Top-5 ja 5-poT

Top-5

1.) Perhe
2.) Istanbul
3.) Rytmisoittimet
4.) 2016!
5.) Gary Mooren 80-luvun tuotanto (!)


5-poT

1.) Lemmyn kuolema

tähän hajurako

2.) MV
3.) Rasismi
4.) Someraivo
5.) Oikeastaan koko some (vanhoja blogeja ei lasketa)
  

Ian Fraser "Lemmy" Kilmister 1945 - 2015

Motörhead: Bomber (live)

Hyvää Joulua!

Tony Kakko: Pieni rumpali

6.8.1945

Orchestral Manoeuvres in the Dark: Enola Gay

Top-5

1.) Huskvarna
2.) Rumblekat
3.)
4.) Broadroad
5.) Kontrapunctum

En ollut muistanut, että lapsuuteeni on kuulunut satumaisen kaunis tammimetsä. Ei ihme, että täällä kituvien risujen maakunnassa on joskus ohut olo - mutta vain joskus. Kolmonen on tällä kertaa väliinputoaja. 

Tänään pinnalla

... tai pinnan alla. Uutispäivän hittibiisi:

U96: Das Boot

Top-5

Tuttujen hittien kantonpop-coverit:

1. Anita Mui 梅艷芳: Careless Whisper 无人愿爱我

2. Sandy Lam 林憶蓮: Ji Qing 激情

3. Sally Yeh 葉蒨文: Material Girl

4. Faye Wong 王菲: Dreamer 梦中人

5. Priscilla Chan 陳慧嫻: Joe Le Taxi

Bonus:
Faye Wong 王菲: Heart of Glass

Bachia pääsiäisenä V

Aaria Saget, saget mir geschwinde Pääsiäisoratoriosta BWV 249. Andreas Scholl (kontratenori), Collegium Vocale Gent, joht. Philippe Herreweghe.

Bachia pääsiäisenä IV

Brandenburgilainen konsertto nro. 3 G-duuri BWV 1048. Münchener Bach Orchester, joht. Karl Richter.

Bachia pääsiäisenä III

Sarabande partitasta nro. 2 d-molli BWV 1004. Hilary Hahn.

Bachia pääsiäisenä II

Koraalialkusoitto Jesus Christus, unser Heiland, der den Tod überwand BWV 626 kokoelmasta Orgelbüchlein BWV 599−644. Gilberto Guarino.

Mistä kana kusee?

Huh! Ekat biitit ko alako, nii mä olin, että ei saatana, nyt jysähti...sit mä olin, että ei vittu voi olla. Sit mä olin, että ei helevetti, kyllä se niinkö jumalauta vittusaatanaperkele on. Kunkku Kendrickin uus, eikä ees aprillipila. On se saatana kova.

Vuoden kovin räppibiisi on tässä. Kovempaa ei vain voi tulla enää. Ei voi. Videolla on sinistä ja punaista ja Kendrickin päällä sinistä, takana punaista. Sanoitusten syvyyttä voitte opiskella genius.comissa, mikäli kiinnostaa.

Bachia pääsiäisenä I

Kantaatti Aus der Tiefen rufe ich, Herr, zu dir BWV 131. Lothar Odinius (tenori), Klaus Mertens (basso), The Amsterdam Baroque Orchestra & Choir, joht. Ton Koopman.

Suomiräpin suurin lyyrikko on poissa

Suomiräpin suurimpana lyyrikkona pitämäni Edorf on poissa. Sana kiiri minullekin sosiaalisen median kanavia pitkin yhteisiltä ystäviltä jo ennen tiedotusvälineitä, vaikka henkilökohtaisesti en miestä tuntenutkaan. Vaikutuksen teki kuitenkin jo aikanaan Kelohonka-battlessa hänen sanavarastonsa ja tekninen taituruutensa, vaikkakaan battleräppi ei ehkä sellaiseen syvällisyyteen ole kaikkein otollisin tilaisuus. Sen koko battlenhan voitti Jodarok muuten suvereenisti, mutta kyllä Edorfkin minut vakuutti. Kyse ei ollu tmistään mikkitsekkaajasta, vaan aidosta sanataiturista, joka tiesi, miten sanat laitetaan toistensa perään. Levyjä kuunnellessa ne lyyriset hienoudet tulevatkin paremmin esiin. Samoin vaikutuksen teki jo aikoinaan Edorfin henkinen vahvuus, joka käy ilmi myös tästä YLEn haastattelusta.

