Katurokkii. The Stooges - Down On The Street

Anita Mui 梅艷芳 10.10.1963 - 30.12.2003

Anita Mui 梅艷芳 - 女人心 (A woman's heart)

Vince Guaraldi Trio - A Charlie Brown Christmas

Mieliteko

Taidanpa opetella näin joulun kunniaksi Fauren Pavanen. Soittimen jo kokosinkin.

Top-5

1.) Vanha musiikki
2.) Eilinen talvipäivän seisaus
3.) Avaamattomat LP-paketit
4.) Onnistunut ruoanlaitto, erityisesti lisukkeet
5.) Crissin ja Frehleyn omaelämäkerrat, nyt toinen kierros suomeksi

Timo Lassy Band - Live 2013 . Nice....

Hurriganes Making Of Hot Wheels Part 2

The 69 Eyes feat. Claude - Run Rabbit Run.

Klassikko.

Katurokkii.

Hanoi Rocks, Smack, New York Dolls, Problems?, Towers of London, Joan Jett (osa tuotannosta), Dr. Feelgood...

Sibeliuksen synttärit ja suomalaisen musiikin päivä!

Sibelius Top-5

1.) Neljännen sinfonian viimeinen osa (tähän liittyy eräs henkilökohtainen luontokokemus Vahon kylässä)
2.) Alla marcia (sain soittaa tätä kerran Elias Seppälän johdolla)
3.) Valse Triste (luin poikasena Heikki Turusen kirjoja, ja hän kehui biisiä haastattelussa. kolahti)
4.) Tuonelan joutsen (Karajanin johtamana, koska se vaan sattuu olemaan eka minkä koskaan kuulin)
5.) Viulukonsertto (kuuntelin tätä yhteen aikaan miltei joka päivä, osaan hymistä mukana alusta loppuun)

Tampere-talolla soittivat Rouvalin johdolla Andante Festivon. Kuulosti ihan mielettömän kauniilta! Harkitsin listalle, mutta sitten olisi pitänyt huomioida myös viides sinfonia.

Hanoi Rocks Reading Festival Part 2 of 4

Pala suomirokin historiaa vuodelta -83. Kamaa lentänyt lavalle aivan saatanasti mutta katurokkibändi sen kun vaan vetää. Soolon aikana joku puupää nakkaa lavalle pullon johon on urinoitu, pulikka osuu Hulkon olkapäähän mutta meno vaan jatkuu. Harmi ettei viiteot ole paremmalla äänellä varustettu, silti olennainen välittyy.

Top-5

1. huolletut ja huippu iskuun viritetyt kolme skebani.
2. uus bändi.
3. luuukuttaminen treenikämpällä
4. mad menin uudet jaksot
6. salaa tupakointi

Top-5

5.) Onnistuneet pikkujoulut
4.) Äkkiarvaamattomat tilanteet
3.) Vuoden parhaat sarjakuvat -tuumailu
2.) Oikolukijan palkitseminen herkullisella lounaalla
1.) Mielenkiintoiset WhatsApp-keskustelut erään henkilön kanssa

Olisi hauska kuulla. miten Poikakuorolla menee itse musavisassa. En ole hyvistä aikomuksistani huolimatta päässyt visoihin osallistumaan, viimeksi taisi olla kevätfinaali, jonka Poikakuoro voittikin jälleen kerran hiuksenhienolla erolla.

Niin pennut. Lukekaa filosofiaa: Poikakuoro on Zenonin vanha kilpikonna, jota te nuoret ja kauniit akhilleukset ette tule koskaan saavuttamaan.

Top-5

1.) Kairatie arkiaamuisin
2.) Kaamosjazz
3.) Pitkävapaa
4.) Fast Show
5.) Lauantai

Ei tärkeysjärjestyksessä, paitsi ykkönen on numero uno. Cheek (kirjoitinko oikein?) on minulle edelleenkin mysteeri, sillä en ole vieläkään tietoisesti kuullut hänen musiikkiaan, ja juorulehtien valokuvissa sillä on aina sama tylsä ilme. Onko se oikeasti Suomen suosituin artisti tällä hetkellä? Vaikea uskoa, että se on parempi kuin vaikkapa Tokela, tai  jos amerikkalaiset huomioidaan, Willie Nelson.

Top-5

1. Itse tehdyt, tuoreet sämpylät 2. terveet kädet (ei bändi) 3. viime kesänä pitkään jatkuneet uintikelit 4. viime kesän naisten em-jalkapallo 5. viime aikojen levyhankinnat

Haha

"Les yeux sans visage"

Silta

Dumari ja Spuget - Skulaa tai delaa dokumentti osa 1

http://www.youtube.com/v/jliY3QwtjxE?autohide=1&version=3&attribution_tag=X0KAAYqcJYhvAuP_FRUiXw&autoplay=1&feature=share&showinfo=1&autohide=1

Staple Singers

Olipa rattoisa iltapäivä kuoroihmisten seurassa! Innokkaiden ja asiaansa intohimoisesti suhtautuvien harrastajien jutustelua ja näkemyksiä on aina mukava kuunnella. Tiedossa on taatusti mielenkiintoinen setti, onnea ja tsemppiä koko porukalle! 

Top-5

1.) Carl Perkins: Put your cat clothes on
2.) Johnny Burnette: The train kept a-rollin'
3.) Stray Cats: Baby blue eyes
4.) Eddie Cochran: Twenty flight rock
5.) The Beatles: Bad boy (Lennon) / I'm down (McCartney)

Epitafi

Lou Reed.

R.I.P. Gregory Isaacs 15.7. 1951 – 25.10. 2010.

Tänään on siis kulunut kolme vuotta jamaikalaisen kultakurkun, Gregory-sedän kuolemasta. Siinä oli setämies, joka osasi hommansa. Nimittäin laulelun ja mimmien mehustuksen suorastaan jumalaisen suvereenisti. Tässäpä tällainen vajaan tunteroisen kestävä tyylinäyte vuodelta 1984 Brixtonista. Melkeen tulee tippa linssiin itelläki. Ei muutako taustalle soimaan ja ottaan chillisti. Tässä on kaikki klassikot.

Will Lee Official "Get Out Of My Life Woman" Video

Scorpions - Still Loving You

Top-5

1.) Lainarummut olohuoneessa
2.) Eilisen heavyrock-demon basso-osuuksien äänittäminen
3.) Ensi viikonlopun Halloween-keikka: Vampires and Demons!
4.) Kuluva pitkävapaa monine menoineen, rientoineen ja tapahtumineen
5.) Huomisen sunnuntain kuumottavat flashbackit, jos käy kuten olen ounastellut

Yöpöydällä levyjä ja musiikkikirjoja, jääkaapissa samppanjapullon vieressä ihanalta vieraaltani jäänyt espanjalainen parsakaali. Teen siitä huomenna ruokaa, jahka kylpyhuone hohtaa puhtauttaan. Olkoon se osapalkkio.

