perjantaina, helmikuuta 20, 2015

Tone, osa 2.






7 kommenttia:

Mackan kirjoitti...

Eipä ole tullut kuunneltua bändiä pitkään aikaan.

Syy on laulajassa, jota en voi oikein nykyisin sietää.

Kerran näin bändin keikalla. Silloin kitaraa soitti Dave Navarro. Flea heilutteli munaansa, Smith oli omalla tasollaan, Kiedis ei puhunut yleisölle sanaakaan ja "lauloi" päin vittua.

Fruscianten aikaan RHCP oli varmaan maailman paras bändi.

Mackan kirjoitti...

"Fruscianten aikaan RHCP oli varmaan maailman paras bändi."

Tarkennus: silloin ekalla kierroksella 80-90-luvun taitteen tienoin. Blood Sugar Sex Magic jne.

Mackan kirjoitti...

Mitä muuten tarkkaan ottaen tarkoitat tonella? Eikös se ole sama asia kuin soundi

JahRelainen kirjoitti...

Laita noita tone päivityksiä tuonne lisää jotta se käsite aukeaa. Mut se on se pikku potikka volan vieressä. Äläkä nyt kysy mikä on vola, potikka ja yleensäkään et missä nää hanikat sijaitsee. :D

JahRelainen kirjoitti...

Siis laitan päivityksiä, ei laita.

Mackan kirjoitti...

"Äläkä nyt kysy mikä on vola, potikka ja yleensäkään et missä nää hanikat sijaitsee. :D"

Haha!

tommi kirjoitti...

Pitää päivittää anekdootti, että voitte siellä pimeässä pohjolassa kadehtia hyvää elämääni. Tuossa viime lauantaina soittelin laajalle kaveripiirilleni, ja kuunneltuani vähän aikaa meille tyypillistä herjanheittoa ("En lähde!" - "Siis kuka Tommi?" - "Älä soita tänne enää" - "Sori, en ole epätoivoinen" - "Jos tarjoat etkä istu samaan pöytään") huomasinkin olevani väsynyt ja päätin viettää koti-illan. Istuin pimeässä huoneessa ja kuuntelin radiota, tarkemmin sanoen Radio City -kanavaa sen mainosten maireasta miesäänestä huolimatta. En ole kuunnellut aikoihin radion poppista, ja sieltä tuli mm. tämän yhtyeen Californication, ja minusta se oli tosi hyvä laulu. En osaisi itse tehdä parempaa.