Perjantaita Kristallijärveltä

Perjantai 13. päivä. Viikonpäivä, joka saa kansan käyttäytymään hermostuneesti ja jolloin jokin menee taatusti pieleen. Päivän iltaa kannattaa siis viettää Sean S. Cunninghamin vuoden 1980 Friday the 13th-klassikkoslasherin parissa, joten levy vain soittimeen, olohuone pimeäksi ja sohvalle löhöilemään.

Ohjaaja Cunninghamin lähtökohta elokuvalle oli harvinaisen vilpitön: tarkoitus oli tehdä pienellä budjetilla mahdollisimman tuhti nippu taalereita. Kuten hyvin tiedämme, projekti onnistui yli odotusten ja elokuvasta muodostui pitkä ja suosittu sarja. Jatko-osissa monsterivastuun ottaneesta lätkämaskimies Jasonista tuli myös eräs tunnetuimmista kauhuhahmoista.

Friday the 13th alkaa teinijoukon saapumisella kunnostustöihin Crystal Laken vanhaan leirikeskukseen. Pian selviää, että paikassa on jotain vialla, kun joukko alkaa mystisesti harventua.

Friday the 13th on mukava ja pienimuotoinen slasherjännäri, jossa osaset tuntuvat budjetin puutteista huolimatta istuvan paikallaan. Tom Savinin käsityönä toteuttamat tehosteet ovat edelleen tehokkaita ja osoittavat, kuinka lateksimaskit ja tekoveri peittoavat kehnon tietokonegrafiikan. Elokuvan ääniraidalla soivan lajityypin perinteitä kunnioittavan musiikin on säveltänyt Harry Manfredini.

Nykyisellä mittapuulla Friday the 13th on melkoisen mietoa katsottavaa. Valtakunnan televisiossa tulee illasta toiseen rankempaa kamaa. 1980-luvulla elokuvalle kuitenkin sateli kielto- ja leikkaustuomioita. Eurooppalaisten katsojien iloksi vuoden 2003 dvd-julkaisulle päätyi viimein elokuvan muutamia kymmeniä lisäsekunteja sisältävä unrated-versio. Elokuvan ikään nähden Friday the 13th-dvd on  hyvälaatuinen. Ainoat miinukset tulevat amatöörimäisen suttuisesta kansitaiteesta. Aina sitä vain pitää kummastella, kuinka klassikkoelokuvien dvd-julkaisujen kansiin ei tahdota laittaa yleensä taidokkaasti toteutettua alkuperäistaidetta.

Top - Femma

1. Uus bändi jossa soitan ja treeninauhoituksien soundi jonka saan mukavan svengaavaksi uudella Cubase 7 päivityksellä.

2. Tuleva indonesiaan suuntautuva reissu.

3. PKN

4. Marjasmoothiet

5. Eihän lista olisi mikään jos ei mainitsisi kahvia ja eritoten tummaa paahtoa.

6. Venturesin 66 Japanin keikan livelevy.

Ihan **tun sikakova juttu.

Jotenkin aika sanattomaks vetää kyllä. Täytyy myöntää et en kattonu euroviisuja silloin kun Loordi oli siellä mut nyt on ihan pakko. Vanhana punk-rock diggarina .....    ei hitto ihan superia.

20 Feet from Stardom.

Tänään teemalta tulee palkittu dokkari. Erittäin vaikuttavaa kerrontaa ja rajuja tarinoita. Eikä se haittaa jos vähän silmät hikoilevat katselun aikana, ei.

Päivän huumori-osastoo

Ei jumatsuikka mikä runpali. Tyylit ja tekniikka hallussa. Heh aivan hervotonta ilotulitusta :D

Telsu, top-jotain

1. True Detective. Woody Harrelson ja etenkin Matthew McConaughey vetävät kyllä niin miehekkäät ja elämänmakuiset roolit että kättä lippaan vaan siellä siistiä sisätyötä tekevät miehenretaleet.

2. Kaukasia 30 päivässä. Voisin jopa väittää että Haapasalon paras "30 päivässä" sarjoista, rentoa ja kuitenkin poliittisesti ottaa kantaa.  Katellaan nyt kuitenkin loppuun asti.

