitä tapahtumasta?

Poikakuoro

Poikakuoron uusi, entistä tiukempi, muita uhkaava peruskokoonpano on tältä kaudeltä lähtien tämä:

Mackan
Jonze
Jah
Inkeri
Satu

Kiitos yhteistyöstä. Over and out.

Snadi darra.

Eilinen Ganes leffa oli upea, suosittelen. Piipahdimme myös Kellarissa ja kotimatkalla eksyin vielä Grandeen. Grandessa soitti Moses Hazy. Tykkäsin MH:sta enempi silloin kun siinnä soitti meidän bändin nykyinen runpali. MH kuulostaa nykyisin kikkailulta, cleanilta, "opistomaiselta", vähän niinkuin Ultra Bra olisi vetänyt kumiliimaa.

Nyt pukkaa darraa päälle ja iltasella pitäisi lähteä vielä Jondersonin pileisiin. Menemme sinne bussilla ja reitti on valittu niin että saamme kunnon Ounasrinne+Korkalovaara sightseeing samaan hintaan. Bussissa istumme tietenkin eri penkeillä ja naukkailemme taskulämmintä Carilloa paperipussista, maisema vaihtuu vaan ei muutu.

Tämä on parasta krapula lääkettä, siis youtube. Ja tässä mainio pätkä grindcore/russ meyer hengessä (löytyy myös ronskimpi versio).

Syntykö blues afrikassa ja eiks mustalaismusa o intiasta lähtöisin?? Jumatsuikka että on outo darra.

Jep.

Rehuperseiden arvomaailma.

Täytin tuossa kesällä 40v., mikä saavutukseksi luettakoon. Viimeisten vuosien aikana olen törmännyt useasti ikärasismiin, hämmästyttävää näinä valistuksen aikoina. Ehkä se on luonnollista vai kertooko se kuitenkin enempi ajastamme. Ikuisena rokkarina en voi kuin aina hämmästellä ihmistä joka tuota ikärasismi ajatusta viljelee, mitkä arvot? Karkeaa.

Aina kaupungissa (ja jokunen vuosi lähiöissä) asuneena myös hämmästelen muita kaupungissa (lähiöissä) asuvia jotka ankaralla kädellä kritisoivat pop/rock -kulttuurin harrastajia.
Saatana. Muuttakaa toppahousut takaisin maalle kyttäämään naapureita jos urbaanit arvot eivät miellytä. Siellä on helpompaa kuunnella vanhoja Finnhitsejä, kansanmusaa ja potea eksistentiaalista kriisiään.

Turha pyllistellä jos paskat on jo housussa.

Top - Kybää (white trash).

Toivottavasti tää nyt näkyy tarpeeksi hyvin.

Keskustelua!

JM-Anu kirjoittaa musavisailusta. Käykää kommentoimassa, jos uskallatte...

Musavisa 3.10.2007

Näinpä tuli syksyn sesonki avattua omaltakin osaltani. Lomailun vuoksi ensimmäinen visa jäi väliin, mutta nyt siis saatiin homma käyntiin. Allekirjoittanut oli saapuessaan hyvin virittynyt ja pirteä. Pian saapuikin Suuri Kapteeni ja myöhemmin myös muu joukkue mukanaan special guest-täydennys.

Ensimmäinen kierros oli omistettu leffamusiikille ja muuhun asiaan liittyvälle. Mona Caritan (Mikä fiilis) ja Princen (When Doves Cry) biiseihin liittyneet kysymykset selvitettiin kunnialla. Nicon oikeaa nimeä ei muistettu (en muista edelleenkään), mutta Nick Cave-kyssäri toi täydet pisteet. Tuomari Nurmiolta muistimme viimeisimmän albumin vähän sinne päin (+ tuli), mutta kotimaiset ysärileffat eivät olleet oikein hallussa.

Kierros 2. Levyjä ja levy-yhtiöitä käsitellyt kierros osoitti joukkueen erinomaisen kyvyn yhteispeliin. Kierroksella kyseltiin mm. David Byrnen levy-yhtiötä ja eri projektien konserttitaltiointeja. Hieman arvailuja herätti Madonnan ekan levyn eri nimet (USAssa ja Euroopassa). Kierroksen Cure-kysymys ilahdutti allekirjoittanutta ja runsaat pisteet koko joukkuetta. Mukana kierroksella oli myös levykansiaiheinen puuhapaperi, joka iloksemme oli värillinen.

Finaaliin menimme kisan kärjessä. Teemana oli tiukka vääntö. Ensimmäisenä biisinä soi teeman mukaisesti Papu & Pojat sekä maineikas hittinsä Helle. Hc-kamaa, sanoisin. Kohdassa kaksi tulikin sitten kryptoniittia pöytään. Veikkaamamme Happy Mondays olikin Chumbawamba, eikä muistakaan kysymyksistä kauheasti briljeerauksen aihetta irronnut. Yksi piste nyt kuitenkin. Neljäs kysymys irrotti eniten rakentavaa neuvottelua. Jean-Michel Jarren ja Peter Gabrielin välisen pallottelun tuiskeissa ei oikea vastaus eli Laurie Anderson päässyt pinnalle. Kierroksen ainoat nollamme tulivat tästä kysymyksestä. Radiopuhelimista tiesimme kuitenkin kaiken. Haasteellinen ja mukava visa päättyi lopuksi suvereeniin hallintaamme. Allekirjoittanut sai lisäksi kantaa pöytään henkilökohtaisia palkintoherkkuja sekä kotiin älpeelliset Melodijan tuottamaa neuvostoaikojen lastenmusiikkia ja jatsia. Innostava ilta ja mainio uusi visailupaikka.

