sunnuntai, kesäkuuta 23, 2013

On muuten aika pitkiä ralleja Sabbathin uutukaisella. Ihan kelpo levy, mutta tuskin tulen sitä koskaan kokoelmiini hankkimaan. Tai mistä minä tiedän, ehkäpä jostain nettien alennuslaareista löytyykin vastustamattomasti pakattu, edullinen tuplavinyylipainos gatefold-kansilla. Vaikuttavat kuoret eivät kuitenkaan auta, jos musiikki ei puhuttele. Sabbathin juttuhan on pimeä, "satanistinen" kokonaissoundi.

Toisin oli ennen (mackan-wanhuksen mielipide). Sabbath Bloody Sabbathin sisäkannen valokuvaa ei muuten mikään kukaan koskaan ikuna tule pelottavuudessaan päihittämään, ja koko kansitaide on sievässä tasapainossa itse sisällön kanssa. Esikoisen nainen puutarhassa toi puolestaan aikanaan mieleen raahelaisen kummitustarinan Gunilla-neidosta. Ja se Vertigon hypnoottisesti pyörivä etiketti!

Ei kommentteja:

Top-5

G Livelab Tampere Skotlantilainen meininki Kate Bushin musiikki Tarot-korttien estetiikka Henkilökohtainen vuosikello Odottelen hotellihuone...