Tiistainen runosoppi

Lähde mukaani tiistain kiellettyihin nautintoihin. Avaamme runokirjan, kuin se olisi ruusu, mettä valuva, ensi kosketustaan janoava. Luen rivin, arki kaikkoaa. Se saa kaikota. Annamme itsellemme luvan hemmotteluun. Keskellä harmaata viikkoa. Runo vie meidät korkeuksiin, rakkauden aurinko räjähtää horisontista toiseen miljoonin kuumin värein, lämpö uppoaa joka huokoseen, kohtaa sydämen helteen ja ... minä sulan. Juot minut viimeiseen pisaraan asti. Jää vain tämä onni. Ja linkki runojen paratiisi-aittaan, Rakkausrunot.comiin.

Tervetuloa kulttuuritiistain runohetkeen, sulosäkeitten ystävät. Täällä puhumme tänään tunteista, mistä muustakaan. Saatamme myös käsitellä rankkoja ja kipeitä asioita runojemme kautta. Mehän olemme kaikki ihmisiä, ja siksi meitä sattuu joskus. Ihmistä sattuu.

Aluksi syntymäpäiväonnittelut Sini-Tuulialle. Hänethän muistamme rakkauden, ikävän ja kuoleman tulkkina, joka välillä yllättää meidät myös herkällä luonnontunteella. Kuka voisi unohtaa näitä säkeitä:

Sinä lähdit luotani. Jäin yksin ikävöitsemään sinua, sinun pehmeää ihoasi, sinun ihanaa tuoksuasi.

Sini-Tuulia täyttää tänään 12 vuotta. Onnea.

Miespuolelta tuottelias Nikke von Nakkerton on tietenkin kuuluisa työelämän arjen kuvaajana. Viime aikoina hänen tyylinsä on saanut raskaampia sävyjä, erotiikka, kuolema ja kaipaus. Silti hän on onnistunut säilyttämään verevän tyylinsä:

Kulta tämä hetki kanssani jaa,
sillä sää oot niin hyvää etten muuta sanotuksi saa.

Mää ohjasin kätesi mun patukalle,
kysyen haluut sää päälle vai alle.

Sekä:

Ihahaa hepoo ratsastaa,
on se ihanaa kun Ori vielä olla saa.

Ohjelmamme päätteeksi päätin etsiä välillä jotain muutakin kuin kaipausta, kuolemaa ja erotiikkaa. Vain neljän tunnin selauksen jälkeen Föglön raikkaiden merituulten partaalta sköbö ravistelee runoparadigman uinuvia nurkkia tiiviin rohkealla kuvakielellään:

mää möö blöö blää
mönkkistä möö,klönkkistä bööö,blöbsistä bää...ja...BLÖRTZ

Ihanaa illanjatkoa ja muistakaa, Pegasos laukkaa vaikka Vermossa.