Me ears are alight

Iggyn Raw Power-remasterin väitetään olevan kovaäänisin rock-cd. Muutenkin ihan kiinnostava aihe.

Oulusta

Terveiset Oulusta! Kävin tietenkin myös oikeassa levykaupassa. Uusien älppäreiden pläräileminen ja tutkiminen on mukavaa puuhaa. Hankintapäätös tuntuu aina maailman tärkeimmältä asialta, vähintään juhlavalta.

Avatar oli iloinen yllätys; mielikuvituksellisesti toteutettu naiivi satu, jonka syväekologinen ja antimilitaristinen sanoma oli pueuttu cameronilaiseen ilmiasuun. Lukulaseihin kesti vähän aikaa tottua, mutta sitten homma alkoi toimia ja liikuttaa.

Diggin deeper

Tuossa sattumalta törmäsin DERAM records nimeen joka paljastui jonkinlaiseksi DECCA lafkan alamerkiksi. Eritoten nämä kyseiset sinkkukokoelmat, jotka edustavat DERAM:n tuotantoa, tuli hankittua (cd:na tietenkin) ja täytynee myöntää että aikamoisia aarrearkkuja nämä kyllä ovat.

Levyjä

Sinne lähti vuoden viimeinen levytilaus! Tulossa on pari jazz-älppäriä, uutta ja vanhaa. Sama vanha tunne vatsanpohjassa; postia odotellaan kuumeisesti, ja kun levyt viimein saapuvat... aaah!

Olen pannut mielenkiinnolla merkille, kuinka murrosikäiset sukulaistyttöni ovat innostuneet uudelleen cd-levyistä. Heistä on kätevää, että levyt ovat konkreettisia, yksittäisiä esineitä: niitä on kiva kuunnella ja keräillä.

Top-5

• Tietoisuus sydäntalvi-epookin etenemisestä.

• Ukkohallan pakkaset ja savusaunassa kypsytetty kinkku.

• Kahn Ashley: Miles Davis - Kind of Blue. Modernin jazzin avain.

• Massiiviset uudenvuoden kkk-lupaukset: kuntoilu, kotitalous ja kulttuuri. Homo Novus!

• Arkiset hallusinaatiot. Tänään kuulin kahvipöydässä siippani puheen dubattuna suomeksi. Ääni oli selvästi ensin häivytetty kuulumattomiin, ja sen jälkeen huolellisesti rekonstruoitu. Eroa tuskin huomasi. Se oli siistiä.

Mitä jos.......

..... Keithin kaveriksi seuraavalle kiertueelle tulisikin tämä.
Silloin voisi settilista koostua Jim Miller aikakauden tuotoksista ja se vasta olisikin jotain.

Gimme Shelter

Joulurauhaa

Alan Jackson: Let It Be Christmas.

Seitan!

"Faija on kinkkumiehiä. Se valvoi aina yön ennen aattoa ja vartioi kinkkua uunissa. Se oli pyhä toimitus. Mä olen jatkanut tätä perinnettä." Lähde.

Nyt soi.

Yksi parhaimmista 2009 ilmestyneistä kokoelmista (okei, okei, Betalesit on numero ykköset ja kakkoset, heh). 120 sivunen vihkonen seuraa mukana ja helvetti tää on siis tyylikäs paketti musan ja ulkoasun suhteen. Pitäis löytyy siintä "raamatun ja Jallupullon" vierestä joka kodista.

Pesäpäivät

Vuoden pimein päivä. Kansanperinteessä uskotaan, että jos aurinko ei näyttäydy, tulee sateinen kesä. Jos vähänkin pilkahtaa, luvataan poutaa. Eipä taida perinteelle kelvata BenQini luksit. Mutta ei se mitään, minun elämääni näyttöni tarjoaa kylliksi iloa ja laatua synkimmälläkin hetkellä.

Sunnuntai

Kaksi rokki-keikkaa, anopin muutto ja kymmenen tunnia unta. Aikakirjoihin vielä merkille, että tiedossa on massiivinen määrä uudenvuodenlupauksia, jahka päästään siihen kohtaan.

Illan linkiksi traileri: The Runaways. Ajatelkaas, että ihmelapsi Dakota Fanning (s.1994) näyttelee Cherrie Currieta!

The Official Hometown of Santa Claus®.

"Rovaniemi on nyt myös virallisesti Joulupukin kotikaupunki." Lähde.

Aikaisemmin paikkakunnalla nuristiin, kuinka kaikki on niin latteaa ja tylsää. Sitten pistettiin kunnolla överiksi ja hankittiin Joulupukki, Lordi ja Mauri Gardin. Ainoa joululahjatoiveeni on löytää valokuva, jossa kaikki kolme poseeraisivat rennosti samassa kuvassa.

Lisää spermaa

"Kapellimestarisäveltäjä Leif Segerstam, 65, on "sävelvalinnut" jo 230 sinfoniaa, mikä ei kuitenkaan kelpaa Guinnessin ennätystenkirjaan. "Teidän sarjassanne ei ole kilpailua", kirjan toimittajat vastaavat Segerstamin ystävien pyyntöihin."
Lähde via Kasan Killinki.

Viimeksi, kun kirjoitin Segerstamista, sinfonioita oli koossa ainoastaan 144.

Joululaulupotkuri

a) 20.12.1975
b) 7.12.1991
c) 17.12.1987

White Christmas? No thanks. Blue.

"Loistavasti muotoiltu paketti, jonka rahvas ostaa".
Luigin joulu.

Ei tämän hallituksen aikana

"Kulttuuriministeri Stefan Wallin (r.) ei aio viedä eteenpäin kiisteltyä lakimuutosesitystä tekijänoikeuksista." Lähde.

Taajuuksia.

Yle lopettelee taas vuodenvaihteen tiimoilla hyvin toimitettuja musaohjelmia.