Kohta kaksi tarkemmin: kromaattinen juoksutus, melodinen molliasteikko, sooloa komppaava fryyginen riffi sekä väliosan rinnakkaiskvintit + hemmetin outo lasku toonikasta onko se nyt submedianttiin vai mikälie, ihan sama mutta outoa halloween-musiikkia yhtä kaikki - toivottavasti onnistuu!

Hiphopparin ikäkriisi

Eilen tajusin Musavisassa, että Ice Cuben You Know How We Do It on jo KAKSKYTÄ VUOTTA VANAHA PIISI SAATANA!!!! Kun se siis eilen soi. Samoin Souls of Mischiefin '93 til Infinity. On yhtä vanhaja soi eilen. Ja minä muistan, kuinka sain Cuben Lethal Injectionin joululahjaksi ja diggailin. Souls of Mischiefiä tuli ensin lauantaisin fiilisteltyä Yo! MTV Rapsistä ja sitten mentyä räppipäissään lähikauppaan elämää suuremmissa housuissa huppu syvällä päässä 16-vuotiaan late bloomerin kuikelon itsevarmuudella, jolle kukaan ei aukonut päätään - todennäköisesti huvitukseltaan, vaikka olin ehkä silloin toista mieltä asiasta. Kasvoin nimittäin pitkäksi vasta seuraavana vuonna ja urheilija musta tuli vasta kahdenkympin kieppeillä, plus miinus kolme vuotta. Sen levyn sain kaverilta sitten ceedeeltä äänitetyllä c-kasetilla. Ei ollut edes ämpeekolmosia vielä intternetti väärällään, Spotifysta puhumattakaan. Kouluunkin mentiin kävellen puolitoista kilometriä ja partiossa nukuttiin laavulla yötä talvellakin, perkele.

Kids these days...nyt setä kertoo kauhujutun, kun meni niinkin pitkään, kuin varmaan kaksi vuotta, kun mun ainoat räppilevyt olivat kasetille paikallisradion montteeraamossa asiantuntevasti mikserin kautta itseäänitetyt Public Enemyn Fear of A Black Planet ja It Takes a Nation of Millions to Hold Us Back. Ite piti niihinki kirjoitella biisien nimet, samoin kuin muihinkin kasetteihin. Sitä kansitaidetta tuli harrastettua muuten paljon, graffitien piirtelyn lisäksi, kun niitä kavereilta ja kirjastosta äänitettyjä räppikasetteja oli. Joitain on vieläkin tallella. Se, miksi mä äänitin ne paikallisradion montteeraamossa on henkilökohtainen juttu, eikä se kuulu muille. Eikä se, montako graffitia mä oon maalannut ja jäinkö niistä kiinni. Mun kuviksen numero oli muuten ysi ja menin taidekouluun, joten do the math sen suhteen, hukkasinko nuoruuteni.

Nykyinen räppikin tuntuu olevan pääosin paskaa, tai vähintäänkin haukkaavan paskaa, vaikka ei se silloin kakskytä vuotta sitten ollut näin. Tai oli se silloinkin oikeasti osin näin, mutta mä olen halunnut ja onnistunut unohtamaan monta huonoa räppäriä, vaikka Vanilla Ice ja Will Smith vielä kummitteleekin jossain kellareissa. Ne monet vanhat sedät tekee muuten vieläkin v***n hyvää räppiä, yhtään vähättelemättä monia hyviä nykyräppäreitä.

Omaperäistä ja poskensoittoa. Wau!

Seuraavana pieni interaktiivinen blogipostauksen muodossaoleva luento kierrätyksen merkityksestä hiphopissa. Klikkailkaa noita linkkejä.

Tää ois niinku se, josta ripattiin. Okei, kärryillä?
Sit tää ois se joka rippas ja jota ripattiin lisää. Mukana vielä?
Ja sitten riittää, kun annatte tämän alkutahtien soida 12 sekuntia. Sangen originaalia. Wihtu.
Ei tuota cheekkiä tai sen tuottajaa nyt sinällään huonosta biittimausta auta syyttää sentään.
Eikä sitä voi baittauksestakaan syyttää, kun ei sillä ole hampaita, liekö ees sydäntä.

Robert Quine

“He was fanatic for what grabbed him though. He had many many albums that he kept because of a single track, often a single twenty-five-second solo, or for only a single musician, like James Burton on Ricky Nelson tunes, John McVie’s bass playing on Fleetwood Mac records, Joe Osborne’s bass on even the worst cornball pop, or Grant Green’s guitar on a lot of pretty trashy material. (…) Quine was an angry guy and the anger came from his being maltreated and dismissed by morons and thugs and tight-assed social conservatives, including his parents.” (s. 185) Rakkaus tulee spurtteina ja soolo.

Anita Mui 梅艷芳 10.10.1963 - 30.12.2003

Tänään fanit ympäri maailmaa muistavat 50 vuotta sitten syntynyttä kantonpopin ja valkokankaiden supertähteä Anita Muita. Anitaa muistetaan myös tulevan joulukuun 30. päivänä, jolloin on kulunut 10 vuotta hänen poismenostaan vakavan sairauden murtamana.

Anita Mui 梅艷芳 - 胭脂扣 (Rouge)

Musavisan syyskausi 2013 alkaa!

No se on Mikko Poikakuorosta terve!

Ite tein kaikki. Tämänkin tässä iltapuhteina ja aikataulutkin olen kattonut valamiiksi. Aletaampa visaamaan nyt torstaina 10.10.2013 klo 20 tuolla Rovaniemen Kauppayhtiöllä, niin tulukaahan paikalle, kun me Kauppayhtiön Empun kanssa värkätään teidän iloksi aloitusvisa. Ja parempi jakaa ja näkyä kaikkien.

Mukava yllätys!

Kappas, Lindsey Buckingham on keikkaillut Little Big Townin kera. Kelepaa! 

Toka päivä

Bändit taisivat esiintyä paremmuusjärjestyksessä, vika oli paras eli kylän omat pojat täräyttivät sellaisen shown, että oksat tippuivat harakoineen päivineen. Jussi varsinkin oli ihan vitun hyvä. Sitä paitsi tuli kunnon hiki, kun tanssipartnerini oli niin kuuma!

Eka päivä

Yllättävän hyvä keikka molemmilta bändeiltä, tosin jälkimmäisen special guest oli aika...vastenmielinen. Tänään vaihdetaan areenaa, loistava laulaja tiedossa.

Vasta nyt...

...alan tottua 9-kieliin. Koko helahoito on mennyt vuodessa uusiksi. Soundi alkaa vihdoin löytyä!

Top-5:

1.) Viikonloppu
2.) The Long Run, Don Henley
3.) Buukattu Halloween-keikka
4.) E:n vinkkaama kirja Dude ja Zenmestari
5.) Duo-äänitysten viimeinen yllätysraita, erityisesti sen soolo
  

Helviä

Lakkaa vereni vuotamasta, surmanhaavani muuttuu lumeksi.