YouTubetusta.

Hurriganes mainostaa. Aavemainen ja hupa Levi's mainos. Vuosi 1990, huimaa ajankuvaa. 1200 L .

1500 S. Klassikko Spedeä. Kim Borg ja Topi Kärki.

K18

Nappasin Kasasta jotain sanoinkuvaamatonta

Dulessa

Poikakuoro kävi eilen kuumana , Jonze oli suorastaan liekeissä. Kerro meille, Jonze, kerro!

Niinpä tietysti

Radioheadin uudesta levystä saa maksaa mitä huvittaa! Minä ajattelin, että 22,5 euroa olisi sopiva hinta! Jos näet maksaa uudesta levystä heti alennushinnan, sepä ei tunnu enää uudelta levyltä!

Niinpä tietysti

Hyvä vitsi paranee vanhetessaan - vai paraneeko?

Niinpä tietysti

Kukas se sanoikaan, että perseestä, perseestä.

Hei, lähetää leffaan?

Huomenna torstaina, Hurriganes rainaa katsomaan. Monelta, 18:00, 20:30, hä?

Siivellä

Makeinta kyytiä, jota Finskiltä löytyy: Embraer 170. Nam!

Plussapisteet.

Keskiviikkona, siis huomenna, Nightfish bändi jakaa nimmareita Citymarketissa klo 15:30. Jos Poikakuoron heavy-osasto menee sinne niin muistakaa ottaa Plussakortit mukaan, ties vaikka tupla bonukset tärähtäisi.

Still Alive And Well

Pussy pussy pussy pussy pussy pussy walk
Pussy pussy pussy pussy pussy pussy walk
Pussy pussy pussy pussy pussy pussy walk

Lois Maxwell 27.2.1927 - 29.9.2007

Flattery will get you nowhere ... but don't stop trying.
- Miss Moneypenny (Dr. No).

Muutamia kirjauksia, lörpöttelyä

Mitä yhteistä on Iggy Popilla, Johnny Deppillä ja Traci Lordsilla? Aivan. Ei siis kannata avata tänäänkään telkkar... hetkinen, tämähän on mielipide. Lopetan tähän.

Jatkan. Luin eilen Hotakaisen Finnhits-kokoelman. Erityisesti napsahti pienkertomus eettisestä arvojohtajasta eli karaoke-laulajasta. Makoisa välipala. Edellisenä päivänä satutin pahasti palleani, kun luin Röhkän uusimmasta romaanista sen sisään rakennetun novellin loppuhuipentuman. Nyt on ollut jo pitkän aikaa onnea hyvien ja hauskojen kirjojen parissa.

Tärppilistalle kannattaa muuten laittaa molemmat: euroviisut ja syksyn sävelet. Aina niitä kysytään.

Ruokakuntamme verhoutui punaiseen neuleeseen, punaiseen paitaan ja punaiseen kevyttoppatakkiin. Eiköhän ilkimykset jo ala hiljalleen ymmärtää!

Taitaa olla perjantai, hemera Aphrodites (dies Veneris), frigedæg. Se ei välttämättä tarkoita mitään, mutta minä tunnen jo ihollani kuuman saunan ja suussani virkistävän keskioluen. Huomenna nukumme pitkään, heräämme syksyiseen auringonpaisteeseen, niihin viimeisiin.

Puolesta!

Huomenna minäkin pukeudun punaiseen. Lukekaa Jahin välittämä viesti ja olkaa vaikuttamassa keskusteluun. Mikä tahansa, pienikin teko voi muuttaa maailmaa paremmaksi.

Kaikki joukolla jäätä särkemään.

In support of our incredibly brave friends in Burma:
May all people around the world wear a red shirt on Friday, September 28.

Please forward.

Tilanne

Kävin kirjaamassa pistetilanteen ilmoitustaululle. Kalle hoitelee vielä tuomarointilistan.

Onnistui!

Danny nuorempana kuin koskaan. Olisipa minullakin iso d.

Dead Man.

Lainastosta (lue kirajasto) nappasin taas pitkäs'aikaa Dead Man soundtrackin. Neil Young maalailee sähkökitaransa kanssa, mausteena polkuharmoonia, akustista kitaraa ja pianoa. Äänimaisema soljuu syksynväreissä eteenpäin, pitkin rauhallista joen omaista maisemaa, melankolinaa. Kaunista. Ei samperi, täytyy jostain tilata tämä dvd, hieno leffa jonka leffateatterissa aikonaan näin.

”Luonto ei opeta henkistä elämää ollenkaan, vain luonnollista”

- William Blake 1800 -

Viva La Bam!

Hippulihei! Nyt se sitten alkoi. Se Musavisa. Siellä Kauppayhtiöllä.

Poikakuoro kokosi rivejään jo päiviä sitten ja valmistautui alkavaan koitokseen värkkäilemällä kukin omia juttujaan. Etkojakin eilen kyseltiin, mutta mikä lienee syynä siihen ettei etkoalkajaiskissanristiäispartyjä sitten saatu aikaiseksi. Siinäkö syy huonoon menestykseemme avausvisassa?

