Tuntuisi jo oudolta mennä nukkumaan ilman yölevyä. Ei siis Yö-yhtyeen levyä, vaan jotain, mikä sisältää nukahtamista vauhdittavaa ja värikkäisiin uniin johdattelevaa musiikkia. Klassinen toimii tässä tosi hyvin, mutta ei tietenkään mikä tahansa. Viulu pitää hereillä, mutta esimerkiksi impressionistien alttoviulu nukuttaa kivasti. Popin puolella toimii vaikkapa 1980-luvun taitteen Genesis, jazzissa puolestaan Bill Evansin myöhäistuotanto.
Mutta varsinainen kunkku on Clannad. Ehkä ei niinkään kesällä, mutta heti tummien syysiltojen koitettua, ja läpi pimeimmän talven. Näin keskikesällä suosittelen mainitsemaani impressionismia, joka on parhaimmillaan kuin humalluttavaa, hennon yrttistä ja kevyttä valkoviiniä.
Mutta varsinainen kunkku on Clannad. Ehkä ei niinkään kesällä, mutta heti tummien syysiltojen koitettua, ja läpi pimeimmän talven. Näin keskikesällä suosittelen mainitsemaani impressionismia, joka on parhaimmillaan kuin humalluttavaa, hennon yrttistä ja kevyttä valkoviiniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti