1.) Nightwish & Floor Jansen
2.) David Bowie: Stay
3.) Laura Cox
4.) Tiede
5.) Salsa
Idea on siinä, että lataa vitosen pöytään nopeasti ja intuitiivisesti. Kommentteja:
1.) Orkesterin ammattitaito ja laulajan karismaattisuus tekivät eilen vaikutuksen.
2.) Bowie goes funk. Station To Station on loistava kokonaisuus.
3.) Lauralta opin ekat kantrilikit, Night Trainin soolo on näyttävä myös visuaalisesti ;)
4.) Perjantaina ei vielä päästy pitkälle, mutta kärsivällisyys on alfa ja omega.
5.) Ajattelin opetella tanssimaan. Salsassa mennään suoraan asiaan.
2.) David Bowie: Stay
3.) Laura Cox
4.) Tiede
5.) Salsa
Idea on siinä, että lataa vitosen pöytään nopeasti ja intuitiivisesti. Kommentteja:
1.) Orkesterin ammattitaito ja laulajan karismaattisuus tekivät eilen vaikutuksen.
2.) Bowie goes funk. Station To Station on loistava kokonaisuus.
3.) Lauralta opin ekat kantrilikit, Night Trainin soolo on näyttävä myös visuaalisesti ;)
4.) Perjantaina ei vielä päästy pitkälle, mutta kärsivällisyys on alfa ja omega.
5.) Ajattelin opetella tanssimaan. Salsassa mennään suoraan asiaan.
25 kommenttia:
Karisma, heh heh, mukavan ysäri/kasari markkinointitermi :D
MItä sä meinaat tolla orkesterin ammattitaidolla?
Korjasin kirjoitusvirheen.
Ammatitaidolla tarkoitan juuri sitä mitä sana tarkoittaa yleisesti. Taitoa hallita hyvin ammattinsa. Nightwish hallitsee mielestäni oman hommansa tosi hyvin.
En tiennytkään, että karisma on 80- ja 90-luvun markkinointitermi. Olen kai vanhanaikainen.
No selititpä komeesti. Olisinpa älynnyt selittää tonen yhtä tyhjentävästi yhdellä lauseella.
Mä näen Naitwissin ammattimaisuuden näin.
Onhan se mukava vaihdella laulajaa kun kalsareita. Yt:t pystyyn ja uus isotissinen alipalkattu puolammattimainen "ooppera" laulaja siihen eturiviin keikuttelemaan et Marcolla ja muilla pysyy kompinkiihko näpeissä. On hyvä bändi juu, sanoo mies joka ei koskaan ole ymmärtänyt hevi-estetiikasta vivonhettua.
Minusta Fool Jansen on Nighwishin laulajaista toistaiseksi paras. En ole vielä ehtinyt tutustua hänen aiempien bändien tuotantoon. Ehkä joskus sitten.
Showtime, Storytime live-dvd oli muuten mahtava, mutta leikkaus oli rasittavaa silppua.
En ajatellut ammattimaisuutta tuosta näkökuolmasta. Ihailin vain taitavaa musisointia ja yhteissoittoa, soundeja, biisejä, esiintymistä, tapaa huomioida yleisö jne.
"Vivonhettua" XD
Floor eikä Fool.
Freudilainen lipsahdus? XD
Tarja on ainoa bändin jäsenenä työskennellyt "ooppera"laulaja. Floor on ihan vaan laulaja, kuten edeltäjänsäkin. Tosin äärettömän ammattitaitoinen, ihan ilman ylimääräistä, asiaan kuulumatonta ja asiatonta "tissi"-retoriikkaa. Jah, Tervetuloa sosiologipäiville keskustelemaan "hevi-estetiikasta" ja mm. Nightwishin ammattitaidosta, kun pidän aiheesta esitelmän.
