1980-luvun Raahessa meillä oli tapana arvioida monia hyviä ja mukavia asioita sanalla leppoisa eli raaheksi lepposa. Oli lepposa meininki, joku oli lepposa jätkä, lepposa bändi jne.
Minä tykkään leppoisuudesta. Siksi haluankin, että joku kuuluisa pop-säveltäjä kyhäisi sellaisen laulun, jossa lepposa jätkä herää aamulla, keittelee kahvit, mutustelee meetvursti-voileipää, menee töihin, tulee töistä, katselee telkkarista uutiset, lueskelee lempikirjailijansa tuotoksia ja kuuntelee Rolling Stonesia, seurustelee silti sujuvasti perheensä kanssa, surffailee netissä, kirjoittelee blogia, katselee ehkä illan lopuksi kavereidensa kanssa jonkun hyvän elokuvan ja painuu sitten kiltisti pehkuihin suuresti arvostamaansa lempipyjamaansa pukeutuen.
Se olisi hieno laulu se. Säveleksi kelpaisi hyvin sellainen John Hiatt -tyyppinen juureva ralli. Sanat voisi kirjoittaa Hector tai Edu Kettunen...
8 kommenttia:
Voisipa tuohon kirjoittaa sanat J. Karjalainenkin... :)
Lepposan tilalla oli meillä hupanen. Hupanen elokuva, hupanen piisi jne. Se tuntuu nyt omituiselta...
jussi@kasa
Hector ja Kettunen olivat LL:lle osoitettu heitto, mutta Karjalainen kelpaa kyllä. Lepposa ja hupanen tyyppi, lepposta ja hupasta musiikkia :)
Raahessa käytettiin paljon myös verbiä kehdata. Tällä tarkoitettiin sitä, että ei jaksa tai viitsi tehdä jotain asiaa. Tämä kehtaaminen on kuulemma aiheuttanut joskus hämmennystä ulkolaisten keskuudessa.
Lähdetkö tänään ulos lounaalle? -Emmä kehtaa.
Alakko nää mua?
teha
Minä kun olen kasvanut kurjassa muinaisuudessa, vähän tökkivät laulut, joissa yritetään lietsoa mihinkään lisää tunnesisältöä. Siis toisin sanoen laulussa kuuluu (öhö öhö) olla ratkaisevasti vähemmän emootiota kun sen sisältöalueessa. Jotkut saavat aikaan erityisen hienoja tehoja rallattamalla verraten välinpitämättömään sävyyn äärimmäisestä surkeudesta. Erityisesti tässä kunnostautuvat Etelävaltioiden soittoniekat.
Muistaisin nimittäin kuulleeni jossain sellaisen suomenkielisen laulun, jossa hehkutetaan kuinka hauska on istua saunassa kaikessa rauhassa. Minusta se oli äärimmäisen vastenmielistä. Saunassa istumisessa on se hauskinta, ettei siinä ole oikeasti mitään raportoitavaa tunnereaktiota, vaan kun inehmo hikoilee hyödyksi olematta, hän on tunnereaktioilta rauhassa. Tai jos ei ole, on saunonta tukalaa. Riippumatta tunnereaktion etumerkistä.
LL otti kopin ja muikisteli äänetöntä nauruaan mutta tietenkin lempeä ilme silmäkulmissa.
Pohjanmaalla sanottaisiin, ettei mitään rääpyä.
Kehtaamisesta puheenollen: ei ole Pekkaa pahemmin näkynyt kisan jälkeen. Ei siinä mitään muuten, mutta tarvitsisin kohta sen betonimöhkäleeni takaisin. Naapuri sanoi, että sukelluspuku pitää palauttaa viimeistään viikonlopuksi. On kuulemma keikkaa.
En, Tommi, ymmärtänyt mitään, mutta viestipä ei ollutkaan itselleni suunnattu.
Lyriikkakoulu sen sijaan toimii; minustahan tulee vielä joku päivä hyvä, kun näin monelta suunnalta evästetään.
Huomaatteko muuten: olen profiloitunut!
Lähetä kommentti