Kauppayhtiö oli lähes täynnä vähän ennen kun kello löi 21. Poikakuoron jäsenistä Jah ja minä satuimme tulemaan yhtä aikaa ja emme löytäneet tyhjää pöytää, tuota musavisanokkeluuden tyyssijaa. Tilattiin siis kaljat. Pöytiä kuitenkin saatiin lisää ja kaikki halukkaat pelaajat saivat paikan. Pikkuhiljaa alkoi loputkin Poikakuoron menninkäiset mönkiä ulos luolistaan; Olli saapui, Marko saapui ja uusi päivänsäteemme Inkeri saapui.

Illan tuomareina toimivat meidän Suuri Kapteenimme Marko sekä DeePee-Kalle lippiksensä kanssa. Eka kierros oli meille hyvä kierros. Tunnistimme jokaisen piisin ja saimme kivasti pisteitä, jotka riittivät eka kierroksen niukkaan voittoon. Toinen kierros sitten... voih. Meidän Marko laittoi tiukat kehiin. Emme tunnistaneet Kerkkoa, musikaaleja, urheilulajeja, puhumattakaan telkkuohjelman tunnareita. Se ei ollut Studio Impossiple, vaan se oli Bam. Kakkoskierroksen jälkeen sijamme oli joku 487, mutta finaaliin kuitenkin päästiin.

Finaalikierroksella lippisDeePee teki meille temput, ja jätti meidät ilman kysymyspaperia. Yritin siinä sitten pikakirjoittaa kysymyksentynkiä paperille ylös, mutta kai me ihan ookoo siitä selvittiin. Vaikeampi homma oli ne oikeat vastaukset. Ei tieto riittänyt ei, eikä arvaukset osuneet kohdilleen. Meni niin sanotusti häneksi koko homma. Lopullinen sijoituksemme oli siis 3, kohosimme 485 sijaa ylemmäs. Ei muuten hassumpi suoritus.

Onnittelut voittajille eli joukkueelle nimeltä Toistaiseksi!

Mitäs muuta? Lukekaa seuraavasta Lapin ylioppilaslehdestä.

Tänään tärähtää!

Kauden ensimmäinen voimakuva, olkaa hyvä. Huomatkaa myös tärpit! Tänään siis tuomareina minä ja DP-Kalle.

Huomenna tärähtää!

Musavisalaiset, ohessa jälleen perinteinen tärppilista:

1.) Kissin basistit.
2.) Walesilaiset bardit.
3.) Poikakuoron etkot vuosina 2004-2007.
4.) Euraasian laulukulttuurien looginen argumentaatio.
5.) The Band & Madde: symposiumin keskeiset puheenvuorot.

Vastustajille tiedoksi, että Jonze on tiedustelureissulla naapurimaassa - mutta paikattu on, paikattu on! Huomenna paljastetaan kauden ensimmäinen voimakuva.

Keittiö top-5

1.) Juokseva vesi.
2.) Jääkaappi.
3.) Hella & uuni.
4.) Pöytäryhmä.
5.) Fairy & Tolu.

Ruoka ja tekovälineet. Tietenkin.

You better come on
in my kitchen
baby, it's goin' to be rainin' outdoors

Jean Sibelius 8.12.1865 - 20.9.1957

DK-Petrin hieno musavisa-juliste!

Edwin Moses oli suosikkini, kun pienenä poikana seurasin kisoja

Loma top 5

1.) Matkaseura: suurkiitos loistavasta viikosta!
2.) Matkakohde 2: historia ja nykyisyys täydellisessä tasapainossa.
3.) Matkakohde 1: boheemi profiili loi kotoisan tunnelman.
4.) Taide: vapaa pääsy kaikkialle aiheutti marssimurtuman.
5.) Hyvät ruoat: skaala oli laaja, mutta paras kuvattiin.

Mutta onpa hienoa, että musavisa alkaa taas! Satu on ponnistellut uutterasti arvokkaan kulttuuri-instituutiomme jatkuvuuden turvaamiseksi, siitä hänelle sylillinen tulipunaisia ruusuja! Niin, ja onhan talkoissa ollut muitakin, ainakin Petri, jonka älyllisesti notkeaa grafiikkaa pääsemme jälleen ihailemaan!

7. 12. 2007. Tavastia.

Joskus aikaisemmin mainitsin että, näinä aikoina meitä garage-, proto/punk - rockin ystäviä pidetään hyvänä. Aivammahtavaa, ei voi uskoa todeksi että vielä tuon pääsee näkemään pikkuklubilla. Ruisrokissa männävuonna näin Dollsit ja keikka nasahti top-5 ykköseksi ja on siellä pysynyt, vaikuttavaa.

Ei hitto kun on hyvä olo. Vielä Stoogesin keikastakin on poweria jäljellä vaikka kuinka paljon ja nyt sitten vielä tämäkin uutinen. Jos lippuja aiotte hommata niin olkaa nopeita, luultavasti menee piletit loppuun päivässä-parissa.