Aamun bloggaukset

• Trailerin perusteella Ridley Scott on ohjannut Gladiaattorin jatko-osan.

• Rolling Stone valitsi vuosikymmenen aliarvostetuimmaksi albumiksi The Killersin The Sam's Town (2006). Minä valitsen yliarvostetuimmaksi Wilcon koko 2000-luvun tuotannon.

• Tommi on hyvä bloggaaja, mutta heittäytynyt turhan araksi. Tai sitten muuten vain "eksluksiiviseksi". Hattu kouraan ja oikeuksia kerjäämään?

• Kuuntelin eilen Daniel Lanoisin konserttia. Mielenkiintoista! Toistaiseksi viikon täyttävin musiikkikokemus oli kuitenkin Coltranen Naima, automatkalla Kemjärvelle. Tapasin Inksun.
  

Maailman kovin äänite (Heavy's on fire)

Matt Groening, Henry Kaiser, John "Drumbo" French ja ZZ Top

"Crazy Backwards Alphabet is an album conceived by Matt Groening and recorded by Henry Kaiser. It was released in 1987. Groening is not just the creator of The Simpsons but also a noted Residents fan." Koko stoori täällä, täällä,täällä ja täällä.

Jari

Kotini on linnani.

Bon Voyage -ilmiö

John Frusciante jättänyt Red Hot Chili Peppersin? orkesterin kotisivuilla ei vielä tätä kirjoittaessa ollut mainintaa. Minun puolestani lähtijä saisi olla Anthony Kiedis, bändin epämusikaalisin ja turhin jäsen.

Oletteko muuten koskaan panneet merkille, kuinka Chad Smith ja Will Ferrell ovat kuin kaksi marjaa? Ok, wanha juttu, mutta sitä ette takuulla tienneet, että Chad Smith soittaa Dixie Chicksin kiistanalaisella levyllä Taking The Long Way. Lisäksi sekä Frusciante ja että Smith ovat musisoineet Glenn Hughesin taustalla - ja varmasti monien muidenkin kanssa. Flea nyt on riehunut bassonsa kanssa vaikka missä, näytellytkin.

Lisäys: Jotenkin nolo tuo kuva, jossa Hughes poseeraa aurinkolaseineen.

Kallista paskaa, dokkari.

7 päivää aika katsoa tää dokkari.

Tepot rulaa.

Rollowood?

HS: "Rovaniemen kaupunki on asettanut tavoitteekseen, että Lapista tulee elokuvasisältöliiketoiminnan keskus Suomessa", kertoo Rovaniemen elinkeinopäällikkö Erkki Kautto. Lähde.

Mikko, tuulitukka

Finaali-iltana Jonze ehdotti syyskaudella kunnostautunutta Mikkoa Poikakuoron kilpailevaan A-ryhmään. Muistaakseni ehdotus meni lähes sellaisenaan läpi, joten päätin lähettää Mikolle kutsun myös Poikakuoron blogikirjoittajaksi. Nyt vain odotellaan, mitä uutta hän tuo mukanaan.
- Veikkaan, että aitona pohjois-pohjanmaalaisena aluksi navakkaa luoteisen puolista tuulta ja kiristyvää pakkasta, mutta heti keväällä lempeämpää ilmanalaa luounaasta ja aurinkoa, tuumaa eläkeläinen Raahesta.

Älä huijjaa puijjaa.

Tuli eilen vietettyä laatuaikaa. Pitsaa+pari bisseä kyytipojaksi ja Hyvät, Pahat, Rumat leffa.

Kyllähän se on hauska leffa ja musa raidat on kyllä ihan mielettömät.

Jätkät tuijottelee toisiaan silmiin ja paukkuraudat laulaa.

Listoitusta

SUOMI
the Flaming Sideburns: Hallelujah Rock'n'rollah (2001)
Niko Ahvonen & Cortina Jets: Pimeyden nopeus (2007)
Marjo Leinonen & Viranomaiset: Uusi Päivä (2006)
BM6: Evil Acupunction (2008)
Martti Servo&Napander: Hittirähinä 1 (2008)
Branded Women: Velvet Hours, Stolen Moments (2004)
Laika & the Cosmonauts: Local Warming (2004)
Pelle Miljoona & Ylivoima: Todistaja (2002)
Soul Captain Band: Jokaiselle tulta (2001)

ULKOMAAILMA
the Hellacopters:High Visibility (2000)
Sharon Jones and the Dap-Kings: Naturally (2005)
New York Dolls: One Day It Will Please Us To Remember Even This (2006)
the BellRays: Hard Sweet & Sticky (2008)
the Hives: Veni Vidi Vicious (2000)
Queens of the Stone Age: # Lullabies to Paralyze (2005)
Monster Magnet: God Says No (2000)
Danko Jones: Sleep Is the Enemy (2006)
Beck: The Information (2006)
Soulsavers: Broken (2009)
the Strokes: Is This It ( 2001)

ETNO, REGGAE, JAZZ, UUSINTAPAINOKSET,KOKOELMAT
Dengue Fever: Venus on Earth (2008)
Tinariwen:Aman Iman (2007)
Miles Davis: Dark Magus (2001)
Don Letts Presents: The Mighty Trojan Sounds (2003)
Bollywood/Hindi Film hits Vol.1 (5cd box) & 2 (5cd box) Classic Soundtracks
From the Banks of Ganges: Sacred Chants of Shiva
Ghazal: the Rain (2003)
Tuomari Nurmio: Punaine Planeetta (sacd,2005)
Various: Mojo Chess Soul Sisters (2005)
Pelle Miljoona: Olen kaunis 4cd box (2008)
Debashish Bhattacharya: Calcutta Slide Guitar (2005)

DVD
Hanoi Rocks: Buried Alive (2009)
Gluecifer: Royally Stuffed (2004)
The Rolling Stones: Four Flicks (2003)
Led Zeppelin (DVD) (2003)
Depeche Mode: One Night in Paris (2002)
Old Grey Whistle Test: 1&2 (2001&2003)
the Rolling Stones: Shine a light (2008)

Jello Biafra levykaupassa. Katso kuva!

