1.) Motörhead: Back At The Funny Farm
2.) Blind Boy Fuller: Sweet Honey Hole
3.) CCR: Good Golly Miss Molly
4.) Etta James: Tell Mama
5.) Beatles: You've Got To Hide Your Love Away / Day Tripper
Tuoretta kamaa siis. Aamuisin kuulen myös Voice-kanavalta Pro Toolsia, maailman siisteintä ja tarkinta bändiä. Kunnes nousen ylös ja vaihdan erehdyksessä Lauri Karhuvaaralle.
5 kommenttia:
Kuuntelin tänään Beatlesin punaista tuplaa äskettäin menehtyneen enoni muistoksi. Sain levyn pikkupoikana häneltä lahjaksi.
Kuuntelin levyä todella kovalla äänenvoimakkuudella, siis meinaan todella kovalla. Jälleen kerran bändin soundi teki suuren vaikutuksen, varsinkin kitarat soivat mielettömän hienosti. Mikä bändi.
Lepää rauhassa, Jarmo.
Markon kommentti on kyllä varmaan vuoden paras blogijuttu tähän mennessä. Se viittaa ja resonoi niin moneen suuntaan yhtä aikaa, ja mukana myös jylhä, aito ja konstailematon tunne. Kaikki tämä äärettömän kompaktissa mutta silti hengittävässä paketissa. Vau!
Kiitos!
Mihin katosi Einsteenin hauska kertomus?
Piti muokata tekstiä. Siinä oli jotain hankaluutta ja se katosi.
Joo, mutta siis sain punaisen tuplan puolikkaan yläasteella englannin opettajalta, kun sain sanakokeesta täydet pisteet. Puolikkaan, koska eräs toinenkin tyyppi sai täydet pojot. Opettaja leikkasi kannet raakasti taitteen kohdalta. Hän sai sitten vähän myöhemmin hermoromahduksen kesken tunnin - oli penkkarit. Pitääkin muistaa katsoa kumman levyn otin. Valintaperusteena oli muutama tuttu biisi. Jälkeenpäin on harmittanut, koska olisihan koko paketti ollut hienompi.
Lähetä kommentti