Plimsollin merkki
kirjoittaa kuolleesta pianonsoittolihasta nimeltään Richter. Samasta musikantista on puhuttu joukkueemme sisällä sekä tukiryhmän kesken, tietääkseni. Triviapamaus: 60-luvun tietosanakirjassa sukunimi on muodossa
Rihter. En hämmästyisi vaikka joku rupeaisi mouhottamaan, että se on ainoa oikea tapa ja muoto.
2 kommenttia:
Kiitos kun kerroit linkkivinkin. Kirjoittajahan oli loistava. Kunniaa tehtiin elämäni suurille jumalille. Kun Coltrane mainittiin samassa jutussa Richterin kanssa, pääsi suustani riemullinen älähdys, jota on vaikea kirjaimin kuvata.
Suosikkipätkäni:
"1900-luvun sielupuolen yritykset fuusioida afroamerikkalaisen ja länsimaisen taidemusiikin traditiot ovat saaneet aikaan sellaisia yrjöhyrrävotkaviinejä kuin progressiivinen rock tai Magnus Lindberg, joka muuten ystäväpiireineen aloitti – eikä koskaan lopettanutkaan – progebändeistä ja pillurallista"
Tosin afroamerikkalainen musiikkitradtio on itsessään melkoista blandista, sanoohan sen jo nimityskin. Proge ei muuten syntynyt suinkaan sattumalta Isossa-Britanniassa; britit ottivat rock and rollin aivan liian vakavasti ja kyllästyivät tuohon kolmen soinnun apinamusiikkiin muutamassa vuodessa. Suurin progebändi koskaan on tietysti Beatles, jonka progressiivisuus oli todellista ja oikeasti alati parantuvaa, ainakin kokonaisuuden huomioon ottaen.
Lähetä kommentti