Kusti polkaisi, hinta uskomattomat neljä euroa

Roudauksen aikana lauottua

"Voinko auttaa sua jeesaamisessa?"

Perjantaina Savukoskella juontokeikalla, eilen Muurolassa kantria vääntämässä, tänään muuttotalkoissa. Kaikki mielenkiintoisia kokemuksia.

Tsekatkaa Hiidensointi. 

Kuuntele

x > y

Jouko Turkka + Dr. House on yhteensä enemmän kuin Jari Sarasvuo. 

Matkamuisto

Ruotsiin suuntautuneelta lomamatkalta tarttui korvamato. Viikon on se jo kuuloaistimissa kiemurrellut. Eipä toisaalta hätää, tämähän on hieno indiepopversio vanhasta iskelmästä ja onhan joskus moni pahempikin viisu päätynyt päänsisäiseen voimasoittoon. Korvalääkkeeksi voikin sitten tarpeen tullen nauttia sopivin annoksin pikkukaupungin kivijalkakaupasta löytyneitä Hellacopters-lättyjä...

Flaksi

Testasin K-Kaupan sinkkukoria. Hyvin tepsi, onnistuin heti nappaamaan mukaani pari brunettea. 

Lenny Kravitz STAND Director's Cut - official

Ottaa kupoliin , vitosen toppa (top-5, nuijja)

1. Flunssa joka jatkuu ja jatkuu ja .........   AAAAARGGGHHHH!!!!!
2. Tein tarkoin valituista, maukkaista, raaaka-aineista kasvisgratiinin mut pilasin sen Valion Kippari ruokakermalla. YÄK!
3. Älypuhelimet joilla soittaa ihan tavallisen puhelun niin se pikku skobe kytkeytyy päälle ja tulee feedbäkkiä. Ihme stalkkeri-skitso efekti.  Eikö niillä perkeleen älypuhelimilla voi enää soittaa tavallisia puheluita, JUMALAUTA!
4. Ihmisten tapa näyttää muailimalle (somessa) kuinka helvetin vastuullisia, tiedostavia he ovatkaan. Onhan helppoa peukutella, linkitellä ja kommentoida FB:ssa ja yleensäkin täällä somessa. Mutta mitens se siellä tosi elämässä, fyrkkaa ei lahjoiteta tileille, ei lähdetä oikeasti barrikaadeille, työpaikan aamupalavereissa voivotellaan kuinka maailma on sitä ja tätä, kukkahattusedät kehittelee yyberteorioita joita ei pysty käytäntöön viedä,  ei muuteta tottumuksia arkielämässä. PASKAHOUSUT!
5. Miks ei yleisesti puhuta kuinka vaikea on päästä röökin poltosta tai kaljanjuomisesta eroon. Ihan selkee ryhtireiskojen salapila. Miks siihen menee niin **tusti aikaa ja turhia keloja. Ai että mie oon HÖLÖMÖ!

Bjork - Play dead

Sound City

Dokkari olikin enemmän kuin turinaa jostakin merkittävästä pöydästä: se oli kertomus rakkaudesta musiikkia kohtaan, täynnä inhimillistä lämpöä ja tunnetta. 

3RDEYEGIRL - Fixurlifeup ft. Prince

MIe sit tykkään kun tsubut soittaa bändis, hyvin onnistunu Princen päivitys. Loistavaa kamaa.

Marraskuussa 40 vuotta Juicen ja Coitus Intin debyytti-LPstä.

Marraskuussa tulee muuten täyteen 40 vuotta Juice Leskinen & Coitus Intin ensimmäisen LPn julkaisemisesta. Juhlavuosi siis siltä osin. Me täällä Poikakuorossa haluamme juhlistaa sitä vähän ennakkoon seuraavalla kappaleella, joka ironisesti sopii tähän aikaan. Silleen ironisesti, tiedättehän. Läpällä ja silleen. Ei näitä juttuja kannata ottaa liian vakavasti.

Eksistentialismia

Yes there are two paths you can go by, but in the long run, there's still time to change the road you're on.

Plantin kuuluisa perustotuus. Me teemme jatkuvasti valintoja, jotka vaikuttavat muiden ihmisten valintoihin. Tee viisaasti.

MERRY CLAYTON- "GIMME SHELTER" (1970)

Se mimmi joka teki tästä biisistä sen mihin Jagger ei pystyny. Jaggeri oli sanonu Claytonille et revittele vaan sinne biisiin, kuulostaa hyvältä. Clayton sano et pistäkää taaloja tiskiin niin lisää tulee.

Kertsit räjähtää.

Meikämansesteri se tykkää hyvistä kertseistä. Tässä pölähtää ja isosti.

Näkökulma

Alan päästä jyvälle. Ismo Alanko on yksinäinen mies.

Hämärä muisto: luultavasti se oli juuri Alangon lauluääni, joka tuntui äärimmäisen oudolta, vastenmieliseltä ja vaikealta vuonna 1981.  Riihipellontiellä, isäukon radiosta.

Valkoinen Kupla

Tsekkasin eilen sanat Eppu Normaalin kappaleesta Mutta ihmeistä suurin. Martti Syrjän sanat valkoisessa sisäpussissa näyttivät kauniilta. Esimerkiksi Kaikki häipyy, on vain nyt on kulunut kansanhitti, mutta kun näin pitkästä aikaa sanat paperille kirjoitettuna, jostain pulpahti esille uusvanha, kaihoisa fiilis.

The Truth is out there

Simmons: Ace took me to lunch before his book came out and he read me a chapter about how he almost drowned in a pool and I saved him by diving in and pulling him out. He asked if it was accurate. I said, '95 percent of it was accurate, except it wasn't you; it was Peter Criss who was drowning. You've been a f**king drug addict all of your life. Both Peter and Ace were at one point pure, innocent, believed all for one, one for all, and then they succumbed to the clichés of rock. So neither Ace nor Peter were fully conscious when any of those things happened. It's up to you if you want to believe them. We wish them the best, but those books, to my estimation, they're closer to fiction

Hovimestari ja myrkylliset käärmeet jne.

Sielun Veljet. Tuotannon läpikuunteluprojekti on päättymäisillään, samoin lukeminen. Kun tapahtumiin on jo näinkin paljon ajallista etäisyyttä, voi ilmiötä tunnustella aiempaa rauhallisemmin. 1980-luvulla bändi tuli niin jumalattomalla tavalla iholle. 

Aivovuoto - Moukarimies lyhytelokuva

Aivovuoto on Kemmurusta tutun Jodarokin yhteinen sivuprojekti parin muun tyypin kanssa ja matsku kolahtaa mulle aina tosi hyvin. Sopivan nyrjähtänyttä ja toisaalta tiedostavaakin, mutta ei silleen niinkö liian tiedostavaa, tiiäkkö. Nyt niiltä tuli ulos tämmönen poikkitaiteellinen lyhytelokuva.