Idän ihmeet top 5

1. Taiji. Harjoittelu alkoi taas. Kivaa.

2. Priscilla Chan: Joe le Taxi.

3. Jackie Chan.

4. Chor Yuenin ohjaamat klassiset miekkaleffat.

5. TU-95 Bear ja ne neljä Kuznetsov NK-12:ta.

Down on the streets (9.9.2007 Jäähalli)

The Stooges:n toka suomen vierailu oli hulppeaa katsottavaa ja eritoten kuunneltavaa. Keikan setti muodostui pääosin ekan ja Funhouse levyn biiseistä. Uudelta levyltä taisi tulla yksi ja Skullring levyltä pari biisiä. Iggy oli loistavassa vedossa, hyppyä, pomppua, vittuilua ja räkimistä tuli niin että tämänpäivän aloittelevat punk-rock bändin solistit vaikuttavat aika kesyiltä Iggyyn verrattuna. Ja miksi ei vertailua tehtäisi jos kuitenkin on kyseessä koko punk-rock skenen suurin vaikuttaja. Ashetonin veljekset tykittivät kuin parhaimpina päivinä ja Mike Watt pumppasi bassoa kuin riivattu, fonia puhalsi mies joka näytti Steve MacKay:lta (en ole varma oliko se hän). Etenkin juuri Funhouse levyn foni biisit kuulostivat hienoilta psykedelisine sovituksineen. Bändi oli todella hienossa vedossa, vaarantuntua oli ilmassa. Ehdottomasti paras punk-rock keikka mitä olen ikuna nähnyt. Tämä oli muuten kuudes iggy keikka jonka näin ja toinen Stooges veto. Keikan jälkeen kuulin pienoista napinaa joidenkin suusta ”ei tullu Raw Poweria, Search&Destroyta, eikä mitään tuolta kyseiseltä levyltä”. Niinpä, eipä taida tuon levyn matskut olla Ashetonin poikien mieleen. Itse olen aina digannut ekan levyn huojuvasta, lähes jazz asenteella vedetystä matskusta. Yleensä on ollut coolimpaa digata Raw Powerista tai Funhousesta jolloin bändi oli törkeimmillään. Jotenskin hienoa että bändi nostaa ekan levyn biisit liveversioina Funhouse:n biisien tasolle.

Stalingrad Cowgirls toimi lämppärinä Stoogesille. Ei mitenkään hauska paikka, tietäen Stooges fanien ikäjakauman (öpaut 17-50), osa porukasta siis varsin kriittistä/kouliintunutta kuulijakuntaa. Mimmit veti hienosti, sopivasti intoa, ruutia, kämmejä ja asennetta. Ehkä pienoista hätäilyä/jännitystä oli ilmassa mutta paskat siintä, hyvin rokkas. Bändin visuaalinen puoli on myös hallussa, tyylikäs trio. Toivottavasti kukaan munapää ”taustajoukoista” ei pääse pilaamaan bändiä, erityisesti tällä triolla on se vaara.

Lauantaina olin aikeissa lähteä Bar Looseen iltakaljalle, nukahdin. Jälkeenpäin kuulin että kyseisenä iltana olivat herrat Rock Action ja Ron Asheton olleet kyseisessä baarissa maistelemassa wiskejä.

Asia on päätetty

Musavisa alkaa keskiviikkona 26.9.2007 Kauppayhtiössä klo 21.00. Piste.

Kaikkienaikojen albumit top-500

Kun surffailu tai muu alkaa tympiä kantsii poiketa tänne ja laskea monta albumia löytyy omasta levyhyllystäsi.

Tunnelinpäässä valoa (oi jumalauta, sehän on vastaantuleva juna).

Tuleva vk.loppu tulee olemaan antoisa.
Perjantaina suunnistan kohti Helsinkiä. Heti iltasella on Semifinal:ssa Branded Women, joka tekee viimeiset keikkansa ennenkuin hyppää telakalle.

Lauantaina olis sitten tarjolla Black Magic Six , 2€ Bar Factoryssa. BM6 on muuten varsin mielenkiintoinen ja taidokas duo, joka valmistelee parast'aikaa debyytti albumiaan. Pankaa nimi korvan taakse. Jätkien bändihistoria on senverran upeaa että niillä eväillä ei BM6 voi ainakaan epäonnistua.

Sunnuntaina esiintyy kaikkien punk-rokkareiden isä, äiti, maailmankaikeuden kuningas ja emo-alus; Iggy & the STOOGES. Pyhiinvaeltajat siis suuntavat huojuvat askeleensa kohti Jäähallia. Lämppärinä toimii Stalingrad Cowgirls.

Kyllähän Stoogesin keikalta saa virtaa koko loppuvuodeksi ja nuo muut aktit vain buusteroivat sitä tunnetta. Loppujenlopuksi aika halpaa hupia, koska positiivista vaikutusta riittää pitkään ja nyt on just sellanen olo että pientä piristystä tässä tarvitaan.

Hyvät ulkomaanreissut muuten MacKanille ja hänen kauniille vaimolleen; pitäkää hauskaa!

