tiistaina, helmikuuta 24, 2015

Lahjattomat päivät.

Telsusta tuli aikaa sitten dokkari tästä suomen ainoasta euroviisuvoittajasta. Mä olin jotenkin hämmentyny kun katoin sitä. Se toi mieleen Anvil dokkarin. Samantyyppistä naivia satanen lasissa uskomista omaan juttuun. Koskettavaa, vereslihalla oloa, jopa omakohtaisuutta. Läheltä liippaa.

Tottakai rokkihommiin kuuluu häröily, sekoilu, satasella sukeltaminen ja eksyminen pimeyteen. Sieltä kumpuaa hienoja löytöjä ilon ja eksistentialismin kautta, parhaimmillaan neroutta huonommillaan rajummanluokan todellisuuspakoa, tekotaiteellista paskaa ja markkinapönötystä.

Mutta jotenkin tähän dokkarin pääkohteeseen oli jäänyt asumaan jotain todella surullista, josta joku psykoanalyytikko käärisi sievoiset summat jos vain saisi kyseisen artistin sohvalleen piippua tupruttelemaan.
Anvilin jätkät kävi duunissa ja oli ajoittain ns. normaali arjessa kiinni. Anvilin jätkät olivat hilpeitä veikkoja ja heillä oli toisensa ja tietenkin kavereita joilla oli kompetenssia (Lemmy, Slash..) jota hyödynnettiin.

Piippuvillellä arki on härmässä toisin. Koiria, mökkiä, äippää, colaa, kuorosotaa, hännystelijöitä....   kaikenlaist pikku harmii.
Häkellyttävintä oli kuitenkin se kun uusia biisejä "sävellettiin". En ole aikoihin kuullut miten biisin osia ja tunnelmia kuvailtiin noin yksioikoisin sanoin. Viimeiksi kuulin vastaavanlaista terminologiaa biisiaihioista kun olin 16-18v. Hämmentävää.

Joku sanoikin siinnä dokkarissa että Piipuntupruttelija on kuin Peter Pan. Jännitti pirusti miten se dokkari loppuu, velkaa ja bändin rivit rakoilee. Hieno lopetus, keikkoja alkoi tulla ja sen suhteen tilanne ei ollut niin toivoton.  Hienoa. Siis oikeesti hyvä ja paljastava dokkari. Diggasin, siis niinku artistikuvana, musa on täyttä skeidaa edelleen. Lastenlauluja valmistuu niitä halajaville. Vähän kun joulupukki lahjoineen :D

2 kommenttia:

Mackan kirjoitti...

Harmittaa kun jäi näkemättä! Areenastakin häippäsi melkein samantien.

Bändihän on nyt yli 40 keikkaa käsittävällä euroopan-kiertueella joten ihan mukavasti tuntuu menevän. Hyvä homma!



JahRelainen kirjoitti...

Toi dokkari on ihan tän päivän standardien mukaan tehty. TV ohjelmissakin itketään niinkuin jossain terapiassa. Kohta varmaan säätiedottajatkin pillahtavat itkuun jos tulee pilvinen tai sateinen päivä. Mua jotenkin sieppaa tollanen tirkistely dokkareissa (miesten vuoro, laulu koti-ikävästä...) ja tv ohjelmissa. Se tuntuu myyvän kun ihmiset vedetään kameroiden edessä vereslihalle ja näytetään haavoittuvimmillaan. Duudsonit märtsää, Loiri poraa, Vain elämää:ssä liikututaan jostain käsittämättömästä bulshitistä. Ollaan niin rehellisiä ja aitoja.

Piippuvillen dokkari istuu just tohon samaan kaavaan.

Bachia pääsiäisenä II

Carl Philipp Emanuel Bach: Joha nnes-passio H. 785: Leibste Hand! Ich kusse dich Elisabeth Scholl,  altto Basel Baroque Chamber Orchestr...