Top-5

1.) Kongasjärven ruska

2.) Tähdet ja avaruus
3.) Guinness
4.) Sauna
5.) Paluu

Pari ajatusta illan päätteeksi

Ensimmäisen maailman ongelmia: vain yksi lakritsidumle byhyy!

Mikäs se olikaan se hieno laulu, jota ajattelin tänään...ai joo, Policen Synchronicity. En ole koskaan perehtynyt biisin lyriikkaan, mutta olen aina olettanut, että se liittyy Jungin juttuihin. On nimittäin vähän sellaista pientä mielekästä ja kutkuttavaa yhteensattumaa ilmassa. Taisin jo aiemmin mainitakin asiasta.

Viikonloppuna painun Kainuun maisemiin. Kongasjärven rannalla, nuotion ääressä on onni olla. Yhtenä syksynä monta vuotta sitten makasin kirkkaalla ilmalla selälläni ja näin linnunradan. Olin avaruudessa. 

Valerie June - You Can't Be Told

Valerie June rulettaa, yksinkertainen on puhuttelevaa. Samaten D-A-D jaksaa pistämään mun punttiin tutinaa yhä uudestaan ja uudestaan. Docventuresin keskiviikko vedot on  kans olleet aika hyviä. Eagles dokkarin ekan osan katoin ja arvostus sitä paskabändiä kohtaan nousi mut ei kuitenkaan niin paljon et oisin kakkos-osan tsekannu. Davod Bowien 5 vuotta doku oli kans aika....   viihdyttävä. Jäbä on parhaimmat jutut duunannu aikamoisessa pölyssä ja sidekickit oli päästetty ääneen paitsi Stevie Ray Vaughan. Pikkasen petyin dokkariin. Depeche Mode on lähteny kiertueelle, se pitäis mennä katsomaan ens talvena jonnekin. Mua ihmetyttää toi Röyhkän&Nartun hypettäminen, oikeesti. Ja toisaalta mua ihmetyttää myös miten tää Peltonen kirjottaa niin kuvottavan huonoja levy-arvioita Lapin Kansaan ja miks ne niitä yleensä julkaisee.
Mä voisin jopa yrittää osallistua tänä syksynä musavisaan, jossain joukkueessa, ehkä.

Kauko Röyhkä & Narttu: Pois valoista (Live 2012)

Röyhkä haastattelee Röyhkää

Viereisestä pöydästä tulee täti-ihminen pyytämään nimikirjoitusta. Kauko antaa sen ja hymyilee ystävällisesti.

Täti: Se tulee mun miehelle, joka on sun idoli.
Kauko: Sano terveisiä.

Täti menee.

(Lähde)

Top-5

1.) Tulikuuma salsa
2.) Bowien Young Americans
3.) Ilmari Vesterinen: Shintolaisuus
4.) Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
5.) Kynttiläkauden alkaminen, pimeät illat

Vanha klisee kertoo, että asioilla on taipumus järjestyä. Uskon siihen, mutta pienellä varauksella, sillä henkisestä kaaoksesta selviää ainoastaan tekemällä ratkaisevat päätökset itse, ja vieläpä avoimin mielin. Ympärillä hongat huojuvat ja varpuset vapisevat, mutta kotkat ne vaan liitelevät korkealla, sano. 

Top-5

1.) Sunnuntain Fast Show -istunnot
2.) Kansankadun rokki-illat
3.) Halos and Horns
4.) Alkava syyskuu
5.) Epistolarity

Michael Monroen Halos and Horns, Eighteen Angels! Makoisat kitarat ja viileä harppusoolo + mitälie tamburiineja sun muuta.  Ja tuo tajuttomuuden aiheuttava svengi! Se vaan on ikuinen mysteeri miten homma saadaan toimimaan - ja tuossa se vaan toimii helvetin hyvin!

Aika paljon on taas tapahtunut. Onneksi on aikaa ja vapautta ajatella, punnita, kelailla, harkita, pohtia, analysoida, päätellä, funtsia, tuumailla - ja tehdä niiden pohjalta järkeviä päätöksiä, tunnetta unohtamatta.

Valaistuminen on prosessi, jotkus saattavat kutsua sitä aikuistumiseksi, toiset vanhenemiseksi, ja kolmannet hiffaamiseksi.

"Syksyn tyylikkäin trendi"

"Bändipaidan voi yhdistää melkein minkä vaatteiden kanssa tahansa. Yksi syksyn tyylikkäimmistä asuista on nilkkurit, minihame ja nuhruinen bändipaita. Rakkaan paidan voi pukea jakun alle - erittäin pätevä palaveriasu! Sen kaveriksi voi kietaista myös pitkän kaulaliinan tai hapsuhuivin." lähde ja koko juttu p.s. Hitsi, kun hapsuhuivi unohtui (eikä ole bändipaitaakaan päällä).

How low can you go?

Tänään näin omin silmin, kuinka seura tekee kaltaisekseen. Erityisesti spurguissa on sellainen ominaisuus. Hyi helvetti.

Tänään pidetään...

Toisin sanoen.

Musta Barbaari

Meitsi diggaa. Oikea itseriittoisen ironinen asenne ja mitä sitten, vaikka olisikin Ruudolfin ghostwraittaama ja Aksimin tuottama ja kertsaama. Ei tuloksii ilman duunii, ei hyötyy ilman kipuu.

Ricky Tick Big Band

Tästäkin räppifuusiosta mie tykkään. Ihan oikee bändi takana. Tää sama jamppa joka tos Dalindeossa toimii moottorina on kyl pikkasen nero kun tällästä pystyy hanskaamaan. Ois makeeta nähä livenä.

Sini Sabotage - Levikset repee ft. VilleGalle

Härmäläistä räpätystä, hyvä kertsi. Ja kavereita on video täynnä, fiittaaks ne vai muuten vaan tuutta. Mitäs sanoo meidän sivistystä vaaliva HipHopMikko tästä stygestä?

Mualima

Cheek vastasi Arhikselle

Cheek vastasi Arhinmäelle uudella biisillään. En nyt sanoisi, että hirveetä sontaa, mutta puhukoon nyt se puolestaan, että en laita upotettua videota. Omalla vastuulla. Minä kun diggaan ja edustan sitä hiphopin genrehaaraa, joka kasvoi musiikillisesti erilleen tuosta Cheekin edustamasta haarasta jo 90-luvulla. On niillä eroa muuten. Esimerkiksi Mobb Deep on/oli aina uskottavampaa matskua, vaikka jäbät taidekoulussa tapasivatkin ja tuon ajan videoissa ne kultaketjut heiluvatkin. "Four mics on stage a motherfucking four pound"

Johnny, olehan kiltisti

Kaikkien rokki- ja räppikukkojen isoisä Chuck Berry on tulossa Ouluun keikalle. Poikakuoro harkinnee delegaation lähettämistä paikan päälle kunnioittamaan rokkivaarin esiintymistä.

Illan viimeinen biisi

The Alan Parsons Project: Don't Answer Me.