Satu
Nightwishin Oulun Teatrialla aika tarkkaan tasan kolme vuotta sitten nähty keikka oli kyllä allekirjoittaneelle kovin tuossa mestassa nähty. Soitto, valot, pyrot, silkka äänenpaine yms. säkenöivät tajunnassa pitkään. Kyseisen porukan puhdas osaaminen oli ns. tyrmäävää. Levyltä en bändiä edelleenkään jaksa kuunnella, mutta livekokemus oli ainutlaatuinen. Uusintaa on luvassa itse asiassa melkein tasan 6 kk:n päästä Ratinan stadionilla, tällä kertaa keulilla Floor Jansen ja lämppäreinäkin kaksi headliner-tason kotimaista. Nam jo etukäteen!
... siis 5 kuukauttahan tuohon on enää. Kas, kun aika juoksee!
Top 1-lista:
1. Tissit.
Vai pidetään nykyisin sosiologipäivillä hevistä esitelmiä. No huh huh ja ne kuuluisat veromarkat.
Pistäs vähän linkkiä tänne noista päivistä ja aiheista. Alko kiinnostaa.
Ai tästä blogista on tullut vittuilukanava. Hienoa meininkiä. Etsi itse.
Satu
Sosiologit ovat tutkineet verorahoilla rock-kulttuurin ilmenemismuotoja jo vuosikymmeniä. Suomessa Jari Ehnrooth julkaisi heavy rock -aiheisen sosiologisen tutkimuksen 1980-luvulla (Hevirock ja hevarit - myytit, tyyli ja alakulttuuri).
Musiikkitieteen puolella tuorein väitöskirja heavy rockista on lienee Esa Liljan Theory and analysis of heavy metal harmony vuodelta 2009.
Onkohan muuten kukaan sosiologi tutkinut keskustelupalstojen yms kielenkäytön muutosta? Luin just jostain artikkelin, jossa muutos huonompaan ajoitettiin vuoteen 2010. En millään valitettavasti muista, missä lehdessä juttu oli.
http://www.modernheavymetal.net/ Ja hieman laajemmalla skaalalla aiheeseen voi käydä tutustumassa myös täällä.
Satu
Verorahoja on tuhlattu myös tänne. http://www.marsfestivaali.fi/
Satu
Satu on niin söpö kun hän suuttuu.
Nii nää rocktutkimukset on noita nollatutkimuksia.
"Onkohan muuten kukaan sosiologi tutkinut keskustelupalstojen yms kielenkäytön muutosta? Luin just jostain artikkelin, jossa muutos huonompaan ajoitettiin vuoteen 2010. En millään valitettavasti muista, missä lehdessä juttu oli. "
Ois kyllä ihan **tun kiva lukea noita tutkimuksia jos vaan jostain löytyis helppolukuinen referaatti tälläselle tavalliselle rokkarille joka ei handlaa vieläkään yhdyssanojen oikeinkirjotusta. Oon mä kyl ite huomannu et nuoriso puhuu pikkasen erilaisella sanavarastolla mut se on must aika hyvä et kieli kehittyy. Siin on tonea tai jotain joka hengittää.
Sosiologiset tutkimukset, ainakin hyvät, ovat kyllä helppolukuisia ja jokaisen ymmärrettävissä. Niissä lukijoita karkoittaa kaksi asiaa: ensinnäkin kun alussa kerrotaan valitusta metodista ja toisaalta se, että käytetään erikoissanastoa, että olisi selvää, mihin toisiin tutkimuksiin ja teorioihin tämä kirjoitelma liittyy.
Rocktutkimukset eivät paranna syöpää, mutta toisaalta moni sosiologinen tutkimus on siinä ansiokas, että se paljastaa usein yleisiä ennakkoluuloja vääräksi hyvin järkeenkäyvällä tavalla.
Yhteiskuntatieteellisellä tutkimuksella on oikeastaan kolme asiaa, jolla se eroaa arkipuheesta:
1. Rajataan tutkittava alue ja perustellaan jotenkin, miksi rajaus on tällainen. Näin estetään se, ettei valita vain etukäteen haluttuun tulokseen sopivaa näytettä tai toisaalta poimita vain omaa viestiä tukevia argumentteja mistä sattuu.
2. Valitaan tutkimusmenetelmä ja perustellaan miksi se on tässä järkevä. Toisin sanoen ettei aineistosta vedellä johtopäätöksiä aivan miten sattuu.