Luciano Pavarotti 12.10.1935 - 6.9.2007

Kesän tio i toppen

a) Odotetuin levy Profeetta ja uusi maailmanuskonto: Hallusinogenesis. Keväällä Profeetta ennusti, että levyn julkaisu siirtyy kesäksi. Ja kah, Profeetan ennustus toteutui!

b) Lenkkipolku

c) Paras juutuub-musavideo ja samalla Tiitisen listaykkönen ajalta, kun vielä elettiin vaarin murjussa.

d) C-kasetti: XLII, XLII-S, SA, SA-X, 1st Gen., 2nd Gen., 4th Gen...

e) Englantilaiset poliisisarjat, jotka kaiken muun erinomaisuuden lisäksi tarjoavat nerokkaita repliikkejä: ”Beer is food.”

f) Kirjat: Kurt Braatz: Luoja vai lentokone. Hävittäjälentäjä Günther Lützowin elämä ja kuolema (Gott oder ein Flugzeug – Leben un Sterben des Jagdfliegers Günther Lützow) , kertoo tositarinan henkilösuhteista ja maailmanpolitiikan arkipäivästä 1920-1940 -luvuilta, sekä kovaksikeitetyt dekkarit pehmeissä (ja taiteellisissa) kansissa. Tylymmänpuoleisia ja körssinkatkuisia tarinoita Alastoman kaupungin kaduilta ja kujilta.

g) Sanoma. Profeetan sanoma on mystinen, Günther Lützowin tarinan kyyninen. Kesän viimeisinä päivinä on taas hampaita kiristyttänyt, siksi Black Flagin ilosanoma puhuttelee.

Top 5

1. Lauantai-ilta. Ei tarvinne tarkempaa perustelua.

2. The History of Polygram 4 CD + 2 DVD-boksi. Ja nyt sitä selitystä tulee. Tämä on nimittäin yksi loistokkaimmista musabokseista, joita hyllyyni on päätynyt. Setti sisältää siis yhteensä kuusi levyllistä HK-popin historiikkia 1960-luvulta aina 1990-luvun loppuun saakka.

Toisin kuin useat muut kokoelmat History ei kierrätä samoja ainaisia biisejä ja esiintyjiä vaan mukana on todella harvinaisia helmiä. Itselleni kolahti lujaa esimerkiksi Rebecca Panin iki-ihana 玫瑰玫瑰我愛你 (Rose Rose I Love You), josta olin kuullut aikaisemmin ainoastaan Miracles-leffassa soineen Anita Muin version. Muita esiintyjiä levyllä ovat mm. Andy Lau, Jacky Cheung, Samuel Hui, Beyond sekä Priscilla Chan. Jälkimmäiseltä on kokoelmalla mukana mm. riipaisevan kaunis 千千闕歌 (Thousands of Songs), joka tunnetaan hyvin myös Anita Muin esittämänä Song of Sunsetina.

3. Smiths: Ask. Kaikkien brittiuikutusbändien ykkönen. Johnny Marr antaa kitaroiden helistä ja Morrissey ruikuttaa lyriikoitaan. Moni on ruikuttanut Smithsin jälkeenkin, vaan useimmat eivät lähellekään näin katu-uskottavasti.

4. Future Sound of London: Cascade. Törmäsin tähän kiehtovaan bändiin ensimmäisen kerran John Peelin radio-ohjelman myötä muistaakseni joskus kaukaisella 90-luvulla. Ajatelkaapa vuosikymmenten tuomalla ammattitaidolla sekä musiikkiin kohdistuvalla innostuksella juonnettua radio-ohjelmaa, jossa saattoi ensin soida iloinen afropop, sitten repivä grindcore ja sen jälkeen vaikka tämmöinen ysäriambient. Siinäpä olisi nykyajan soittolistakomiteoille kauhistuksen paikka.

5. Guru Josh: Infinity. Mistähän minä tämänkin iltana eräänä muistin? Näitä dj-artisteja tupsahteli 80-90-lukujen taitteessa kuin, öh, sieniä sateella. Yhtä nopeasti ilmestyen ja vähän ajan kuluttua kadoten. Ei voi mitään, kyllä tämäkin edelleen ilahduttaa.

Michael Jackson 27.3. 1942 – 29. 8.2007

The Beer Hunter maistelee nykyisin taivaallisia oluita.

Oh... what is the malt and liquor?
What gets you drunken quicker?
What comes in bottles or in cans? (Beer)
Can't get enough of it (Beer)
How we really love it (Beer)
Makes me think I'm a man (Beer)
I could kiss and hug it (Beer)
But I'd rather chug it (Beer)
Got my belly up to here (Beer)
I could not refuse a (Beer)
I could really use a beer, beer, beer

Beer, beer, beer, beer, beer, beer, beer, beer

Odottamisen arvoista

Oulussa 13.12.2007 oikeaa metallia!

Vaihtoehtometalliako?

On doomia, trashia, bläkkiä, goottia ja vaikka mitä eri Heavyn alalajeja. Helposti hurahtaisi yksi elämä kun alkaisi ottamaan selvää noista kaikista eri alalajien vivahde-eroista. Onhan tuo Heavy skene Suomessa muuttunut aikalailla vuosien varrella, undergroundista kokokansan viihteeksi. Ja jotta vielä saataisiin metalliskeneen lisää sekavuutta, on soppaan iskenyt kauhan myös Kristillinen metalliunioni, hämmentävää. Heh heh, säännöt ovat ainakin hyvät.

Hård Råck Hållelu Jah!!!!!

Pyhimyksellä on asiaa

Dont say motherfucker, motherfucker!!