Gösta Sundqvist Kaksilahkeisten kaistapäiden puhelintoivekonsertti

Göstaa muisteltu radioissa ja lehdissä, hieno juttu.

Battle ilman taustanauhoja.

Ei mitään satoi tonnei tienaavia.

Peli syvenee

Aallot lyövät jo Suomeenkin tässä uusimmassa räppidraamassa. Tai siis Rekami haastaa ja nimeää biisissään suomiräpin kärkinimiä. Lisää, lisää.

Top-5

1.) Lähiomaisten vankkumaton tuki
2.) Herkulliset salaattilounaat loistoseurassa
3.) Syyskuun kalenterinäkymät
4.) Stephen Fryn Koppava kloppi
5.) Singapore

Kuka v... kertoi Aatulle?

Siis siitä aiemmin mainitsemastani Lamar Kendrickin versestä?

Kesän kolinat

1. D-A-D:n Tavastian keikka. Rehellistä rokkia suurella sydämellä.
2. Dalindeo, kaikki 3 lättyä jotka omistan
3. Radio Suomen Kissankehto ohjelma
4. Mökkimijöön linnuston tarkkailu
5. 10-20€ valkkarit
6. Oma balanssi.
7. Halloumi.
8. Folk/country buumin feidautuminen. Liikaa tekotaiteellista paskaa. Pikkupojat/-tytöt jollottelee puutaheinää vanhojen miesten/naisten sielulla.
9. Ravi's Sitar pedaali.
10. Pimenevät elokuun yöt.

Kovin juttu hiphopissa kymmeneen vuoteen!

Jopa Rumbakin on hereillä, vaikka ei kerrokaan, miksi se Kendrick kaivaa verta nenästään. Tällä studioräppäreiden aikakaudella, jolloin emceet eivät haasta toisiaan, vaan keskittyvät ns. getting paid, on tämä tilanne enemmän kuin tervetullut. Näin paljon sähköä ei ole ollut ilmassa kymmeneen vuoteen. Itse asiassa tämä on viihdyttävämpää, kuin se aiempi skaba NYCn kingiydestä, jota Nas ja Jay-Z vetivät levyillään turhan monta vuotta. Hiphop-ummikoille tilanteen syvällisempi ymmärtäminen saattaa vaatia hieman perehtymistä termiin nimeltä battle, jota en jaksa aukikirjoittaa, vaan wikipedian suppea oppimäärä saa riittää.

Kaikki kuitenkin toivon mukaan ovat kärryillä sen suhteen, että hipedihoppi-jutut saivat alkunsa pienessä New Yorkin kaupungissa, ookoo? Sen pitäisi kuulua ihan perusjantterinkin yleistietoon nykyaikana, kun niin moni muukin Los Angelesin ja New Yorkin kaduilta peräisin oleva ilmaus on pesiytynyt jokapäiväiseen yleiskieleen jopa täällä Lapissa.

Mutta. Se jutun ydin. You don't just claim the throne of New York City and expect to get away with it. Especially, if you from Compton. You better be ready to put up. Eli toisella kotimaisella: New Yorkin kruunua ei noin vain vaadita itselle, ei varsinkaan, jos on Comptonista. Parempi pistää kaikki peliin tai lähteä kotiin silloin. New Yorkin (metaforinen eli vertauskuvallinen, tosikoille, neliöille ja urpoille selvennykseksi - capisce?!) kuninkuus kun ei rapin omassa mielikuvitusmaailmassa tarkoita ainoastaan ko. kaupungin herruutta. Eikä itärannikon. Se on vähän niinkö koko maailman herruus, lapset ja noobit. Sitä se on. Kelatkaa nyt. Ja se miksi sitä ei yleensä haasteta muualta, kuin New Yorkin sisäpuolelta, on selitetty ja aukikirjoitettu mm. vuonna 1998 ilmestyneessä Gang Starrin New York Strait Talk -veisussa. Toki monessa muussakin kappaleessa, mutta tuossa se on niin selvästi, kuin voi olla.

"[...]True if you can make it here, you can make it anywhere
That means a lot of rappers, they should stay away from here
cause we still care, about the total artform
Niggaz could sell more records but they still can't flip a live forum[...]"

Valottiko vähän? Hiphoppologian tohtori lopettaa luentonsa tähän. Ja kuunnelkaa nyt sen Kendrick Lamarin pätkän lisäksi ainakin Joell Ortizin vastine, jumalauta! Ja ajatuksella. Ne sanat, ne sanat. Niitä satoja muitakin kynnelle yrittäviä voitte kuunnella, New York Citystä on kuulemma yhtäkkiä vaikea saada studioaikaa, sikäli, kuin se asiaan liittyy.

"Sori, katoppa ku kävi nii, että..."

Juoppojen ja vastaavien selityksistä saisi hyvän kirjan. 

R.I.P. Haji (barbarella catton)

Enpä oikein tiedä

Pilvikartasto. En ole lukenut kirjaa, mutta elokuvan katsoin ja vieläpä vallan erinomaisessa seurassa. En oikein osaa analysoida, pidinkö näkemästäni vai en. Sen tiedän, että tuskin jaksan ainakaan muutamaan vuoteen katsoa tätä lähes kolmituntista sekamelskaa uudelleen. Tätä kirjoittaessa päälimmäiseksi tunteeksi nouseekin aavistus, että aikanaan raina näyttäytyy melkoisen falskina yrityksenä tehdä jotain suurta. Pilvilinna on tarkoitettu klassikoksi, mutta sitä statusta se ei tule koskaan saavuttamaan, ainakaan minulle.

Mutta annan vielä elokuvan vaikuttaa. Kirjoitan, jos muutan vielä mieltäni...

Toimii!

Iltalevynä uutta Daft Punkia. Näin on!

American Hustle

Tommy

Ehkä Tommy on kuitenkin vähän...ööö...kömpelö tai jotain. Tosin huippuhetkiäkin piisaa, kuten liki kymmenminuuttinen instrumentaali Underture.

Positiivinen yllätys

Hemmetti, eihän It's Hard (1982) ole mitenkään huono levy! Täysin syyttä olen sitä vältellyt. Townshendkin kehui sitä kirjassaan, eikä suotta. Tykkään jopa kannesta. Tyylikästä ajankuvaa. 

The Who!

Mahtavaa kuunnella pitkästä aikaa The Whota! Quadrophenia on minulle edelleen ykkönen, kakkosena tulee Who's Next ja pronssia nappaa Live At Leeds. Tuorein kolahdus on Sister Disco, ja nimenomaan treeniversio. Ei haittaa, vaikka rummuissa ei olekaan Mooney.

Road Trip Top-5

1.) 71° 10° 21°N
2.) Jäämeren tuoksu
3.) Vuonojen rannat ja meren värisävyt
4.) Pykeijan rannalla nautittu erikoinen lounas
5.) Laksefjordenin ja Porsangnerfjordenin välinen tieosuus

Kävin pohjoisessa

Huomenna, Tavastialla, Yeah!