3. Manitbois/Bulttibois uusinnat.   Aake Kalliala on suomen törkein kyykyttäjä, tylyttää peteliuksen roolihahmoja 8-2.  Clint Eastwood jää kakkoseks. Toisinaan noi on PulttiboisManitbois jaksot ihan kohtuuttoman kökköä mut sit kun osuu maaliin niin wautsi waude.

4. Rouva Ministeri. Mukavan kepeesti käsiteltyä poliittista juonittelua. Téa Leoni:n roolin kehittymistä on rentouttava katsella ja hänen taustajoukoissakin on muutama vekkuli persoona.

5. Kingi.   Kaikkien nykypäivän laulukilpailuohjelmien ilkeä serkku joka näyttää mitä tänäpäivänä merkitsee käsite rosvosektori noin niinku tuossa formaatissa.

Top-5

1.) Lähestyvä talviloma ja lähimmäisten näkeminen.
2.) Hedelmällinen yhteistyö saienssin parissa.
3.) Gretschien soittaminen aamunavaukseksi.
4.) Arangelo Corellin concerto grossot.
5.) Appelsiinituorejuusto.

Uutisia sieltä ja täältä.

Rumpaleille tärkeää infoa.    Vain Rovaniemellä tämäkin on mahdollista.  Tässä sivusto joka jokaisen itsetietoisen ja nälkäisen populaarimusaharrastajan olisi hyvä ainakin osittain ottaa haltuun. Sillä eihän sitä tiedä mitä musavisassa saatetaan kysyä.

Jep.

Lahjattomat päivät.

Telsusta tuli aikaa sitten dokkari tästä suomen ainoasta euroviisuvoittajasta. Mä olin jotenkin hämmentyny kun katoin sitä. Se toi mieleen Anvil dokkarin. Samantyyppistä naivia satanen lasissa uskomista omaan juttuun. Koskettavaa, vereslihalla oloa, jopa omakohtaisuutta. Läheltä liippaa.

Tottakai rokkihommiin kuuluu häröily, sekoilu, satasella sukeltaminen ja eksyminen pimeyteen. Sieltä kumpuaa hienoja löytöjä ilon ja eksistentialismin kautta, parhaimmillaan neroutta huonommillaan rajummanluokan todellisuuspakoa, tekotaiteellista paskaa ja markkinapönötystä.

Mutta jotenkin tähän dokkarin pääkohteeseen oli jäänyt asumaan jotain todella surullista, josta joku psykoanalyytikko käärisi sievoiset summat jos vain saisi kyseisen artistin sohvalleen piippua tupruttelemaan.
Anvilin jätkät kävi duunissa ja oli ajoittain ns. normaali arjessa kiinni. Anvilin jätkät olivat hilpeitä veikkoja ja heillä oli toisensa ja tietenkin kavereita joilla oli kompetenssia (Lemmy, Slash..) jota hyödynnettiin.

Piippuvillellä arki on härmässä toisin. Koiria, mökkiä, äippää, colaa, kuorosotaa, hännystelijöitä....   kaikenlaist pikku harmii.
Häkellyttävintä oli kuitenkin se kun uusia biisejä "sävellettiin". En ole aikoihin kuullut miten biisin osia ja tunnelmia kuvailtiin noin yksioikoisin sanoin. Viimeiksi kuulin vastaavanlaista terminologiaa biisiaihioista kun olin 16-18v. Hämmentävää.

Joku sanoikin siinnä dokkarissa että Piipuntupruttelija on kuin Peter Pan. Jännitti pirusti miten se dokkari loppuu, velkaa ja bändin rivit rakoilee. Hieno lopetus, keikkoja alkoi tulla ja sen suhteen tilanne ei ollut niin toivoton.  Hienoa. Siis oikeesti hyvä ja paljastava dokkari. Diggasin, siis niinku artistikuvana, musa on täyttä skeidaa edelleen. Lastenlauluja valmistuu niitä halajaville. Vähän kun joulupukki lahjoineen :D

Kitaristin tone, 6.

Rockland

Selitä tenaville se tunne, kun pyöräilee postiin hakemaan tilaamansa uutta lp-levyä ja pistää sen kotona sitten soimaan. Tuoretta maitokahvia mukissa. It's only rock 'n roll but I like it. 