Eilen palloilin kauniissa kesäauringossa ja tepastelin kuin huomaamatta paikalliseen musaliikkeeseen. Kuinka ollakkaan oli kauppaan eksynyt rokkari jolla komeili farkkurotsin selässä upea Turbojugend Rovaniemi badge. Jumantsuikka ajattelin ja koputin jamppaa olkapäähän "tahtois, tota, liittyä, tota, tohon teidän jengiin, onnistuuko?". No netin kauttahan se käy.

Mukava ja puuhakas seura joka järjestää reissuja ja keikkoja, saunailtoja ja ryyppyjuhlia. Ensimmäinen suomen Turbojugend on Kalliossa, perustajajäseninä tais olla yks rumpali Palovaaran Milla thee Ultra Bimboosista (nykyisin Shake:n laulaja) ja Ville Valo yhestä HIM:sta. Oulussa taitaapi toimia suomen aktiivisin Turbojugend kerho. Katotaas miten Rovaniemen osasto alkaa toimia, jäseniä öpaut kymmenen, tosin vasta viime talvenahan toi on perustettu.

Nyt joka jamppa ja pirkko pistää denimiä päälle ja liittyy kerhoon.

Martti Pokela 23.1.1924 - 23.8.2007

Viikon huumoripläjäys.

Aika hulppea video, sanoma tulee selväksi ja koreografia toimii, kuka bassossa?

Artsu korner.

Pepe Deluxe vetää 6-0. Kantsii kattoa myös Pussy Cat Rock pätkä, loistavaa.

Maxwell Lemuel Roach 10.1. 1924 – 16.8. 2007

Tarzan tappaa poron.

Ja vielä kerran...... hyvin potkii.

Vielä kerran... Elvis

Päivän saarnoista vastaavat Tex Perkins ja Mojo Nixon Skid Roperin kanssa (jälkimmäinen äänen ja kuvan kera).

Elvis Aaron Presley 8.1.1935 - 16.8.1977

Artsua ja fartsua.

Ivan Ushkovin teoksia, hupaa ja kantaaottavaa.
Chernobyll show, pictures osiossa hienoja grafiitteja.
Tarpeellista tavaraa ja käsittämättömiä keksintöjä, löytyy täältä paljoooooooooooon.
Sähkökitaroiden muotoja ja hulvattomuuksia joista voisi jopa epäillä ovatke ne aitoja. Kyllä Gibson osaa tehdä muitakin kun vain Lespaa ja SG:tä(h?). Tässä oiva, käteensopiva kitara .

Top-Jotain.
1. Blonde Redhead: 23 (hyvää musaa)
2. Intian matka-oppaiden selailu.
3. Tuore basilika.
4. Elokuun pimenevät illat.
5. Alakerran naapuri.
6. Hesari.

lisäys.
Kauniita kasvoja.

14. elokuuta

Jippiijaijee!

Top-5

1.) Look sharp! I'm The Man, Beat Crazy
2.) Kannibaalisarjamurhaajat
3.) Puhdas keittiö
4.) Balanssi
5.) 14.8.

Taidokasta ja kaunista soittoa II

Jopas nyt, tämä se on jo jotain! 12 Girls Band on perinnesoittimia soittava 13 tytön orkesteri. Lavalla nähdään yleensä 12 soittajaa, koskapa kiinassa luku 12 symboloi naiseutta ja tähän liittyy myös yhtyeen nimi.

Olen törmännyt orkesteriin tänä kesänä aikaisemmilla levyostoksillani, 
mutta vasta täydennellessäni uusinta tilausta tuli mieleen perehtyä tapaukseen tarkemmin. Bändin ohjelmistoon kuuluu sekä perinteistä että modernia musiikkia idästä ja lännestä. Miltäpä maistuisi vaikka Bach tai Titanic-teema itämaisesti maustettuna? Kulttuurien kohtaaminen kuulostaa hyvältä ainakin allekirjoittaneesta, siksipä orkesterin Live From Shanghai-dvd on toivottavasti kohta paketissa matkalla kohti postiluukkuani.

Hyvä show

Nimittäin tänään kello 19.03 YLE Radio 1:llä soivat kaikkien itsensä vakavasti tosissaan ottavien musiikinystävien Sovitetut toiveet. Edellisten vuosien kokemusten perusteella tätä ei uskalla tälläkään kertaa jättää väliin. Ei kun kampeamaan kanavaa kohdalleen!

Edit 13.8.07: poistin vanhentuneen linkin.

Achtung Baby.

Löytyiskö keneltäkään U2: Achtung baby ja Zooropa levyä compact disc tallenteena? Jos löytyy niin ottakaas yhteyttä.

Huomasin et nauhotuksessa ko. levyillä käytetty samoja laitteita mitä löytyy tuolta studiostani. Pitäis nyt sit kuunnella levyjä vähän niinko referenssinä.

Musavisapalaverin satoa

1. Musavisan uusi pääkallopaikka on Kauppayhtiö. Paikan kanssa ollaan sovittu jo tavaksi käyneistä palkinnoista voittajille ja tuomareille. Hinta on myöskin about samaa luokkaa kuin aiemmin.

2. Äänestys! Äänestys! Äänestys! Kauppayhtiön arvoisa raflapäällikkö on ilmoittanut, että hänelle sopisi paremmin keskiviikko tai torstai. Myöskin tiistai olis ookoo, mutta ke tai to sopii paremmin suunnitelmiin. Tästä puhuttiin myös palaverissa, että vaihdettaisiinko perinteinen tiistai ke:ksi tai to:ksi. Se toimisi paremmin uusien joukkueiden mukaansaamiseksi, mikä on tavoite numero 1. Tähän hommaan kaipaamme kovasti kaikkien syksyllä musavisaan mukaan halajavien mielipiteitä. Pidetäänkö musavisa tiistaina, keskiviikkona vai torstaina?