Jello on juuri löytänyt häneltä vielä puuttuvan Heino-rariteetin ja yrittää tinkiä myyjältä alennusta, kun ei vähään aikaan ole tippunut rojalteja tilille ja pitäisi kissakin ruokkia.

Tekijänoikeusadressi

Uskoisin jokaisen itseään kunnioittavan poikakuorolaisen ja musadiggarin ymmärtävän, miksi kannattaa allekirjoittaa tekijänoikeusadressi.

Hur gick det sen?

Musavisan syyskauden kausifinaali.
Aika: Torstai 10.12.2009 klo 20:00 alkaen.
Paikka: Kauppayhtiö, Rovaniemi, Arktinen kaupunki.

"No niin, alotetaanpas. Elikkä..."

...päätin osallistua finaaliin, rangaistukseksi napsahti kirjurin hommat. Poikakuoro visasi viisihenkisesti, kun pyöreän pöydän äärelle istahtivat Mikko, Mikko, Jonze, JahRelainen ja allekirjoittanut.

Ensimmäinen kierros oli kauden viimeinen runkosarja-finaali, jonka Poikakuoro voitti kohtuullisin pistein. Koska teemana oli joulun sävelet, saimme kuullaksemme mm. King Diamondia, Ramonesia, Tom Waitsia ja Whamia. Jos oikein arvaan, kierroksen kysymykset oli laatinut illan male-tuomari Arppa The War Machine. Viimeisestä erävoitosta huolimatta mahtava voittaputkemme runkosarjavoittajina päättyi: Nova Group nappasi voiton nenämme edestä jättäen joukkueemme maistelemaan hopeista sijaa.

Toinen kierros oli kausifinaalin ensimmäinen kierros. Kuten etukäteen pelkäsimme, onnemme kääntyi jyrkkään syöksyyn. Sen verran haravoimme, että nappasimme pisteitä mm. Toolilla, Mike Pattonilla, Dj Shadowilla ja Richard Ashcroftilla sekä muutamalla hajamielisellä veikkauksella. Jos oikein arvaan, kierroksen kryptoniitit oli louhinut Elizabeth Bathoryn Ellu.

Finaalikierros oli edellistä huomattavasti helpompi. Se alkoi lupaavasti Sealin versiolla It's a Man's Man's World -lainasävelellä. Harmi vaan, ettemme tunnistaneet laulajaa, emmekä muistaneet samplien laatijoita. Tuomarit halusivat myös tietää, minä vuonna Brownin alkuperäinen versio julkaistiin. Oma muistini takkusi pahoin, kun kirjasin paperiin vuoden 1961, oikean vastauksen ollessa 1966. Kirkan School's Out oli hyvin hallussa, samoin Islanders ja Creatures. Pisteitä ropisi mukavasti myös Stevie Wonderin Higher Groundista ja Britney "Mickey Mouse Club" Spearsista, joka on levyttänyt peräti kuusi albumia viiden sijaan. Britneyn cover I Love Rock 'n' Roll oli peruskauraa alkuperäisine esittäjineen. Illan viimeisenä visabiisinä soi Gary Mooren Friday On My Mind. Easybeats ja AssaDassa - helppoa kuin heinän kulotus. Lopuksi kysyttiin, mitä yhteistä on Gary Moorella ja Elic Craptonilla. Viime tingassa muistimme - juuri ennen paperin palauttamista - että molemmat ovat musisoineet Ginger Bakerin ja Jack Brucen kanssa.

Päädyimme lopulta hienosti toiselle sijalle, ja syksyn kausifinaalin voittajaksi julistettiin Elizabeth Bathory vajaan pisteen erolla Poikakuoroon.

Onnea illan voittajille ja kiitokset finaalin tuomariklassikolle!

Oli puhetta Facebookissa että......

.....illan tuomarit olisivat alasti tuomarikopissa ja soittaisivat pelkkää tukkaheviä. Alakerran Mikosta en tiedä mutta ainakin tämä "epä-aitopoikakuorolainen" lähtee vuoden viimeiseen kisaan (taas kerran) ja hörppäseepä ehkä tuopposenkin. Ja mikäli olen oikein ymmärtänyt saattaa tämä olla viimeinen kerta kun Kauppayhtiöllä kisaillaan.

Voimakuvat

Kausifinaali! Kuteet ojennukseen ja mestaruutta metsästämään! Onnea matkaan kaikille!

samita kamaki

Sami Yaffan haastattelu. Mielenkiintoista kuulla miehen puheääntä näiden vuosien jälkeen.

Foursome

Tiedetään, että Jerry Reed hallitsi hienosti kantrikitaran. Jerry's Breakdown soittamiseen tarvitaan nykyään kaksi kitaristia. Entäpä vanha kunnon 90210?

Pistetään homma saman tien kunnolla överiksi. Musiikillisten ilmiöiden ei tarvitse olla aina niin vakavia. Pikkupelleilyä kehiin!

PS. Pankaa merkille myös naiskitaristin ilmeet.

Lisää listoja

Tämä varmasti herättää kovaa keskustelua. Minun ehdoton lemppari on 19.09.1970.

Pienenä alaviitteenä mainittakoon myös Screaming Treesin versioima Darkness Darkness.

Shred

Otsikon nimen mukainen kulttuuri-ilmiö tuli tietoisuuteeni noin tunti sitten. Seuraavassa näytteitä Youtubesta:

• Rolling Stones
• Led Zeppelin
• Queen
• Kiss
• Judas Priest
• Steve Vai
• Yngwie Malmsteen

2000-2009 elokuvat

Valitsin kolme elokuvaa jokaiselle vuodelle.

2000:
Tillsammans (Lukas Moodysson)
O Brother, Where Art Thou (Joel Coen)
Dancer In The Dark (Lars Von Trier)

2001:
Ghost World (Terry Zwigoff)
Le Fabuleux Destin D'Amélie Poulain (Jean-Pierre Jeunet)
A.I. Artificial Intelligence (Steven Spielberg)

2002:
The Ring (Gore Verbinski)
Mies vailla menneisyyttä ( Aki Kaurismäki)
Sen To Chihiro No Kamikakushi (Hayao Miyazaki)

2003:
Lost In Translation (Sofia Coppola)
Master And Commander (Peter Weir)
Kill Bill Vol. 1 (Quentin Tarantino)

2004:
Sideways (Alexander Payne)
Bad Santa (Terry Zwigoff)
Kill Bill Vol 2. (Quentin Tarantino)

2005:
Matchpoint (Woody Allen)
Broken Flowers (Jim Jarmusch)
The Squid And The Whale (Noah Baumbach)

2006:
Little Miss Sunshine (Jonathan Dayton & Valerie Faris)
Once (John Carney)
Casino Royale (Martin Campbell)

2007:
Der Baader Meinhof Komplex (Uli Edel)
Eastern Promises (David Cronenberg)
I'm Not There (Todd Haynes)

2008:
Burn After Reading (Ethan & Joel Coen)
Religulous (Larry Charles)
Iron Man (Jon Favreau)

2009:
Watchmen (Zack Snyer)
Brüno (Larry Charles)
??? (liikaa näkemättä vielä)

2000-2009

HS: Ilkka Mattilan kolumni "Huono popvuosikymmen"

Omat albumi-suosikkini 2000-2009, ensin ulkomaiset, sitten kotimaiset:

Ryan Adams: Heartbreaker (2000)
Paul McCartney: Driving Rain (2001)
Norah Jones: Come Away With Me (2002)
Hélène Grimaud: Credo (2003)
Sahara Hotnights: Kiss & Tell (2004)
Little Big Town: The Road To Here (2005)
John Mayer: Continuum (2006)
Robert Plant & Alison Krauss: Raising Sand (2007)
Coldplay: Viva La Vida (2008)
Mulatu Astatke: Inspiration Information (2009)

Jukka Perko & Hurmio-Orkesteri: Music of Olavi Virta (2000)
Ultra Bra: Sinä päivänä kun synnyin (2001)
Tehosekoitin: Golden Greats (2002)
Liekki: Korppi (2003)
Doina Klezmer: Nomada (2004)
PMMP: Kovemmat kädet (2005)
J. Karjalainen: Lännen-Jukka (2006)
Husky rescue: Ghost Is not Real (2007)
Kauko Röyhkä & Riku Mattila (2008)
Laura Sippola: Toinen (2009)

Raporttia lykkää

Arjen työt ovat päättyneet ja lauantai koittanut. On siis viikon musavisaraportin aika. Tuomarit tulivat tällä kertaa joukkueesta Panhuilu. Jännityksellä asetuimme minä ja Mikko The Special Guest pöytäämme. Väkivalta ei kannata, sehän tiedetään ja se oli myös ensimmäisen kierroksen teema. Mikko tunnisti ensimmäisenä soimeen Hank Williamsin ja hänen kuolinsyynsä. Kumpikaan meistä ei tunnistanut kakkoskysymyksen esittäjää, joka meni ohi myös tuloksia luettaessa. Frederik aka Ilkka Sysimetsä oli kyllä tuttu mutta allekirjoittaneenne ei suureksi nolostuksekseen muistanut millään Kung fu fighting-biisin alunperin esittänyttä Carl Douglasia. Laiskanläksyille, mokomaki!

No, Cardigansin kotikaupunki Jönköping oli sentäs tuttu. Mikko veisteli paperille vielä laulajan sooloprojektin ja Cardigansin ekan hitin nimen. Lopuksi Tapsa rautavaara lauleli Täällä pohjantähden alla ja Linnan teoksen alkulausekin kirjautui paperille. Ekan kierroksen kärkipaikka yhdessä Elsku Mäy Mäyn kanssa irtosi tuloksella 10 pistettä.

Kakkosrundille lähdettiin rahakkaissa tunnelmissa. ABBA-kysymys meni aika huterasti, Mikko muisti sentään Volvon Ruåttin suurimmaksi vientituotteeksi. Marilynin oikea nimikin löytyi kaivelun jälkeen ja Sepi Kumpulaisen soittelut olivat myös tutut. Lopuksi soivat vielä Howlin' Wolfin bluesit ja Giant Robotin räpätykset. Yhteispisteiden jälkeen olimme kolmansina, joten iltafinaalin paikka oli helpotukseksemme turvattu.

Saavuttaessa iltafinaaliin vahvisti joukkoamme myös suoraan iltatyön ääreltä paikalle kiiruhtanut Mikkovee. Marvin Gayen Sexual healing-kappale ei tuottanut meille kuin yhden pisteen laulajan kuolinvuodesta. Seuraavaksi tyttärensä kanssa duetoi Serge Gainsbourg. Esiintyjät tunnistettiin, kuten myös kappaleen arveluttava maine. Jossakin hulinan ja pulinan keskellä soi myös Chopinin teema, mutta se ei korviimme tarttunut.