Top-5

1. Loma
2. Troma
3. Iltakahvi ja iltamaisema
4. 80-luvun eurohumppa
5. Satunnaisklikkauslöydöt Youtubelta

Seku vaan postaan maailman parhaan surffipunkkibiisin

Niin, en mä tiedä, onko tässä nyt sitä tonea, mutta vatunmoinen svengi ja draivi ja olen joskus vetänyt elämäni parhaan laskun skimbamäessä tämän biisin tahtiin täysillä.

Tone, osa 5.

Tone, osa 4.

Hyvä tone ei tarkota sitä että taimaus osuu kohilleen tai et soittaa "virheettömästi". Pikkasen tahmaset näpit saattaa jopa olla eduksi.

Tone. osa 3.

Tone on soundia, joka elää, tsibaletta tukeva, värittävä, hallitusti jopa riskirajoilla käyden. Vähän niinkuin jos vedät rumpuja ja lyöt virvelin keskelle tai sitten keskelle+kanttiin samanaikaisesti niin tone on pikkasen erilainen. Tone vaatii herkkyyttä.  En tiedä avasiko käsite tone yhtään asiaa teille teoreetikoille mutta pohtikaa tuolta pohjalta. Tone on jotain....    runoutta hipovaa tilannetajua.



 Itseasiassa odotinkin koska jompikumpi akateemikoista kysyy mikä on tone, heh :D

Top-5

1.) Nightwish & Floor Jansen
2.) David Bowie: Stay
3.) Laura Cox
4.) Tiede
5.) Salsa

Idea on siinä, että lataa vitosen pöytään nopeasti ja intuitiivisesti. Kommentteja:

1.) Orkesterin ammattitaito ja laulajan karismaattisuus tekivät eilen vaikutuksen.
2.) Bowie goes funk. Station To Station on loistava kokonaisuus.
3.) Lauralta opin ekat kantrilikit, Night Trainin soolo on näyttävä myös visuaalisesti ;)
4.) Perjantaina ei vielä päästy pitkälle, mutta kärsivällisyys on alfa ja omega.
5.) Ajattelin opetella tanssimaan. Salsassa mennään suoraan asiaan. 

Tone, osa 2.

TONE

Hyvillä kitaristeilla on tone.  

Marc Almond - The Days Of Pearly Spencer (1992) HD

Top-5

1.) Ruisleipä.
2.) Klassikkokirjat.
3.) Pink Floyd: Endless River.
4.) Päiväunet hyvän cd-levyn ja laadukkaiden kuulokkeiden kera.
5.) Aristoteleen kardinaalihyveet: viisaus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja rohkeus.

Musavisa

Uskokaa tai älkää, mutta pääsin näiden rutikuivien vuosien jälkeen järjestämään lähes oikean musavisan erään ex-halinallen syntymäpäiville. Paikalla oli myös jäseniä entisistä vastustusjoukkueista, joista suurin osa toimii nykyisin kunniallisissa ammateissa. Ainoatakaan ammattimusavisailijaa ei ollut paikalla.

Päivänsankari selvisi hyvin ja sai visasta puhtaat paperit. Tosin pienenpieni tahra paperille jäi disco-osiosta, kun disco-jättihitti Rosannan esittäjää ei tämä ikinuori matruusi kaikessa juhlahummailussaan pystynyt muististaan kuivertamaan. Mainitaakoon tässä, että muusikkoslangi oli hyvin hallussa!

Top-1975

L.A. Forumin keikoilla bändi on törkeimillään. Parhaiten toimii nimenomaan ajankohtainen kama. 28-vuotta täyttänyt Ronnie esiintyy eka kertaa Stonesin riveissä ja millä tavalla! Ja Billy Preston! Vitun hyvä, kuten Juho Juntunen kirjaili aikanaan Suosikissa.

Top-5

1.) Vilja av stål - Mina memoarer (Yngwie J. Malmsteen).
2.) Banaaniletut marjoilla ja hunajalla.
3.) Led Zeppelin: No Quarter.
4.) Kesytön (litografia).
5.) Säännöllinen liikunta.

Top - Femma

Työttömänä olemisen edut.