3. Musavisa alkaa syyskuun viimeisellä viikolla. Tarkka päivä selviää äänestyksen perusteella. Lehtijuttu ilmestynee viikkoa ennen musavisan alkua. Kellonaika on sama, eli aloitamme klo 20.30.

4. Sääntöihin ei tullut muutoksia. Sen verran vain, että finaaliin pääsee puolet osallistuvista joukkueista, mutta vähintään 3. Mikäli joukkueita on vaikka 4, niin finaalissa on 3 eikä 2 joukkuetta. Tai jos joukkueita on 7, finaaliin menee 4 eikä 3.

Kaikki nyt kipinkapin äänestämään ja kommentoimaan muutenkin.

Kesäillan gootti

Taivas pimenee ja pilvet juoksevat kilpaa tuulen kanssa. Eikus goottia kehiin! Diggailin aikoinaan kovastikin Missionin God’s Own Medicine-levyä, jonka aloitusraita tämä Wasteland on. Levy pitää sisällään jylhiä, mutta melodisia sävellyksiä ja Wayne Hussey messuaa juuri totisen ja koomisen rajamailla.

Wasteland on allekirjoittaneelle yksi muistorikkaimpia kasarigoottibiisejä 
yhdessä Fields Of The Nephilimin Psychonautin kanssa. 
God's Own Medicine-vinyyliä on tullut aikoinaan kuunneltua uutterasti,
joten pitäisi vissiin hommata bonuksilla ladattu CD viimein omaankin hyllyyn… 

Viinan juontia.

No joo, pr-hommat on hanskassa.

Pasavisamulaveri

Tänään on pasavisamulaveri , paikka ja aika selviää aikaisemmista infoista. Kakki mukaan joukoinsankoin ja änpärein.

Sinä, musavisailija!

Musavisapalaveri.

Tänään.
Klo 18.
Kauppayhtiössä.

be there or be square

No train to Stockholm - Lee Hazlewood 1929-2007

Tämä on muistutus.

Musavisapalaveri.

Huomenna.
Klo 18.
Kauppayhtiössä.

Kesätyöläinen

Hauskaa puuhastelua

RAF tarjoilee hauskan pelin kesäillan iloksi. Toimi helikopterin vinssimiehenä sekä pudota avustuspaketteja ja maastoautoja kuljetuskoneesta. Tarkkaa touhua.

Fiiliskuva

Biggest Bang.

Aurinkoa, tuoleja kenttä täynnä, ihmiset hyvällätuulella. Toots & Maytals aloittaa lämmittämisen, jamaikalainen savusauna puskee häkää ilmoille. 54-46 was my number ja basisti kuskaa mukavasti keinuttaen koko junaa ja sitä kuuluisaa vessaa. En edes muista milloin olen kuullut viimeiksi näin hyvää reggaeta, joskus.... kun mummo öljylampun tervas tai jotain sinneppäin. Olisin kuunnellut Tootsilta vaikka toisen setin heti perään, iso legenda heti Bob Marleyn ja Lee Scratch:n välissä.

Väliaika, kahvia ja pullaa ja Stones krääsää. Oma raikastettuni sai ostettua meille himaan kiertuejulisteen mut ei mulle kingsize Stones sätkäpapereita, oli muka loppunu. No hyvitykseksi raikastuttuni sitten osti itselleen komeen Stones veskan, kassifetismistä kun kärsii. No, ei se mitään, ei ne vielä mun levykokoelmalta hyllytilaa ole syöneet. Yleisön keski-iäksi veikkasin lähempänä viittä ku neljää kymppiä ja se myös näkyi siinnä miten ne ostivat fanikrääsää, pätäkkää oli.

Jytinää, pientä pyrotekniikkaa ja Start Me Up:n alkuriffit, kaikki nousee tuoleilta ylös ja seisoo koko keikan ajan, paitsi nynnyt. Heti perään Let's Spend the Night Together, porukka laulaa mukana. Rough Justice, känninen Richards hyökkää oikealta laidalta ja Wood vetää vasemmalta laidalta, tulee päälle helvetinmoisella uholla, kuulostaa niin hyvältä että varpaankynnet meinaa lentää kenkien läpi. Heti perään vanha vanha hitti All Down the Line. Kitarat soi, Charlie tikuttaa ja virnuilee, Kumihuuli laulaa ja vispaa kroppaa niinkuin olisi kusiaisia housuissa. Love is Strong, bändi nosti uudet biisit aivan klassikoidensa tasolle, hienoa. Can't you hear me knocking, jossain haastattelussa sanoneet että toisinaan se on vaikea aloittaa ja nyt oli se kerta, tosin biisin lopussa, siinnä jamittelukohdassa, Ron Wood veti kitaralla kaiken mitä sielustaan irti sai. Wood oli vedossa muutenkin koko keikan ajan. Richards laulo pari biisiä, sit alko Miss You biisi jonka aikana bändi siirtyi jollain hydrauliikkavempaimella kohti kentällä ollutta pikkulavaa, kokoajan kuitenkin soittaen.