Myös kierroksen loppu oli melkoista pisteputkea. Red Hot Chili Peppers, House of the rising sunia esittänyt Bob Dylan ja Carole King toivat pisteitä paperiin. Suuri oli ilo pöydässämme, kun pisteet julistettiin ja Poikakuoron nimi luettiin viimeisenä. Ilta toi siis voiton joukkueellemme ja niinpä kuittasimme tuomareilta palkintolipukkeet. Kokonaisuutena visa oli viihdyttävä ja kierrokset oli rakennettu tasapainoisesti. Kysymyksissä oli sekä helppoutta että haastetta, joka oli omiaan tuomaan kierroksiin vaihtelevuutta.
Kiitokset siis illan tuomareille ja näillä eväillä jäämme odottelemaan kausifinaalia.

Kiss on ryhmä larppaajia. Ei se oo mikään oikee bändi.

BM6

Snadilla rumpusetillä ja sähkökitaralla+fuzzilla saa ihmeitä aikaan. Jos ette usko ottakaa tutkaan tämä bändi.
Blues pohjalta mennään mutta on siellä paljon muutakin mukana. Jos mahdollista tsekatkaa livenä, intensiteettiä löytyy.

Sweethead - The Great Disruptors

Sattumuksia

Jokin aika sitten kuuntelin Julee Cruisin “Floating into the Night”-älppäriä, ja huomasin, että sen kitaristiksi mainitaan Vinnie Bell. Se nyt ei ole mikään ihme, koska milläs levyllä Bell ei olisi soittanut. Vinnie Bellin ”Airport Love Theme”-levy on kummitellut takaraivossa jo useamman vuoden ja kun se tuli eräällä listalla vastaan, meni se saman tien tilaukseen. Alun perin kyseisestä paikasta piti tilata vain Perrey & Kingsleyn toinen levy. Tällä levyllä on eräiden lähteiden mukaan mukana Andy Badale, joka tunnetaan paremmin nimellä Angelo Badalamenti. Lisäksi viikolla tuli kuunneltua Gordon’s war-soundtrack, jonka taustalta löytyy tuottajana ja Badder than evil-orkan jäsenenä taas Andy Badale.

Punkin ytimessä

"Kalliossa näkee juoppoja, narkkareita, rokkareita ja poliiseja joka päivä. Kappale on minun näkemykseni kalliolaisesta elämänmenosta. Biisin tekemiseen menee pari minuuttia ja aiheet mä keksin yhteiskunnasta ja minun omasta maailmannäkemyksestä, Pertti Kurikan Nimipäivät-yhtyeen säveltäjä-sanoittaja-laulaja Kari Aalto kertoo."

YT: Kallioon!

Be there or be square.

29.11.2009. Helsinki, Nosturi ja lämppärinä the Flaming Sideburns. Hyvät vanhanliiton bileet tiedossa ja afterpartyt Loosessa. Edellisenä iltana BM6 vispaa Loosessa, siis lauantaina. Perjantaina eli huomenna painun nuoruuden/lapsuuden tovereideni kanssa Tallinnaan pitsalle ja ehkä palanpainikkeeksi kumoamme parit tuopposet, remakan naurun kera.

Noista vanhanliitonbileistä tulee mieleen eräskin Tavastian keväinen ilta jolloin the BellRays veti ekan keikan suomessa ja lämppärinä toimi silloinkin Härmän luottopumppu Fleimarit. Aijjai, kyllä kuulkaa Rock'N'Roll on parasta tuoreeltaan ja livenä, se parantaa.



däng dä däng dä däng.... HAVE LOVE WILL TRAVEL...... dä däng

Voimakuviointia.

En tiedä vielä pääsenkö tänään. Ois hommia (jääkaappi-pakastin lasahti ja matkakassi pitäis pakata ja miksata). Tuun jos tuun.
Tänään tipahti postista Between the Buttons (sacd) joka tossa pyörähti neljännen kerran käyntiin. Wymanilla aika veikeet bassokuljetukset.

Tuleva Musavisa

Jonze on torstaina jossain, oisko ollu Diip Pööplen keikalla Kittilän Kasinolla. Alakerran Mikostakaan ei mit'n hajua. Voiskohan meidän joukkueeseen tulla pitkästä aikaa MacKan (look alike Alexander Stubb) vierailemaan. Vai mitä hä?

Iltapäivän ratoksi

Millaista oli CBGB-klubissa? Käykää fiilistelemässä kotisivujen virtuaalikierroksella.

Josta tulikin mieleeni, että olin lauantaina hauskoissa bileissä, joissa ei kuunneltu lainkaan rokkia. Virkistävää! Kun vahva ja upea nainen Karita Mattila alkoi laulaa, kokeilin heiluttaa kättäni ilmassa ja vähän sheikatakin, mutta ei se oikein toiminut. Vatsalihakset olivat muutenkin lujilla, kun "M" imitoi suomalaisia naissopraanoja.

PS: Ensi kesänä Tampereelle Saunomaan! Ai miksi? No siKISS!

11th Street Kids.

Ostin eilen Rovaniemen Anttilasta ainoan jonka olivat tilanneet sinne niinään. Hyvän ja arvostetun kohtelunhan tuo ainokainen sitten sai/saakin tässä ruokakunnassa. Pienet tyypit kerkesin jo ottaa. En muistanutkaan miten timmissä kunnossa tämä viimeisin kokoonpano oli Tavastialla. Eräskin tosifani kyseli minulta onko tuota musaa jotenkin miksailtu tai käsitelty kun se kuulostaa noin mielettömän hyvältä. On kuulkaa paikoitellen aikamoista kitaranrevittelyä, Conny Bloom/Andy ja muutamassa biisissä Nasse (eli kolme kitaraa vinkuu kun kiimaset kujakollit). Kannattaa kiinnittää muuten huomiota kannen grafiikkaan, ekan levyn hengessä.

Täytyy myöntää että oli aika mukavaa nähdä Hanoin nousu, telakoituminen, uusinousu ja arvokas lopetus. Tää oli kuitenkin aika kova innoittaja 80-luvulla tuolla meilläpäin. Fanikamana tää on 10+.

