Päinvastoin, olen nautiskellut herkullisia maustekahveja: Veneziaa ja Irish Creamia, molemmat 100% Arabicaa. Yksi kupillinen aamuisin, joskus iltapäivällä. Lyhyt kirjoitukseni oli tällainen iltapäivähetken aforismi makunautinnon lisäämiseksi.
Olen toki hihvannut* totuuden jo aikoja sitten. Kaikki eivät tosin tätä relativistista näkökulmaa ymmärrä.
(*ilmeisesti wanhaa haminaa, jota käytettiin varsin yleisesti Kymenlaaksossa vielä 1970-luvun lopulla.)
Työpaikalla en enää kahvia juo. Se on juuri usein sitä mobilykköstä. Olen siirtynyt teeskentelijöiden leiriin - my tea is green.
Siirtynyt teeskentelijöiden joukkoon juomaan vihreetä tsaikkaa?? Mitäs noi luetellut tzufeet sitten oikein on, ei ainakaan regularia (kulta katriinaa, juhla mokkaa, lidliä)?
* hiffata; rokkislangia joka on murreväännöksinä hihvata, hihivata.... Ei ehkä löydy googlettamalla, vaatii sosiaalista hikoilua kaveriporukoissa. Aiheuttaa ajoittain hämmennystä akateemikoissa, sivistyssanoja viljelevissä snobbareissa :)
Työpaikkanne kahvinkeittimessä voisi olla se salaisuus miksi MobilOil kahvia sillä syntyy. Joku vakkareista tossa Kirjastorokissa tokaisi, kun kysyin tsumpinhöpräyttimen ikää, "yheksäkyt luvun puolessavälissä ostettu". Joissakin asioissa vintage/retro/old-school on okei mut ei tossa. Uus keitin vaan kehiin.
En käsitä, itse juon kahvia melkeinpä vain töissä. Työharjoittelussa sen tavan joskus aloitinkin, kun tuntui kuuluvan kuvaan työelämässä. Työpaikkakahvissa se on se vaikutus tärkeintä, eikä maku. Vaikka kyllä minäkin mieluiten joisin ehtaa pannukahvia. Sitä minä muuten osaan keittää (jos en muuta).
10 kommenttia:
Jahah, sitä on näemmä saatu mobilykköstä pannun pohjalta...tiedän tunteen.
Kato kato, monta vuotta meni ennenkun hihvasit ton?
Äläs Jah enempää hiero. Katkerankitkerän kahvin hörppäys voi olla hyvinkin traumatisoiva kokemus. :D
Päinvastoin, olen nautiskellut herkullisia maustekahveja: Veneziaa ja Irish Creamia, molemmat 100% Arabicaa. Yksi kupillinen aamuisin, joskus iltapäivällä. Lyhyt kirjoitukseni oli tällainen iltapäivähetken aforismi makunautinnon lisäämiseksi.
Olen toki hihvannut* totuuden jo aikoja sitten. Kaikki eivät tosin tätä relativistista näkökulmaa ymmärrä.
(*ilmeisesti wanhaa haminaa, jota käytettiin varsin yleisesti Kymenlaaksossa vielä 1970-luvun lopulla.)
Työpaikalla en enää kahvia juo. Se on juuri usein sitä mobilykköstä. Olen siirtynyt teeskentelijöiden leiriin - my tea is green.
Siirtynyt teeskentelijöiden joukkoon juomaan vihreetä tsaikkaa?? Mitäs noi luetellut tzufeet sitten oikein on, ei ainakaan regularia (kulta katriinaa, juhla mokkaa, lidliä)?
* hiffata; rokkislangia joka on murreväännöksinä hihvata, hihivata.... Ei ehkä löydy googlettamalla, vaatii sosiaalista hikoilua kaveriporukoissa. Aiheuttaa ajoittain hämmennystä akateemikoissa, sivistyssanoja viljelevissä snobbareissa :)
Työpaikkanne kahvinkeittimessä voisi olla se salaisuus miksi MobilOil kahvia sillä syntyy. Joku vakkareista tossa Kirjastorokissa tokaisi, kun kysyin tsumpinhöpräyttimen ikää, "yheksäkyt luvun puolessavälissä ostettu". Joissakin asioissa vintage/retro/old-school on okei mut ei tossa. Uus keitin vaan kehiin.
"Työpaikkanne kahvinkeittimessä voisi olla se salaisuus"
Sillä on varmasti monta salaisuutta:)
"Siirtynyt teeskentelijöiden joukkoon juomaan vihreetä tsaikkaa"
Töissä vihreää teetä, kotona elitistisiä erikoiskahveja.
"Aiheuttaa ajoittain hämmennystä akateemikoissa, sivistyssanoja viljelevissä snobbareissa"
Saattaa aiheuttaa, en tunne heikäläisiä.
Mmmmm...erikoiskahvit ne hyviä on. Kaivan mäki aina joskus espressomasiinan kaapin periltä ja tuuttaan sillä vähä paremmat sumpit kuppiin. Tunteella.
Eli tiedossa omenapiirakkaa ja espressoa;)
Jep.
Senkin nirsot, juokaa kaakaota!
En käsitä, itse juon kahvia melkeinpä vain töissä. Työharjoittelussa sen tavan joskus aloitinkin, kun tuntui kuuluvan kuvaan työelämässä. Työpaikkakahvissa se on se vaikutus tärkeintä, eikä maku. Vaikka kyllä minäkin mieluiten joisin ehtaa pannukahvia. Sitä minä muuten osaan keittää (jos en muuta).
Lähetä kommentti