Omat paikkamme sijaitsivat aivan pikkulavan tuntumassa. Oli hauska kuulla Richardsin vahvistimen murina kun lava lipui ohitsemme mennen-tullen pikkulavalle. Öpaut puolentoista metrin päässä minusta se vahvistin oli ja toivon muistavani sen soundin, että voin omasta soundipankistani (siis kuulomuistista) yrittää sitä kaivella kun sen aika joskus tulee. Täytyy myöntää että se oli minulle yksi elämäni vaikuttavimmista musiikkihetkistä mitä olen kokenut. Se kitarasoundi ei kuitenkaan enää ollut samanlainen kun se pa:n läpi tuli, miksaaja oli kait eggvalisaattorilla vähän siistinyt richardsin soundia. Jumalauta se kitara kuulosti hienolta, sähkökitaralta joka hehkuu, paukkuu, rutisee, murisee ja kuiskailee.

It's only rock'n'roll ja satisfaction meni jotenkin kitaristeilla haparoiden, toinen veti D:sta kun molempien ois pitäny vetää E:sta tai jotain muuta koordinaatiohäiriötä sormissa. Sympathy for the Devil ei ollu niin verevä kun Licks kiertueella, liekit tuli taas ylhäältä. Lava oli aikamoinen luomus, suurin koskaan näkemäni stage. Tyylikkäästi valomiehet hoiteli hommansa, jopa Paint it Black biisin valosysteemit kaikessa yksinkertaisuudessaan näyttivät just siltä niinku Stonesien kuuluukin näyttää tossa asemassa. Vikat biisit oli Jumping jack Flash ja Brown Sugar, joissa oli vähän turhanpitkät loput.

Välillä jännitti Richards, tipahtaako se lavalta vai ei, merirosvo oli vetänyt aika tiukat moukut rommipullosta ja se kyllä näkyi ja kuului. Jos tämä oli mun ja hanin viimeinen Stones keikka niin ei kyllä harmita, oli se yhtäjuhlaa. Koko komeushan päättyi tietenkin........

Hyvä Karma eli Bigger Bang (intro)

Ravintola Buddha, Fredalla lähellä Loosea, täytti vatsamme edullisesti. Kunnon vegepöperöä ja kahvit josta joku asfalttivirma olisi varmasti maksanut maltaita, saaden haltuunsa salaisen reseptin; miten kahvista voi keittää asfalttia. Jälkiruoaksi vetäisimme päiväkävelyä aurinkoisessa Hesassa, nautiskellen elämästä uubervitusti, eli täpöillä.

Kauppatorilla tarpeeksi istuttuamme päätimme lähteä kohti Stadikkaa, Espan poikki tietenkin. ” Kas pärkkele” loihe lausumaan, hotelli Kämpin edessä porukkaa kun pipoa ja lamppu lojahti päässäni ” Oliskohan Stonesit lähössä duuniin” ajattelin ääneen, ”eikun sinne” sanoi meidän ruokakunnan toinen osakas. Vastustelin, naivi ajatus että lähtisin kyyläämään kun muusikot lähtevät autolla töihin, taistelin kuin mies mutta uteliaisuus vei voiton.

Seisoskelua, odottelua.... whatam! Ja Charlie Watts käpyttelee vienosti vilkuttaen hotlan ovesta ulos, suoraan mustan Merzedex Bentsin takapenkille. Wautsi, oli tunteeni noin lyhyesti ja ytimekkäästi. Taas käkkimistä.... tadaaaaa! Ja itse kumihuuli pamahtaa ulos, jengi huutaa ja kumihuuli vilkuttaa kovasti, mustan Mertsedezx Benzyskowitsin takapenkille hänkin oikaisee huippuunsa trimmatun vartalonsa. Wautsi kertaa kaks, oli tunteeni nyt. Tässä vaiheessa sain taivuteltua sen yhen ihmisen, joka käy samalla jääkaapilla kuin minä, jatkamaan matkaa kohti Olympiajuusto-Stadionia kanssani.

Täydellinen alku kävelymatkalle ja itseasiassa Bigger Bang keikkamme alkoi tuosta Jaeger/Watss episodista. Toisaalta, tuo saattoi olla heidän hyvitys meille viimekesäisestä Varsovan keikan peruuntumisesta. Matka Stadikalle meni mukavasti rupatellen, hyvän karman johdatellessa meitä kohti suurta pamausta.

No huh huh....... (eli ilmastonmuutosta)

Kaikkihan muistaa että Elvis tykkäsi vetää pillereitä loppuaikoina oikein urakalla. En tiedä nauraako vai itkeekö Elvis salaisessa olinpaikassaan kun tämän kuulee. Jotainhan tuo pätkä ajastamme kertoo, ilmastonmuutostahan se tietenkin vain on.

No huh huh.......

Onko tässä se Suomirokin vientitoivo. Ei tässä kyllä ole rock'n'rollin kanssa mitään tekemistä, iskelmäähän tämä on. No, videon kun kattoo niin saa ainakin makiat naurut naurettua. Huh huh..

Jerry Garcia 65 v.

1.8.1942 - 9.8. 1995.

The Greatest Rock and Roll Band in the World

Tänään räjähtää. Jääkäämme innolla odottelemaan mahdollisia silminnäkijäraportteja.