Joskus aikoinaan mainostin Ylen Pop-Talk ohjelmia blogillamme, tais mennä ohi monelta. Enivei perässähiihtäjät, nyt tarjolla herkullinen keskustelu vinyyli formaatista. Linkki.
7 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Ihan kiinostava juttu. Oma vinyylihommani on ihan vaatimatonta fiilistelyä. Mutta kyllähän minulla cd-levyjäkn piisaa - ja kasetteja! Mutta läppärillä ei ole (vielä) mitään.
Miksi muuten meitä vinyylilevyistä tykkääviä aina haukutaan elitisteiksi? Ai siksi, että monet vinyylihemmot narisevat "pehmeästä" soundista, "komeista" levynkansista sun muista seikoista, jotka ovat oikeastaan kokonaisuuden huomioon ottaen pelkkiä myyttejä. Oma vaatimaton fiilistely liitty lähinnä paitsi tottumukseen (tradito)ja nostalgiaan (yäk), myös itse värkkäämiseen. Vinyylejä on mukava käsitellä. Divareissa on myös hauska pyöriä. Se on rauhoittavaa.
Sitä paitsi mikä helvetin vinyyli, älppäreitähän ne ovat, tai oikeastaan vain levyjä. Ja kasetit ovat kasetteja, eikä mitään c-kasetteja.
Älppärit on kanssa usein halpoja ja halpaa voi usein vaihtaa kalliimpaan. Divarien lisäksi kirpputoreilla pyöriminen on rentouttavaa + avartavaa. Eikä kaikkea mielenkiintoista musiikkia ole välttämättä julkaistu cd:llä. Lisäksi levysoitin on luotettavampi kapistus kuin cd-soitin. Tottumus yhdistettynä tietynlaiseen käytännöllisyyteen on kai allekirjoittaneellekin se määräävin juttu. Toiseksi älppärit ja sinkut ovat kivoja kapistuksia. nimim. "Vinyylifetisisti"
Just muistelin, että hifisti-kaverini aina ostaessaan uuden laserlevyn, osti myös kaliin kromikasetin, jolle levy sitten äänitettiin. Cd sijoitettiin hyllyyn aakkosiin, kasetin ollessa varsinainen käyttökappale. Tiukkaa meininkiä.
Tässä vähän asian ohi meneviä kokemuksia eri formaateista.
Itse skippasin CD-kauden melkein kokonaan. Ostin ensimmäisen oman CD-soittimeni vasta kesällä 1998. Sitä ennen olin kyllä lainaillut tyttöystävien soittimia pariin kertaan.
Kaupat lopettivat vinyylien myynnin 1993 ja siitä halvalla kuunneltavaa pitkäksi ajaksi.
Äänittelin kaseteille vielä 2000-luvulla (tosin silloin oli jo tarkoitus olla tahallaan retro.)
Sittemmin kun sain ostettua kunnon koneen, en kuuntele kuin poikkeustapauksissa musiikkia esine-äänitteiltä. Tosin nyt YouTuben ja nettiradioasemien aikaan alkaa tuntua aika vanhanaikaiselta tallentaa mpkolmosia omalle kovalevylle.
7 kommenttia:
Ihan kiinostava juttu. Oma vinyylihommani on ihan vaatimatonta fiilistelyä. Mutta kyllähän
minulla
cd-levyjäkn piisaa - ja kasetteja! Mutta läppärillä ei ole (vielä) mitään.
mackan
Miksi muuten meitä vinyylilevyistä tykkääviä aina haukutaan elitisteiksi? Ai siksi, että monet vinyylihemmot narisevat "pehmeästä" soundista, "komeista" levynkansista sun muista seikoista, jotka ovat oikeastaan kokonaisuuden huomioon ottaen pelkkiä myyttejä. Oma vaatimaton fiilistely liitty lähinnä paitsi tottumukseen (tradito)ja nostalgiaan (yäk), myös itse värkkäämiseen. Vinyylejä on mukava käsitellä. Divareissa on myös hauska pyöriä. Se on rauhoittavaa.
Sitä paitsi mikä helvetin vinyyli, älppäreitähän ne ovat, tai oikeastaan vain levyjä. Ja kasetit ovat kasetteja, eikä mitään c-kasetteja.
Älppärit on kanssa usein halpoja ja halpaa voi usein vaihtaa kalliimpaan. Divarien lisäksi kirpputoreilla pyöriminen on rentouttavaa + avartavaa. Eikä kaikkea mielenkiintoista musiikkia ole välttämättä julkaistu cd:llä. Lisäksi levysoitin on luotettavampi kapistus kuin cd-soitin. Tottumus yhdistettynä tietynlaiseen käytännöllisyyteen on kai allekirjoittaneellekin se määräävin juttu. Toiseksi älppärit ja sinkut ovat kivoja kapistuksia.
nimim. "Vinyylifetisisti"
Elitistiset/mediaseksikkäät oli provoa, sanovathan jotkut tietämättömät cd tyyppejä hifisteiksikin.
Just muistelin, että hifisti-kaverini aina ostaessaan uuden laserlevyn, osti myös kaliin kromikasetin, jolle levy sitten äänitettiin. Cd sijoitettiin hyllyyn aakkosiin, kasetin ollessa varsinainen käyttökappale. Tiukkaa meininkiä.
Tässä vähän asian ohi meneviä kokemuksia eri formaateista.
Itse skippasin CD-kauden melkein kokonaan. Ostin ensimmäisen oman CD-soittimeni vasta kesällä 1998. Sitä ennen olin kyllä lainaillut tyttöystävien soittimia pariin kertaan.
Kaupat lopettivat vinyylien myynnin 1993 ja siitä halvalla kuunneltavaa pitkäksi ajaksi.
Äänittelin kaseteille vielä 2000-luvulla (tosin silloin oli jo tarkoitus olla tahallaan retro.)
Sittemmin kun sain ostettua kunnon koneen, en kuuntele kuin poikkeustapauksissa musiikkia esine-äänitteiltä. Tosin nyt YouTuben ja nettiradioasemien aikaan alkaa tuntua aika vanhanaikaiselta tallentaa mpkolmosia omalle kovalevylle.
Joo, netistä löytyy kaikki. Marxan
Lähetä kommentti