Saksalaista kasaripoppia nyt seinälle!

Eisss...totta se kuitenkin on. Modern Talking-yhtyeestä tuttu (? - muistaako joku niiden nimetkin?) Dieter Bohlen on julkistanut oman tapettimallinsa. Eisss...

Over & Out

Top-5

1.) Cherry Hintonin katukeittiöt
2.) Englantilaiset pintahiivaoluet
3.) Cambridgen arkkitehtuuri
4.) Rento ja levännyt olo
5.) Kotiinpaluu

JJ

Nyt kaatui Cale. Poikasena tykkäsin eniten Shades-levystä. Kirja & Kasetti, 28mk. 

Jagger 70

Kappas, vanha kumihuuli täyttää tänään pyöreitä. Kovakuntoinen rokkari jumalauta.

God gave me everything on hyvää rokkia. Biisissä on sopivasti Goats head soupin tunnelmaa. On muuten kuuma misu videolla. Shannyn Sossamon? Oho, ja vuodelta 2001, jolloin Sir Mick oli vasta keski-ikäinen.

The Fitzwilliam Museum

Vaihtonäyttely oli aiheeltaan tylsä, mutta peruskokoelma vaikuttava. En muista aiemmin nähneeni mm.William Blaken töitä. Museokauppa on aina museosta riippumatta kaikkein suosituin osasto, niin nytkin. Itsekin ostin kirjan muistoksi - ja pari muuta divareista ja yhden katukauppiaalta. 

Kun räppi oli aitoa ja viatonta.

No okei, onhan se sitä vieläkin, aitoa siis ainakin, viattomasta en aina tiedä. Päivänä yhtenä frendini postasi tämän vanhan, minultakin jo unohtuneen helmen vuodelta 1995. Kuka tunnistaa sämplen?

Viatonta räppi tavallaan oli vielä vuonna 1995 NWAsta ja Ice-T:stä huolimattakin, vaikka ei se enää mikään kapalolapsi ollutkaan, vaan vittumainen teini-ikäinen. Ja kun sämpläys oli vielä vapaampaa, niin oli se meininki jotenkin aidompaa, kun ei niitä tarvinnut clearata, eli kysellä lupia - suomeksi sanottuna siis, kysellä, jos sämplätty artisti diggaa räpistä, nimittäin jos ei digannut, nyt ei sitä lupaakaan yleensä herunut. Moukilta.

Ja räppivideoiden estetiikka vuonna 1995. Munk wit Da Funkilla ei ollut mitään Hype Williamsin sporttaamia laajakulmia ja muita kliseitä, jotka The Roots jo parodioi videossaan vuonna 1996, siis ihan kaikki kliseet. Ja niitä sitten kuitenkin käytettiin vielä seuraavat kymm...öhhh...kai ne on vieläkin käytössä? ...ttu. Mutta siis, niin tämän videon estetiikka on jotain ihan muuta, GangStarrin klassikon linjoilla mennään vielä, kuten kaikki hyvät räppivideot ainakin. Heiluva booty tosin puuttuu.

Soundtrack

Ajatella, että vielä jossain voi vielä piipahtaa klassiseen ja jazziin erikoistuneessa levykaupassa. Mukaan tarttui Greenwoodin The Master. Itse elokuvasta kirjoitin jo aiemmin.

Kaiken lisäksi kaupassa oli myytävänä myös vinyylipainos, mutta reppuni on jo nyt liiankin pinkeä. Ruumaan ei mene koskaan mitään.

Iltakävelyllä

Cherry Hinton kierretty. Kävin E:n kanssa yhden syvällisimmistä ja luultavasti tärkeimmistä keskusteluista kenties koskaan.

Reservoir Dogs oli vanhentunut, mutta charmantisti. Keitel, Buscemi, Madsen ja kumppanit näyttivät nuorilta ja jänteviltä. Mr Orangen peitetarina-kohtaus oli edelleen täyttä tavaraa. Parempi kuin Django, joka oli pienoinen pettymys. Tosin näin sen helmikuussa Södermalmilla ruotsalaisella tekstityksellä, joten jotain saattoi hyvinkin livahtaa ohi hilseen.

Merkillistä, mutta silloinkin kävin pitkän ja tärkeän keskustelun E:n kanssa. 

V&A David Bowie is

Takaisin C:ssa. Tällä kertaa Lontoossa kolahti Victoria and Albert Museumin vaikuttava Bowie-näyttely.

Ei muuten ollut ihan kevyt rasti. Lauantaina ja sunnuntaina sold out. Maanantaina kymmenneksi, tunnin jonotus ja liput kahdeksi. Puoli kahdelta lippujen kanssa jonottamaan itse näyttelyyn. Museovirkailija jutusteli, että David Bowie is on ylittänyt kevyesti kaikki aiemmat ennätykset. Paras pop-näyttely ikinä!

David Bowie is Top-5

1.) Esillepano ja rytmitys
2.) Hienosti toimiva kohdentava audio-opastus
3.) Scary Monstersin kansikuvan valtava luonnos
4.) Heroes-albumilla käytetyt soittimet, erityisesti pikkuruinen koto
5.) David Bowien läsnäolo, hetken aikaa tuntui kuin Bowie olisi oikeasti Jumala

Spottasin myös Heddon Streetin. Ziggy-kansikuvan hämyisää iltatunnelmaa en onnistunut tavoittamaan paahtavassa helteessä, kirkkaassa auringopaisteessa ja terassien melskeessä. Silti, olihan se aika herkkä hetki!

Notting Hill

Suosikkilevykauppani oli lopettanut, mutta onneksi tuliaislevyt löytyivät läheltä. 

London's Burning

Lontoo ja jumalaton helle. Hotellihoodit aika värikkäät ja kirjavat. Nyt tuubilla Camdeniin. 

Raksafirma

Top-5

1.) Cambridge
2.) aamukahvi
3.) Van Halen
4.) grillaaminen
5.) perjantai-maanantai

Divarit

Tsiisus millaisia kirjadivareita täällä C:ssa on!  Matkakumppanin kanssa juututettiin erästä kauppiasta ja pommitettiin kysymyksillä ensipainoksista. Ukko vaan kaiveli niitä hyllystä. 

Tyypillinen brittisää

Terveisiä kuumasta Cambridgesta. Mikähän siinä on, että täällä Englannissa on aina hellettä ja aurinkoa...

Top Femmaa.

1. Queens Of The Stone Age; Like Clockwork
2. Esa Pulliainen C-Combo.
3. Gary Clark JR; Black and Blue
4. Alkava loma ja siihen liittyvät plänit.
5. Radio Suomen Kissankehto ohjelma.

Inferno

Yhdeksäs piiri: petturit. Kainassa lähimpänsä pettäneet, haudattu ikijäähän. Päät näkyvissä.

Hyvässä kodissa

Kiitos Einsteen erinomaisista kaupoista. Hyvin soi ja on muutenkin kuin kotonaan. 

Tervetuloa takaisin kotiin!