3. Kaikki mitä tutkimuksessa sanotaan ja löydetään kaivetaan valitusta aineistosta valitulla menetelmällä. Saavutettujen tulostenkin järkevyyttä voidaan vielä arvostella.
Kyllä ainakin minusta näistä ihanteista olisi apua arkikeskusteluissakin. Ymmärrän kyllä, että jargon harmittaa. Lisäksi nostaisin kiukuttelunaiheeksi tavan kirjoittaa epämääräisesti ja varman päälle, ettei oma tutkijanmaine vain mene ja ettei kukaan suutu.
Nollatutkimusta?
Tarkoitin kielenkäytön muutoksella lisääntynyttä ilkeilyä, herjaamista, panettelua, vähättelyä ja suoranaista kiusaamista.
Siksi en itse välitä enää lukea esimerkiksi Ilta-sanomien ja vastaavien kommenttiketjuja, kun niin monella tuntuu olevan pakottava tarve vattuiluun.
Mitä se kertoo tästä ajasta?
**ttuilua, koulukiusaamista, vähättelyä, väärin ymmärrettyä huumoria, satiiria ja tehottomia mielialalääkkeitä on ollut aina ja tulee olemaan.
Rajapinta missä ensimmäinen kivi nakataan on aina jokseenkin häilyvä niinkuin miestenflunssa tai naisten pms oireet.
Olen lueskellut nettifoorumeita jo päälle 23 vuotta, enkä ole huomannut muutosta viime aikoina.
Yksi asia, minkä olen huomannut, on ettei nettiin kannata kirjoittaa suuttuneena. Se näyttää vain tyhmältä ja ilkeältä kun vastaanottaja ei näe kontekstia, jossa kirjoittaja tunnetilaansa kokee. Tosin suhtaudun sen takia leppoisasti toistenkin suuttumiseen. Se on inhimillistä eikä tarkoita, etteikö suuttujalla olisi myös hyviä ajatuksia.
Toisaalta perinteiset tiedotusvälineet mollaavat nettiä koska se on kilpailija. Lisäksi toimittajat ja poliitikot yksinkertaisesti valehtelevat todella paljon ja heitä harmittaa kun on kommenttipalstoja, jossa faktoja voi korjata. Siksi ne halutaan leimata kauheaksi ja vaaralliseksi nettivihaksi.
Osittain tunnevoimaa lisää se, että netissä ollaan kokonaisina persoonina eikä vain jostain asiasta väittelevinä nimimerkkeinä. Kun ihmisestä on tarjolla kasvot, perhesuhteet ja laaja kuvaraportti viime kuukausien aamiaisista, on paljon enemmän kohtia, joihin kateelliset (käytännössä tämä on aina ilkeilijöitä liikuttava tunne) pääsevät tökkäämään.
Joos Se oli Suomen Kuvalehden tuore juttu "Vihan vieraana" (Juha Kauppinen), jota muistelin.
Turun yliopiston sosiologi Matti Näsä on tutkinut verkkovihaa. Hänen mukaansa verkkoviha juurtui 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä, ja käänne tapahtui 2010-luvulle tultaessa. Saman vahvistaa nettipoliisi Marko Forss. Nuorten kanssa oli kuulemma helppoa, mutta kun aikuiset tulivat sosiaaliseen mediaan, asiat muuttuivat: "Alkoi tahallisen väärinymmärryksen aika. Monen aikuisen kanssa keskustelu somessa on hedelmätöntä".
SK 8/15
Suomen Kuvalehti eli lahtari.
Suomen Kuvalehti eli lahtari.
Tuo kuvalehden artikkeli on niin täyttä puppua alusta loppuun, ettei sen perusteella kannata synkistää maailmankuvaansa.
Tommi:
Voi olla, mutta ainakin se vahvisti oman näkemykseni keskustelun muuttumisesta ikävämpään suuntaan.
Onneksi kaikkia kommenttipalstoja ei ole pakko lukea.
Lähetä kommentti