keskiviikkona, marraskuuta 10, 2004

Kappale kappaleelta

I. kierros
  1. Svårt att säga nej tunnettiin hyvin. Minun piti tarkistaa naislaulajan nimi levyltä ennen kisaa, mutta Poikakuoron nimeltämainitsematon sankariklarinetisti näytti nappaavan vastauspaperin pianpa kiireesti. Hänen asiantuntemuksensa selittänee kuvamateriaali.
  2. Diamonds and Rust tunnettiin myös hyvin, mutta kumma kyllä kukaan ei vastannut Bob Dylania kohtaan, jossa vihjasin runopojan osoittautuneen herkäksi vain ja tasan omaa itseään kohtaan. Kummaa.
  3. Beat on the Brat tunnettiin, myös soittajien nimet. Muistaakseni Noone sai tästä täydet.
  4. Teardropsia ei tunnettu, vain yksi arvasi edes yhtyeen.
  5. John Cage tunnistettiin, mutta kukaan ei arvannut, että hän syntyi vuonna 1912. Myöhäisin arvio oli puoli vuosisataa jäljessä. Sellaista on nuoruus.
  6. Lou Reedin Sad Song tunnettiin hyvin. Paremmin kuin odotin, oikeastaan.

Toinen kierros
  1. Mestari tunnistettiin ominaisuuksineen, kuten jokaisen kunnon suomalaisen kuuluukin.
  2. Rollareiden Sparks will fly oli myös tuttu
  3. John Denver tunnistettiin, mutta kaikki eivät tunnistaneet. Pahoittelen kysymystä Tampereen kaupunginjohtajasta, jonka lisäsin epätoivon hetkellä.
  4. Dion Stand up and shout oli viime kevään bonuskysymyksenä yllättävän kinkkinen, mutta nyt heviosasto oli valppaampi ja tuntemus kokonaisvaltainen.
  5. Golden Earring edusti epäonnistumista niinkuin musavisatuomari vain voi epäonnistua: kukaan ei tunnistanut. Syytän itseäni paitsi yhtyeenvalinnasta, myös liian vähän vihjailevista ja muutenkin monotonisista kysymyksistä (aivan oikein, oli liikaa linjaa mikä bändi, kappaleen nimi, miltä levyltä)
  6. Manowar päätti kisan. Ainoa kysymys, jonka keksimisestä olin vähän ylpeä oli kuunteluttaa mitkä maat laulussa mainittiin. Nehän olivat Englanti, Irlanti, Skotlanti, Wales, Belgia, Hollanti, Ranska, Tanska, Ruotsi, Norja, Suomi, Italia, Sveitsi, Itävalta ja Saksa.

Finaaliin yritin tuoda vähän vaikeampaa materiaalia. Taisi tulla liian vaikeata.
  1. Johnny Winterin Gangster of lovea ei yllättäen tunnistettu. Mielenkiintoista kyllä, Ässät epäili esiintyjäksi Edgar Winteriä ja hänen veljekseen Johnnyä.
  2. Bossanovakysymys oli taas kohdallani epäonnistunut. Onneksi oli vähemmän yleisöä, jonka edessä hävetä. Noone olisi voinut päteä tässä, taas syy lisää itkeä sen puolen pisteen takia.
  3. Eppu Normaali tunnistettiin kuten myös Coctail Bar, mutta kumpikaan finaalijoukkueista ei tiennyt, että kappaleen nimi on Päätön mies.
  4. Viimeisenä Ynkkaa. Ja se kappale ei ole mikään "adagio" vaan Icarus Dream Suite.

Sellainen pökäle. Ensi kerralla lupaan olla parempi ihminen. Jos saan c-kasettini jotenkin musavisakäyttöön, ohjelmasta tulee paljon parempi, ja siinä on mukavammin myös ainesta kehittää parempia eli monipuolisempia kysymyksiä. Kiitos, anteeksi ja olkaa hyvä!

2 kommenttia:

Mackan kirjoitti...

Surkuhupaisinta oli väittää Johnny Winteria Ruth Browniksi! Soundit sekoittivat nupin. Uunojen Tom of Lapland totesi päivän kolumnissaan miltei saman asian.

Anonyymi kirjoitti...

korjataanpa nyt suuri vääryys: noone ei todellakaan tiennyt ramojen oikeita nimiä, vaikka Ramones on ainakin minulle ollut kovinkin tärkeä, livenäkin ne aikonaan olen jopa kahdesti nähnyt. Levykokoelmastakin löytyy olennaisimmat (3 ekaa, end of the century ja sitten ramonesmania kokoelma). Pisteitä taisimme kerätä 1/2, sekin muistaakseni SEAN Cummingislla ja ehkä jollain puolituuriarvauksella. Veikkaan että Roots vei nyt pidemmän juuren tässä kysymyksessä.

t. tomtom/no-one knows

Top-5

G Livelab Tampere Skotlantilainen meininki Kate Bushin musiikki Tarot-korttien estetiikka Henkilökohtainen vuosikello Odottelen hotellihuone...