Uskomattoman yhteensattuman kautta sain takaisin ensimmäisen omistamani sähkökitaran. Hankin sen alunperin joskus 1980-luvun puolivälin ja vaihdoin sen Charveliin (Model 4) muutaman vuoden räpeltämisen jälkeen.

On muuten aika maagista soittaa omalla Yamaha SG300:lla kahdenkymmenenviiden vuoden jälkeen. Hyvin toimii, mutta vaatii kuitenkin huollon. Ehkäpä nappaan sen mukaan jollekin keikalle!

Kiitos A & T!

Joulu tulla jollottaa

Kolme työpäivää ja sitten kesäloma!

Tosin sain jo tänään ensimmäisen joulua koskevan ehdotuksen. Iltapäiväkahvilla A väitti öiden alkaneen jo hämärtyä. Enpä tiedä, mutta ainakin minulle huomautus laukaisi mieleen Maaritin  "illat pimenee jou-luuuun..."

Alkuillasta siivoan ja käväisen K:lla kahvilla. Illalla katson jälleen elokuvan. Kirja, johon elokuva perustuu oli aikanaan minulle melkoinen pettymys, joten en odota rainaltakaan paljoa. Taisipa olla peräti niin, että juuri tämä kirja lopetti (liian) pitkään jatkuneen amerikkalaiskirjailijoiden teosten lukemisen.

Tai...todennäköisesti muistan väärin ja jatkoin niiden lukemista pettymyksestä huolimatta. Ihmisen muisti on niin vääristelevä, että saatoin jopa pitää kirjasta, ja kaikki sen jälkeen elämässä tapahtuneet asiat ovat tulehduttaneet muiston. Damn, yhtäkkiä elokuva vaikuttaakin kiinnostavalta!

Top-5

1.) Pohjoiskalotin kartta
2.) Periodisoittimet
3.) Uusi ruokarytmi
4.) Prisma tänään
5.) (eräs idea)

The Silver Linings Playbook - eli vähän tökerösti Unelmien pelikirja - ylitti kaikki odotukset. Bradley Cooperin hengästyttävän svengaava suoritus oli napakymppi. Pysti meni kuitenkin niin ikään mahtavasti esiintyneelle superkuumalle Jennifer Lawrencelle. Ohjaaja David O. Russellin edellinenkin elokuva, The Fighter, oli täyttä timanttia alusta loppuun, pääosissa my brother in 1974 Christian Bale ja Mark Wahlberg

On paskapuhetta, että nykyään ei tehtäisi muka hyviä leffoja, ja että kaikki amerikkalaiset ("jenkkileffat") elokuvat olisivat skeidaa. USA!

Vinkki

Huomioikaa The Modern Sounds, esimerkiksi Bacon Fat.

Töissä vaivaa tekemättömät kotityöt, kotona vaivaa tekemättömät päivätyöt. Nyt on vähän semmoista. Onneksi lauantaina alkaa loma.

Gimme Your Luvin'

Onneksi pelastin tämän diskosinkun omasta poistokasastani. Soitin kyseistä levyä muutaman kerran yo-talon funk-illoissa, joten ehkäpä sillä sittenkin on vähintään tunnearvoa. Korouomassa oli korkeuseroja, hulppeita maisemia, paljon hyttysiä ja erinomaista seuraa, se mainittakoon myös täällä blogspotin puolella.

Kling, kling, kling-...

Toisinajattelijia Matti Klingeä on kaiketi helppoa parjata, mutta lukevatko panettelijat koskaan hänen kirjoituksiaan? Ainakin päiväkirjat ovat riemuisaa luettavaa, suorastaan loistavaa esseistiikkaa.

Olen tavallisesti lukijana toivottoman hidas, mutta Klingeä ahmin turhankin kiivaassa tahdissa. Herkuttelu on nimittäin taitolaji, lämpimänä kesäpäivänä kookkaankin tuutin nuolaisee parissa minuutissa.

Jäätelöt Top-5

1.) Aino: Tyrniluodon aarre
2.) Cherry Garcia -kirsikkajäätelö
3.) Vaniljapehmis vaihtelevalla strösselillä
4.) Puffet: kaikki maut paitsi minttu, joka on muutenkin inhokkini
5.) Mansikka-Eskimo Patttijoen T-kaupan pihalla, kesälomalla vuonna 1980

Yeah, tänään retkelle. 

Paha rasti

Pitäisi lyhentää ja silittää verhot. Kädentaidot, ne kädentaidot! Sitä ennen suihku, tarvikkeiden hankinta, lounas. Illalla sitten rock and rollia, huomenna takaisin luontoon. Toivottavasti God Of Thunder on suosiollinen.

Inspiraatio

Ei yhtään hassumpi paikka tuo Kuninkaanlaavu. En muista, soiko siellä edes mikään laulu mielessä. Luonnossa katoaa kellonajan merkitys, eikä musiikillakaan ole yhtään mitään virkaa. Inspiroituminen on homman nimi. Minä innostuin maalaamaan seinän punaiseksi, taustamusiikkina Johann Christian Bachin sonaatteja.

Joskus sitä on vähään tyytyväinen.

iTunes heitti shufflella soimaan Taj Mahalia soittamassa bluesia. Seuraavaksi pitikin käydä kaatamassa lasiin hieman mallasviskiä ja ottaa shuffle pois. Hyvää.

Uskomatonta mutta totta

Mahtavaa kamaa: Between Two Ferns. Zach Galifianakis on kyllä taitava.

Oma, henkilökohtainen kotikirjastohankkeeni etenee. Tänään kusti polkaisi 516 kertomusta, jotka ovat eriskummallisia, harvinaisia, hämmästyttäviä, outoja, uskomattomia, mutta tosia.

Työpaikalla K totesi kuivasti, ettei koskaan kannata lukea lapsuuden kirjoja uudelleen. Olen tietenkin samaa mieltä, mutta pakkohan minun oli vilkaista kuvatekstit mm. ihmissusista, mandanheimon o-keepasta, Padre Pion stigmoista jne.

Paul Thomas Andersonin mestariteos

The Master Top-5

1.) Joaquin Phoenixin roolisuoritus
2.) Jonny Greenwoodin taitava score
3.) Kuvaus, lavastus, puvustus ja koko epookki
4.) Kokonaisvaltainen what in the name of the fuck -tunnelma
5.) Onnistunut henkilöohjaus: näyttelijöiden väliset jännitteet ja nonverbaliikka

Sunnuntaikahville?

Hoksasin eilen erinomaisen paikan yksityiselle sunnuntaikahvittelulle. En tässä kerro mitä löysin, sillä jokaisen meistä on etsittävä oma sunnuntaikahvittelupaikka. Näin kertoi minulle Shoz Dijiji eli Musta Karhu, apassien maineikas karhunkaataja.

Jennifer Nettles on mahtava crossover-laulaja. Erityisesti hänen monet duettonsa ovat hienoa kuultavaa. Bruce Springsteenin I'm on Fire yhdessä Ben Harperin kanssa on tästä hyvä esimerkki. Harmi vaan, että kappale on alunperinkin sovitettu aivan liian lyhyeksi. 

