Nyt kun ongelma on kokonaan poistettu, haluan nostattaa tiistai-fiilistä seuraavalla kysymyksellä:
Mikä on maailman tiukin funk-biisi? Omat ehdotukseni:
The Isley Brothers: Fight The Power (1975)
Graham Central Station: Now Do-U Wanta Dance (1977)
James Brown: Sex Machine (1970)
8 kommenttia:
Pari tuli mieleen:
James Brown: "Cold Sweat"
Parliament: "Flashlight"
jussi@kasa
Okei, repäisen ja lisään vielä kolmannenkin.
Prince: "Head".
jussi@kasa
Pahoja, pahoja biisejä! Tuo Head on niin...räävitönkin vielä:)
Minulla funk-vammaisella ei tule mieleen kuin Herra 47:n esittämä Sex Machine.
Tuosta ongelman poistumisesta:
(Kuva alkaa aaltoilla, ensi lauantai, pitopöytä, kynttilöitä, japanilaista musiikkia)
- Kappas, suikalepaistia
- Syökää pois, tätä on lisääkin
- Missäs vaimosi viipyy?
- Tulee kyllä myöhemmin (Sivuun demonisesti virnistellen) muttette arvaakaan mistä.(Dramaattista musiikkia)
Heh! Vaimoni on kieltämättä maukas ja makea, ei missään nimessä sitkeä ja kitkeränkarkera kuin Yoko Ono.
Tommi, muistelehan samalla miten kävi Beatlesin ja Spinal Tapin kun ämmät alkoivat säätää. Yokoonoismi on jokaisen joukkueen pahin vaara, ismeistä kenties pahin!
Kesti aikansa kun tajusin, että James Brown-funk on kyllä tiukkaa, mutta siinä ei tarjolla sellaista svengiä, joka kolahtaa minulle. Kun kuuntelee jotain Steps Aheadin Smokin in Pit [LIVE] tai Brecker Brothersia, niin savu nousee päästä. Play that funky music white boy. Toisaalta The Meters teki myös aikamoiset funky miraclet.
LL
Minulla on muutama Brecker Brothers -levy hyllyssä. Tiukkaa on, mutta jostain syystä en ole vuosiin jaksanut kuunnella niitä. James Brownin funk-ydintuotantoa olen kuunnellut lähes kaksikymmentä vuotta ja aina vaan maistuu. Minua miellyttää funkin konteksti; yhteiskunnalliset olosuhteet ovat harvoin niin herkullisesti kuultavissa kuin afrikanamerikkalaisessa musiikissa vuosina 1960-1975. Se, miten soulin melodisuus sai väistyä rytmin tieltä 70-luvun lähestyessä, jaksaa aina vaan kiehtoa. Sama tapahtui jazzissa, kun se vapautui. Nyt täytyy rientää Musavisaan. Taidan olla jo myöhässä!
1. Taivas aukeni, ja Herran väkevä ääni mylvi iankaikkisten kartanoista tänne synnin laaksoon asti: Tuhannesti tuhannen kerran sinun on häpäistävä itsesti.
2. Sata kertaa sata ystävääsi sinun on käännettävä viholliseksesi. Niin kauan kuin tomumajassasi on jäljellä yksikin pehmeä kohta lyötäväksi, niin kauan kuin ihossasi on pienikin laikku, jota ei olla piiskattu vereslihalle, niin kauan sinun pitää heittäytyä lokaan, repiä vaippasi ihmisten edessä ja kerjätä heiltä vihaa ja antaa potkia sinut kuin koiran.
3. Ja jokainen askeleesi olkoon rakkojalalla astuttu, ja älköön yksikään hengityksesi ole hinkumatta. Ja kun vettä lasket, polttakoon miehuuttasi Helvetin lieskat.
4. Tämän kaiken minä käsken sinun tehdä, sillä minä olen Herra. Sela.
5. Tämän kuultuani peljästyin suuresti. Herran enkeli tuli sokaisemaan katsantoni, katkaisemaan käteni, polttamaan taloni ja vei vaimoni ja karjani orjuuteen Filistealaisten maahan.
6. Polvillani, häväistynä täytin Herran tahdon. Huusin väkijoukolle sanat: minä en pidä funk-musiikista.
7. Ja kaaduin, niinkuin kuollut ruumis kaatuu.
Lähetä kommentti