Joko selibaatti loppuu?

Juha Iisakki Mieto 60 vuotta!

Kysymys illan päätteeksi

Oliko kukaan eilen musavisailemassa?

Viikon ajattelija: Johnny Thunders

Johnny Thunders: Onko tämä sinusta ginger alea? Jumalauta, tämä paska ei ole mitään ginger alea! Mä otan sittenkin sen drinkin. Pernodin. Tuplana.
Ripple: Ei täällä saa sitä.
JT: No sitten kaksi Pernod'ta.

...

R: Sun kiertueen nimi on Revenge Tour. Vihaatko ruotsalaisia?
JT: Oletko sä ruotsalainen?
R: En. Suomesta.
JT: Ruotsalaiset ovat lauma kusipäitä, tai ainakin useimmat ruotsalaiset. Vien muka niiltä työt! Voi pikku homoraukkoja. Suomalaiset ovat all right, mutta te asutte liian lähellä Venäjää. Liian vaarallista. Oletko sinä opiskelija? Useimmat skandinaavit jotka on osanneet englantia hyvin on olleet opiskelijoita.
R: En ole, enää.
JT: Se on hyvä. Suurimmat ääliöt olen nähnyt konserteissa yliopistoilla. Eivät tajua elämästä paskaakaan.

Lähde: Ripple # 9, s. 9.

Live levyjen aatelia.

Perskules mikä levy. Hyvin koottu ja energia välittyy ja bonuksena aika hyvät soundit. Köyhät voi kuunnella Spotifysta pakattua versiota.
Näin jäkikäteen vois pienellä varauksella sanoa et The Clash:n paras levy.

Päivän sitaatti

Joel Melasniemi: "Oma lista", Soundi 11/2009 :

"Townes Van Zandt: Rake. Sitä soittelee ja sitä säveltelee jos jonkinlaisia rallatuksia, ja sitten kuulee tämmöistä ja aloittaa taas alusta. Terhi löysi Zandtin MySpacesta ja vinkkasi mulle."

Jotenkin minun on mahdotonta kuvitella Van Zandtin veroista outlaw-legendaa MySpaceen. En osaa selittää miksi, mutta onneksi kaikkea ei edes tarvitsee selittää. Sitä paitsi keskivertomusavisalainen inhoaa kantria, lukuun ottamatta tietenkin Johnny Cashia, jota ei kuitenkaan koskaan kuuntele.

Voimakuvioita

Ketä siellä joukkueessamme nyt sitten onkaan mut Voimaa kuitenkin.

Äänitemoodi

Olli Heikkinen ja Klondyke:

"Biisiin tarvittiin nahkaruoskan isku. Studiossa nahkaruoska ei kuulostanut aidolta, se ei lävähtänyt tarpeeksi hyvin. Tuottaja keksi läväyttää yhteen kaksi laudanpätkää. Kun siihen lisättiin pitkä kaiku, saatiin juuri se ääni, mitä etsittiin. Silloin tajusin, etten ole koskaan kuullut nahkaruoskan ääntä livenä, vaan mielikuva siitä oli peräisin äänitteistä ja leffoista". Lähde.

Loiristapitämättömyystunnustus

Tajusin juuri kuullessani Spotifyn välimainoksena uuden levyn mölinää, etten ole koskaan pitänyt yhtään mistään mitä Loiri on tehnyt. En huumorista enkä varsinkaan ei-huumorista. 60-luvun spedefilmeissäkin, joita muuten arvostan suuresti, tunnelma laskee ja hermot kiristyvät kun tämä esiintyjä tulee ruutuun.

On kaksi syytä, miksi tämä ei ole tullut mieleeni: ensinnäkään hänen tuotoksiaan ei ole yksinkertaisesti ole voinut välttää tässä maassa viime vuosikymmeninä, joten kriittinen asenne olisi, kuten vastarinta, ollut turhaa.

Toisekseen joku poppari tai vastaava julkkisjuoppo sanoi haastattelussa, että Vesku on mukava mies. Mitäpä turhaan mollaamaan jos toiset kuitenkin tykkäävät.

Noin keskipäivän bloggausta

Toivottavasti tämä uusi orkesteri saa jotain mielenkiintoista aikaiseksi. Myös Mad Juana saisi jatkaa, sillä "Bruja on the Corner" (2008) sisälsi oikein maukkaita ralleja.

Aikakirjoihin myös merkintä, että uskon Torinon käärinliinan aitouteen, Jörn Donnerin kirjallisiin kykyihin (asiaproosa) sekä Kari Peitsamon & Risto Ylihärsilän lauluun "Ei oo jatsin voittanutta"*.

Päivän sitaatti puolestaan tulee Igor Stravinskylta (1882-1971), jota olen vuosien tauon jälkeen hiukan kuunnellut:

Harpists spend 90 percent of their lives tuning their harps and 10 percent playing out of tune.

*korjasin jazzin jatsiksi. Tuli vielä mieleen, että Takaisin Itä-Saksaan -levyltä (2009) löytyy myös monta muuta kivaa laulua. Suosikkini em. lisäksi on ehdottomasti hiukan surumielinen "I Feel so bad", mutta ei "Tulkaa kaikki Helsinkiin" siitä paljoa jää jälkeen. Onko se ironinen vai, riippuu luonnollisesti kuulijasta. Poikakuorolaisena (Roi) vättäisin, että vähintään hiukan!