Rovaniemen kaupunginkirjaston musiikkiosastolla esiintyy tänään klo 14:00 Vindi Karlos. Yhtye on Riukupastori! -legendojen Jukka Hervan ja Ville A.E.Suopajärven muodostama duo.  Linkkinä maistiainen muutaman vuoden takaa: Te tanssitte tanssinne.

Viimein!

Illalla: David Bowie  - The Next Day. Tarkasti kuulokkeilla.

Löysin Suomalaisesta kirjakaupasta eurolla Soldier Of Loven. Hyvä levy, paitsi kamala Babyfather. Nimibiisi puolestaan on sovittamisen mestarinäyte.

Cityn kirja ei kaatunutkaan, vaan divarissa vaihtui omistaja. Onnea ja menestystä hänelle! Ostin viehkeältä kauppiaalta Denis Matthewsin Beethoven-elämäkerran. Oikeastaan kirja on enemmänkin teosryhmiin jaettujen sävellysten musiikkianalyysia, mutta mikäs sen kiinnostavampaa. Pianistisäveltäjä Matthews lienee kuitenkin asiantuntija. 

Toisinaan se myrskyn kestää voi

Kannatti siivota kaappeja. Vanhan joulukortin välistä löytyi nimittäin sileä viidenkymmenen jörön seteli. Ajattelin sijoittaa osakkeisiin, ehkäpä cd-bisnekseen, sehän on ilmiselvästi tulevaisuuden ala.

Top-5

1.) Tulevan kesäloman matkaseura(t)
2.) Mustavalkoiset miekkailuvalokuvat
3.) Useat vuonna 1984 ilmestyneet levyt
4.) Rutger Gunnarssonin uskomattomat Abba-bassot
5.) Black Crowes: Been A Long Time (Waiting On Love)

Bassonsoitto on kyllä hieno asia! Yksi kaikkien aikojen hienoimmista bassolinjoista löytyy Jamppa Tuomisen Aamu toi, ilta vei -mestariteoksesta. Olisi pitänyt raapaista se listan ykköseksi. 

Siivousmusiikkina Spotifyn radio, 1980-luku. Semmoista se on.

On muuten aika pitkiä ralleja Sabbathin uutukaisella. Ihan kelpo levy, mutta tuskin tulen sitä koskaan kokoelmiini hankkimaan. Tai mistä minä tiedän, ehkäpä jostain nettien alennuslaareista löytyykin vastustamattomasti pakattu, edullinen tuplavinyylipainos gatefold-kansilla. Vaikuttavat kuoret eivät kuitenkaan auta, jos musiikki ei puhuttele. Sabbathin juttuhan on pimeä, "satanistinen" kokonaissoundi.

Toisin oli ennen (mackan-wanhuksen mielipide). Sabbath Bloody Sabbathin sisäkannen valokuvaa ei muuten mikään kukaan koskaan ikuna tule pelottavuudessaan päihittämään, ja koko kansitaide on sievässä tasapainossa itse sisällön kanssa. Esikoisen nainen puutarhassa toi puolestaan aikanaan mieleen raahelaisen kummitustarinan Gunilla-neidosta. Ja se Vertigon hypnoottisesti pyörivä etiketti!

Yöttömässä yössä

Hyvinhän ne juhannushumpat eilen sujuivat!

Thru and Thru

Enpä muista seuranneeni mitään tv-sarjaa Sopranosin jälkeen. Nyt kun tarkemmin mietin, senkin taisin katsoa dvd-boksilta...  R.I.P. James Gandolfini.

Top-5

1.) Kansankadun That Metal Show -illat
2.) Vieraat tulee ja vieraat lähtee -kuvio
3.) Lauantain humppakeikka
4.) Levy- ja kirjadiilailut
5.) The Lonely Island

Eine kleine Nachtmusik

Tuntuisi jo oudolta mennä nukkumaan ilman yölevyä. Ei siis Yö-yhtyeen levyä, vaan jotain, mikä sisältää nukahtamista vauhdittavaa ja värikkäisiin uniin johdattelevaa musiikkia. Klassinen toimii tässä tosi hyvin, mutta ei tietenkään mikä tahansa. Viulu pitää hereillä, mutta esimerkiksi impressionistien alttoviulu nukuttaa kivasti. Popin puolella toimii vaikkapa 1980-luvun taitteen Genesis, jazzissa puolestaan Bill Evansin myöhäistuotanto.

Mutta varsinainen kunkku on Clannad. Ehkä ei niinkään kesällä, mutta heti tummien syysiltojen koitettua, ja läpi pimeimmän talven. Näin keskikesällä suosittelen mainitsemaani impressionismia, joka on parhaimmillaan kuin humalluttavaa, hennon yrttistä ja kevyttä valkoviiniä.

Onko teilläkin tänään hyvä päivä?

humppakeikkaa pukkaa

Jompe ja minä saamme mahdollisuuden päästä juhannuksena itse ytimeen. Tiedossa on nimittäin aitolappilainen humppakeikka. Saa nähdä, miten ukkojen käy, biisejä biisaa soitettavaksi taas muutamaksi tunniksi. Huhuh...!

+12

Eräs entinen poikakuorolainen kertoi kerran majoittuneensa virtuaaliseen autiotaloon. Kun kirjauduin Jonzen avustuksella tänne takaisin, ymmärsin kuvauksen. Tehoa lisää vielä Beethovenin viidennen pianokonserton kakkososa, Adagio un poco mosso. Sopii myös vallitsevaan säätilaan: kaksitoista astetta ja sateista.

Top-5

1.) Rockabilly-kitarointi
2.) Beethovenin pianosonaatit
3.) Lounastelut hyvässä seurassa
4.) Musavisan kausifinaalin voitto hyvässä seurassa
5.) Stephen King: 22.11.1963 (typerä, mutta hauska)

Bachia pääsiäisenä V

Pääsiäisoratorio BWV 249: Preis und Dank bleibe.

Collegium Vocale, joht. Philippe Herreweghe.

Bachia pääsiäisenä IV

Pääsiäisoratorio BWV 249: Sinfonia, Adagio.

Collegium Vocale, joht. Philippe Herreweghe.

Bachia pääsiäisenä III

Pianokonsertto nro. 7 g-molli BWV 1058: Andante. 

Glenn Gould, piano. The Toronto Symphony Orchestra, joht. Vladimir Golschman.

Bachia pääsiäisenä II

Johannes-passio BWV 245: Ruht wohl ihr heiligen Gebeine .

The Monteverdi Choir, The English Baroque Soloists,  John Eliot Gardiner.

Bachia pääsiäisenä I

Johannes-passio BWV 245: Herr, unser Herrscher, dessen Ruhm in allen Landen herrlich ist!

The Monteverdi Choir, The English Baroque Soloists,  John Eliot Gardiner.