1. Soitella skittaa

2. Kuntoilla

3. Lueskella

4. Duunata safkaa

5. Harhailla ja eksyä omiin ajatuksiin.

Top-5

1.) Lauantain konsertti- ja keskustelutilaisuus.
2.) Liisamaija Laaksonen Jörn Donnerin elokuvassa Mustaa valkoisella (1968).
3.) Kiinnostavat ja vaihtelevat työtehtävät.
4.) Aliarvostettujen albumien osoittautuminen mestariteoksiksi.
5.) Prince: Tamborine (1985), erityisesti naurettava kertosäe ja "neron" laulusuoritus.

Top-5

1. Viikonloppu
2. Valo
3. Dario Argento-giallofestarin aloitusleffa: loistava, unenomainen, mystinen Phenomena (1985)
4. Italokasarizombiesplatter-leffojen soundtrackit
5. Wanhan liiton rock

Lee Moses - Day Tripper

Top-5

1.) Sostakovits: Pianotrio no 2, e-molli, op. 67.
2.) Ingmar Bergmanin elokuvien naiset.
3.) D-duuri kitaralla, asteikot ja sointupaikat.
4.) Omat erityiskiinnostuksen kohteet, kuten...
5.) Metsämarjat ja turkkilainen jogurtti.

Top-5

1.) Beethovenin pianosonaatit
2.) Nordqvist Nippon Green
3.) Tammikuun pakkaset ja talvipyöräily
4.) Urheilumiekkailu
5.) Soittolistojen väsääminen

Tammikuisessa arkivapaapäivässä on jotain erityisen hienoa. Saa nukkua pitkään, herätä houkuttelevaan lounaskutsuun, suorittaa rauhassa kotiaskareita ja nauttia edes hetken aikaa rauhallisesta elämänrytmistä. Kirjoja on luvussa kaksi, joista toinen käsittelee Nasaretin miestä ja toinen Aspergerin syndroomaa. Näillä mennään.

Robert Plant - Rainbow | Official Music Video

Robert Plant and the Sensational Space Shifters: lullaby .....    viime vuoden upeimpia levyjä.

Jones Big Ass truck rentals

Niin. Nerokasta, hauskaa jazzii.

Tietopalvelukysymys

Mikkovee; mitä eroa on rapilla ja hiphopilla?

Onko se niin, että rap on sitä puhehommaa ja hiphop on se koko afrikkalaisamerikkalainen, kulttuurinen viitekehys?

Lupasin näet perehtyä, mutta en tiedä mistä aloittaa. Sitten muistin Poikakuoro-blogin, wikipedia-lähteenäkin käytetyn luotettavan tietolähteen. Yhtenä päivänä kuuntelin jopa yhden aiheeseen liittyvän radio-ohjelman, jonka juontaja vaikutti vallan erinomaiselta. 

Keveys

Se tunne, kun on oppinut vaikean kappaleen ja soittaminen muuttuu kevyeksi.

Temples - Shelter Song

Niin joo. Viime vuonna tehtiin myös täntyyppistä kamaa. Ei hitto upeeta jatkumoa historiaan popmusiikin. Psykempää kun Beatles. Ottakaa haltuun koko albumi.





Rock/pop elää ja voi hyvin.    Mii laik :D

Popmusiikin vitsaus

Esimerkki on kantrimusiikista, mutta pätee muuhunkin poppiin. Kyllä, se kaikki kuulostaa samalta, koska se on tehty kuulostamaan samalta.

Top-5

1.) Joulu 2014. E 5/5.
2.) Paul Rodgersin bändit.
3.) Almost Famous pitkästä aikaa.
4.) 2015: Ubi thesarus tuus, ibi et cor tuum.
5.) Järkevät suunnitelmat, jotka ovat helppoja toteuttaa.

Siinäpä tärkeimmät, mutta ei tärkeysjärjestyksessä. Viime vuosi oli juhlavuosi. Matkustelin, hankin uusia soittimia, soitin unohtumattomia keikkoja, ystävystyin mielenkiintoisten tyyppien kanssa, pysyin terveenä ja rakastuin - ja mikä kaikkein parasta:  jälkikasvun kanssa isä/tytär-suhde syveni entisestään.Vanhempana sitä vain...tajuaa.

Pelännyt en kertaakaan.