Rovaniemeltä on kokemattoman yllättävän vaikea löytää tavallista kebabia. Kuukausien tauon jälkeen eilen iski tarve. Torikeitaan tuotteita on kehuttu, mutta olivat kalliita, ympäristö jotenkin ankea eikä electronkaan kelvannut.
Sämpylä- tai pitakebabia saa harvasta paikasta, liekö mennyt muodista. Luistinradan viereisessä kopissa (se mistä saa pizzat Karhuun) taivastelin jo megapommipizzaa hakiessani tiskin nahistuneita kebab-tarvikkeita. Mietin hetken, itkin vähän ja päätin hakea jo kokemani annoksen kaukaa keskustasta, eli Marmariksen rullakebabin.
Eines oli maukas ja riittoisa, kuten edelliselläkin kerralla. Suosittelen. Ravintolatilassa ei ole kehumista, joten kannattaa ottaa mukaan. Se kyllä jäähtyi vähän minun tapauksessani, mutta nälkä kompensoi. En tietenkään teeskentele, että osaisin kirjoittaa näistä asioista kuin mestarini.
4 kommenttia:
Ihan vain tuota pitaleipä/sämpylä kebabia halusin kommentoida. Suomesta tuskin saa edes pitaleipäkebabia. Siis ihan virallista. Se pitaleipäkebab jota suomessa kutsutaan pitaleipäkebabiksi saa Turkkilaiset ja muuta alan ammattilaiset itkemään, paljon. Niiden elämänhalut laskee noin 87,5 prosentilla. Ne kutsuu suomalaisten tekemiä versioita niiden lempilapsesta varmaankin just sämpyläkebabiksi.
Ja muistakaa nyt ihmiset että ei se ketsuppi siihen kebabiin ihan oikeesti kuulu. Se on suomalaisten tapa raiskata mukava ruoka. Alkuperämaassa teidät tapettas, jos pyytäsitte kebabiinne ketsuppia...
On asioita joita mä ymmärrän ja sitten niitä asioita joita en ymmärrä (esim ketsuppi kebabissa ja matemaattiset yhtälöt)...
Minä olen niin vanha, että muistan kun kebabit olivat uudehko ilmiö ja sen, kun niitä alettiin tarjota sämpylöissä. Jos kastike on hyvää ja tarpeeksi vahvaa, se tekee sämpylän sisällyksestä aika hyvää mössöä. Otan silti mieluummin pitaleivällä. Ranskisten, riisin tai muusin kanssa kebabliha menettää mielestäni luonteensa ja muuttuu tavalliseksi lihakastikkeeksi.
Muinoin muuten kebabeissa oli paljon enemmän vaihtelua. Tampereella esimerkiksi Abu Fuadin tarjoke oli pieni ja melkein kasvisvapaa punasävyinen eines. Siinä aleksanterinkadulla silloisen musiikki-Fazerin viereisessä taas annokset olivat valtavia ja niihin oli varmaan pilkottu muutamakin sipuli kuhunkin. Loppupäivän tuntui, että oli niellyt tykinkuulan ja sipulinhaju maistui paitsi suussa, tunki kohta joka ihohuokosesta pihalle. Tässähän alkaa jo liikuttua.
Ketsuppia en muista maistaneeni kebabissa, ellei sitten tuon linkittämäni idolini eli Hellamaan hurjan suosimassa Manse-kebabissa, jossa joka ikinen annos maistui makkaraperunoilta. Arvostin aika lailla ihmisiä, jotka suosivat kyseistä ruokalaa sen takia. Heillä oli perinteinen maku ja itseluottamusta pysyä siinä erehtymättä vaihtelunhalun ikävään hetteikköön.
Pyydän aina jättämään tomaattikastikkeeta pois, sen olen ainakin oppinut.
Aitoudesta: käsittääkseni kysymys "aidosta" kebabista on vähän sama kuin turkkilaiset rupeaisivat ahmimaan karjalanpaistia, alkaisivat kutsua sitä nimellä "liha" ja kiistellä mikä on aitoa ja todellista suomalaista lihaa.
Minua viisaammat ovat kertoneet, että kebab tai kebap (jälkimmäinen oli suosittu muinoin, mutta nyt Suomessa käytetään näköjään vain ensimmäistä) voi tarkoittaa melkein mitä tahansa liharuokaa. En hämmästyisi vaikka meikäläistä kebabia ei syötäisi missäänpäin alkumaata. Samalla tavalla muuten kiinalaisissa ravintoloissa voi saada eri ruokalistat ulkonäön mukaan. Eurooppalaisille tarjottavalla "kiinalaisella" ei ole paljoakaan tekemistä sikäläisen makupaletin kanssa.
(Sikäli kun kiinalaisesta ruokakulttuurista voi edes puhua, kun kyse on väestöstä, jonka lukumäärä kaksi kertaa suurempi kuin yhteenlaskettu USA ja EU.)
Lähetä kommentti