Ihmebantu - Samaan tahtiin kävelijät

Mötley Crüe ensimmäistä kertaa elämässä

Pyöräilin tänään yli Vilusenharjun. Sen läpi kulkee hylätty vanha tie, jota pitkin matkustin 1980-luvun puolivälissä luokkakaverilleni bussilla, joka oli viimeisiä Tampereen liikennelaitoksen käytössä olevia kokosinisiä ja punapenkkisiä busseja. Ohitustie katkaisi tien, ja nyt siitä on jäljellä enää metsän valtaama pätkä asfalttikatua, joka jaksaa kiinnittää huomiotani kerta toisensa jälkeen. Vein tyttöystäviäni katsomaan tätä näkymää viime vuosituhannella kun vielä olin nuori ja komea.

Tämä luokkakaveri, Manne nimeltään, kuunteli Mötley Crüeta. Nyt pitää tunnustaa, etten muista kuunnelleeni koko orkesteria koskaan. Tunnistan heiltä yhden ainoan kappaleen, Smoking in the Boys Roomin ja senkin vain videon takia.

Päätin korjata aukon sivistyksessäni ja hain Spotifystä levyn, jonka näin Mannen hyllyssä. Se oli ensimmäinen eli Too Fast for Love. Kansikuva on varmasti koko ikäluokalleni tuttu.

Miltä se sitten kuulosti, eli miltä Mötikät kuulostaa ihmiselle, joka kuuntelee sitä käytännössä ensimmäistä kertaa elämässään.

• Sävellykset ovat erittäin hyviä ja kekseliäitä. Ne ovat kai Nikki Sixxin käsialaa, mutta erityisesti sovitukset ovat niin kehittyneitä, etten ihmettelisi vaikka väliin olisi päässyt joku kokenut studiokettu korjailemaan. Tosin välillä kuului pieniä kömpelyyksiä, jotka viittaisivat, että tämä on ihan aitoa tavaraa.
• Soittajana Mick Mars on tässä joukkueessa aivan totaalisesti omaa luokkaansa. Laulu ja rummut aika heikkoja, vaikka rumpuihin on sävelletty hienoja kuvioita.
• Musiikki on monipuolista ja erityisesti siinä yllättävät muun muassa vahvat T.Rex -vaikutteet.
• Levy ei kuitenkaan kanna kokonaisuutena aivan loppuun saakka. Lähinnä alkaa tökkiä dynamiikan ja soundien vaihteluiden puute. Ideoita piisaa, mutta levy on yksinkertaisesti sisältöön nähden liian pitkä. Toisin sanoen ideat ovat vähän turhan samanlaisia. Alkukokemus oli että ohoh, mutta lopussa vähän tylsistynyt.
• Tätä ei ehkä pitäisi sanoa, mutta jos levyä vertaa Hanoi Rocksiin, jälkimmäinen on perämetsien vilttiketjua. Ehkä siksi, että tässä on noin 1000 kertaa parempi kitaristi.

Muistakaa, etten ollut kuunnellut yhtyettä kertaakaan edes vähän tietoisesti ennen tätä iltaa.

Jos pitäisi keksiä kehitettävää, karsisin muutaman kappaleen pois ja vaihtaisin laulajan ja rumpalin. Kyllä tästä orkesterista voi kehittyä vaikka mitä. Ehkä joskus sitten tutustun miten vuoden 1981 jälkeen heille kävi.

Poikakuoro onnittelee

1.) Onneksi olkoon 70-vuotiaalle Otto Donnerille!
2.) Onneksi olkoon Kauko Röyhkälle valtionpalkinnon johdosta!

Brozman

HS 14.11.2009:

Brozman osti Suomessa kanteleen, ja opetteli soittamaan sitä omin avuin - soittimen mukana tulleen käyttöoppaan kanssa. "Ohjekirja oli hassu. Sen nimi oli 'Kanteleen ilot' , mutta kuvissa soitti tosi synkeän näköisiä vanhoja ukkoja."

Good times bad times 11.11.09

Otsikko mukailee tämän viikon musavisan teemoja. Iltaa tuomaroivat tällä kertaa Pete ja Marjo.

Poikakuoro kokoontui pöytään aluksi allekirjoittaneenne ja special guest Mikon voimin. Aluksi soi Sixpence None The Richer ja Kiss me. Sen muistimme, mutta vuosi ja tv-sarja, jossa kappale soi jäi unholaan. Dawson's Creek se sitten oli. Pitäisi vissiin katsoa parhaillaan makuuhuoneeni telkkarissa pyörivää Hill Street Bluesia tuoreempiakin sarjoja...

Seuraavaksi kuulimme White Stripesia. Hyvästä yrityksestä huolimatta emme muistaneet yhtään leffaa, jossa Jack White olisi näytellyt, mutta bändin viimeisimmän levyn julkaisuvuoden Mikko kirjaili tarkasti paperiin.

Kolmoskysymys meni nollille. Hellogoodbye oli esittäjä, toisin kuin monivalinnassa arvasimme. Kierroksen päätti M. A. Nummisen aina yhtä arvokas tango Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa. Ensimmäinen kierros tuotti 5,5 pistettä, jolla olimme jaetulla neljännellä sijalla.

Toisella kierroksella soi aluksi B.B. Kingin Thrill is gone feat. Tracy Chapman. Heidät tunsimme, mutta emme tienneet mitä kappaleen musiikkivideossa juhlitaan. Blondien Heart of glass oli sitten tuttu kappale, mutta Debbie Harryn ekan soololevyn julkaisuvuosi ja bändin viimeisin Suomen keikka jäivät unohduksiin. Seuraavana soinutta Katatoniaa emme tunnistaneet, emmekä myöskään saaneet biisin sanoista selvää. Katatonian soidessa joukkoomme saapui myös Mikkovee suoraan iltatöistä. Viimeinen kysymys koski Emma Salokoski Ensemblea ja siitä saimme kaksi pistettä. Kierroksen kokonaissaldo oli viisi pistettä ja se ynnättynä edellisiin pisteisiin jätti meidät täpärästi iltafinaalin karsintarajan alle. Niinpä poistuimme kausipisteiden osalta tyhjin taskuin talviyöhön.
Kiitos jälleen kaikille, hyvää yötä ja onnea!

