tiistaina, syyskuuta 24, 2013

Sound City

Dokkari olikin enemmän kuin turinaa jostakin merkittävästä pöydästä: se oli kertomus rakkaudesta musiikkia kohtaan, täynnä inhimillistä lämpöä ja tunnetta. 

1 kommentti:

JahRelainen kirjoitti...

Osittain pidin dokusta. Hyvä aihe ja musta on aina kiva kuunnella kun vanhat starat muistelee. Mä diggasin iskelmä-suomi sarjastakin ihan valtavasti just sen takia kun Pekka Laine oli luonnu siihen ohjelmaan niin hyvän fiiliksen kun se haastatteli noita iskelmtähtösiä. Vähän niinku ois niitten haastateltavien kanssa istunu bissellä.
Toi Dave Grohl mua vaan ajoittain hitsaa, etenkin ne valkaistut hampaat joita se aina väläyttelee.

Björkin play dead on muuten sen toisek paras tzibale, eka on Izobel, eikä siltä sit muut oikeen muhun uppookaan :D