G-molli, ei largo eikä lento, vaan tietysti grave. Klassinen kvinttiavaus puolinuotilla, toonika toistuu pahaenteisesti yksinään. Tätä seuraa nopea cis:lle rakentuva trilli. Pudotus perussävelestä vähennettyyn kvinttiin on vahvasti dissonoiva. Jo keskiajalla tätä diabolista tritonus-intervallia kutsuttiin paholaisen intervalliksi, tarkemmin paholaiseksi musiikissa, diabolus in musica. Tätä toistetaan ukkosen, kirkonkellojen, bassokitaran ja rumpujen säestyksellä ns. särösoundilla. On se vaan jumalattoman raskas kitarariffi. Nuotinnos Frederick Duhautpas.
Black Sabbath -kuuntelu jatkuu edelleen. Ajattelin hankkia seuraavaksi tarkasteltavaksi kokeellisen ja kenties juuri siksi paljon parjatun Technical Ecstasyn (1976). Siitä on vuosia, kun olen viimeksi sen kuullut, muistaakseni BS-asiantuntijan ja Suuren Ymmärtäjän eli TeHan kanssa sitä Tampereella kerran puolipeloissamme pyörittelimme. Aion lähteä varovaisesti mutta ennakkoluulottomasti liikkeelle. Laulujen nimet ovat kyllä jotenkin epäsabbathmaisia.
Black Sabbath -kuuntelu jatkuu edelleen. Ajattelin hankkia seuraavaksi tarkasteltavaksi kokeellisen ja kenties juuri siksi paljon parjatun Technical Ecstasyn (1976). Siitä on vuosia, kun olen viimeksi sen kuullut, muistaakseni BS-asiantuntijan ja Suuren Ymmärtäjän eli TeHan kanssa sitä Tampereella kerran puolipeloissamme pyörittelimme. Aion lähteä varovaisesti mutta ennakkoluulottomasti liikkeelle. Laulujen nimet ovat kyllä jotenkin epäsabbathmaisia.
3 kommenttia:
Technical Ecstasy on mainettaan parempi levy. Vieläkö muistat kannen kuvituksen teeman?
Never say dien kuuntelu on jo sitten tosimiesten puuhaa.
-teha
Muistan toki! Kiitti kommentista:)
Kun katsoo tempomerkintää, on tempo pikemminkin adagio. Koska melodiaa kuljetetaan ainoastaan pitkillä aika-arvoilla, pulssi on ehdottomasti grave.
Lähetä kommentti