Talven valoa.

Tulispa lämpimät ilmat.

Brant Björk.

Tarkoin varjeltu salaisuus. Fu Manchun entinen rumpali B.B ja hänen ihan omatekemä soololevy. CD versio soi kun vanha vinyyli, pumpulimainen pehmeys, volat kaakkoon.

Jautaa.

Andyn bändi.

Pitihän se arvata et ei se vanhoista tavoistaan pääse irti, harmi. Olisin kyllä lauantaina menny tota bändiä Tivoliin katsomaan.

Kas

Andy hajotti bändinsä, kiertue peruttu.

Lisäys:

"Unfortunately we had to cancel the rest of the gigs. Chris Shiflett's child contracted the swine influenza (H1N/09 virus) and Chris needs to fly back to US immediately."

Lähde: Andy McCoyn viralliset kotisivut.

Boss Hog

Tänään kuunellaan Jon Spencerin muijjan bändiä BOSS HOG ja Whiteout on albumi. Jep ja jalalla koreasti.

Palvelukseen halutaan...

Olisi alan töitä tarjolla. Nyt kyrsii, kun ei koulutus osu aivan kohdalleen. Vaan auttaisikohan, jos liittäisi ansioluetteloon nauha- ja cdr-listat?

kiki

The Boiling Beat is Gone

Kaj-Matti Oiling 20.11.1942 - 5.11.2009.

Muistolinkiksi Oilingin ja Ranisen soittotuokio Unit 7.

Lyhyt raportti musavisasta 4.11.09

Kuorolaisista paikalla olin ainoastaan minä, joten joukkueemme ei siten osallistunut. Aluksi kokoustelimme pienestä aikataulujen trimmauksesta loppukauden osalta (kts. Musavisablogi). Sitten alkoi mietintä, mihin loppuillaksi? Vapaata tilaa löytyi tällä kertaa Nova Groupin pöydästä, kiitokset heille ystävällisestä vastaanotosta. Itse visassa soi soul, funk, rap ja dance. Visa oli haastava, groovea riitti ja Nova Group voitti.
Näin kuittaan tällä kertaa ennen ensi kertaa.

Jaggeriko se siinnä?

Brittileffa vetää keskinkertaisenakin 6-0 jenkkikamalle (klassikot erikseen). Tullut muutama Jason Stathamin gangsteriroolileffoja ostettua himaan ja tämä uusin on kyllä ihan yliveto, ei liika ole äijjä esillä. Jumalauta miten ryhdikäs ja tyylikäs roisto. Tietenkin leffan musat on kohillaan, silmänruokaa riittää sekä miehille et naisille ja juoni on kutkuttava. Kotisohvalla aiheutti pienoista erimielisyyttä vilahtiko Jagger snadissa roolissa? Heti olin tunnistavani miehen kun hän kuvaan huomaamattomasti käveli, sen verta Stonesia pikkupojasta asti diggailtu että prkle johan on kumma jos ei hahmot ole palaneet kajuuttaan kiinni viimeistä piirtoa myöten. Lopputeksteissä ei edes kyseisen roolin esittäjää mainita (niin pieni pyrähdys). Leffan jälkeen heti internetin ihmemaailmaan ja ...... , oliko se sittenkään.

Sitähän miekin

Maailma ei sittenkään tuhoudu muutaman vuoden kuluttua:

"saksalaistutkija sanoo, että kalenteria on luettu väärin ja maailmanloppua pitää siirtää 208 vuotta." Lähde.

Päivän popkappale: Kauko Röyhkän "Sukellan taivaalle" (1985). Tikan haikkasoolo!

Filosofiaa jokamiehelle: Nick Knox

"Elämä on kovaa ja silloin tällöin tarvitsee ottaa asperiinia"

"...Elvis on kuollut ja kuopattu, mutta vieläkin sillä menee lujaa"

"Ainoastaan James Brownilla on oikeus mennä maanalaiseen kaula täynnä koruja"

"Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tuskin voin tämän paremmaksi enää tulla"

-Soundi 8/1981

Nick Knox äänessä (taustalla).

Raw Power 3.0.

"Iggy Popin uutuus -versio albumista Raw Power: The Masters Edition, julkaistaan vuonna 2010." Lähde.

Vanha kysymys kuuluu: onko taiteilijalla oikeus koskea, muokata ja synnyttää uudelleen omia teoksiaan? Minun puolestani Iggy voi julkaista uuden version levystä vaikka joka vuosi - kunhan mitään alkuperäistä ei katoa.

En muuten yhtään ihmettelisi, jos Lou Reed tekisi saman tempun Transformerille (ilmestyi vuotta aiemmin 1972), jota pidän Bowie-yhteyden vuoksi Raw Powerin sisarlevynä. Ne molemmat viitoittivat tietä Iggyn ja Bowien huuruiseen dekadenssiin ja hermostuttavaan epävakauteen, Berliiniin. Tosin Lou Reed julkaisi oman Berliininsä jo 1973, mutta musiikillinen konsepti oli tuottaja Bob Ezrinin ansiosta tyystin eri, kaikesta muusta puhumattakaan.

Lopuksi ikisuosikkini Some Weird Sin ja valaiseva pätkä Iggyn ja Bowien kemiasta. Huomionarvioisia yksityiskohtia ovat Bowien taustalaulu ja Iggyn liike.

"Vihaan matkustamista"

Claude Lévi-Strauss on kuollut, mutta älä turhaan kaiva Leviksiä kaapista, vaan Tristes tropiques kirjahyllystäsi.

Uh Huh Huh.....

Harveyn P.J:n dvd luiskahti postiluukkuun. Please Leave Quitly. Mahetsu kamaa Uh Huh Her kiertueelta.