Selitä tenaville se tunne, kun pyöräilee postiin hakemaan tilaamansa uutta lp-levyä ja pistää sen kotona sitten soimaan. Tuoretta maitokahvia mukissa. It's only rock 'n roll but I like it.
Teille hipstereille tiedoksi, että myös paikallisessa musiikkikirjastossa on paljon poistokasetteja myytävänä :)
Ei ollut muuten ekan kolmen kierroksen jälkeen yhtä hyvä kuin edeltäjänsä. Toisaalta minulla on kyseisestä levystä niin mahtavat muistot: viime kesänä se soi toistuvasti autostereoissa kun ajelimme Norjassa.
On skenejä, joissa musiikki liikkuu nykyään pelkästään kaseteilla. Yksi "hieman" marginaalinen mutta erittäin tuottelias musiikkitaiteilija kehui juuri minulle, että on saanut tuotantonsa vakaalle taloudelliselle pohjalle: kustakin myydystä kasetista tulee enää vain euron tappio.
Vielä ihmeellisempää kuulin pari päivää sitten. Albumihan sai nimensä siitä, että esimerkiksi sinfonian mittainen biisi vaati kansiollisen savikiekkoja. Myöhemmin se alkoi tarkoittaa isoa 33 1/3 kertaa minuutissa pyörivää vinyylilevyä.
Kuuntelin kun eräs teknomuusikko pohti tulevaa albumiaan ja sen kansitaidetta, ja kävikin ilmi, että siellä vajaan tunnin mittainen kokonaisuus julkaistaan useammalla EP-levyllä, koska DJ:t käyttävät vain 45-nopeudella pyöriviä levyjä. Ollaan siis palattu albumin etymologisille juurille.
Kyllä minustakin 70-luvulla se oli nimenomaan c eli compact-kasetti erotuksena kelanauhoille. Nimi lyheni vasta kun kelanauhat unohdettiin. Ameriikan ihmemaassa sitä varmaan pidensi jokin mystinen "8-track" ja toisaalta se, että 'cassette' on toisin kuin meillä normaalikielen sana, joka on helppo sekoittaa joissain asiayhteyksissä.
Epäiltiin kovasti, saako niin kompaktiin tilaan hyvää äänentoistoa, mutta kyllä se parani kovilla insinööriponnistuksilla. Viimeiset kasetit olivat laadultaan aivan ylivoimaisia koska moderneilla koneilla saatiin liukuhihnalta niin tarkkaa jälkeä (kasettihan on pitkälti nimenomaan mekaaninen laite) ja toisaalta uudet liukkaat materiaalit tekivät nauhan liikkumisesta helppoa ja halpaa.
Pohjoisessa puhuttiin vain kaseteista, kunnes yhtäkiä tunnuttiin ottavan yleisesti käyttoon termi c-kasetti.
Pohjoisen "diggarit" puhuivat älppäreistä tai vain levyistä. Jari Sillanpää lauloi Pariisi-Helsinki -biisissä virttyneestä vinyylistä eli just silloin kun kaupat yrittävät tappaa formaatin ja siitä tuli nostalgiaa.
Varmaan kasarilla se oli jo kasetti, mutta kyllä muistan kuinka isäni puhui c-kaseteista vielä nuoruudessani. Kielitieteellisesti ottaen sanat lyhenevät käytössä ja ensimmäisenä aina 'inessä' jossa frekvenssi on suurin ja toisaalta nuorison keskuudessa, koska nuorilla ei ole vahvoja perinteitä sanojen käytössä. Kiinnostava yksityiskohta kuitenkin. Samoin kuin miksi "compact cassette" oli suomeksi c-kasetti mutta "compact disc" CD-levy.
16 kommenttia:
Mulla ois muuten teille hipstereille c-kasetteja myytävänä.
Teille hipstereille tiedoksi, että myös paikallisessa musiikkikirjastossa on paljon poistokasetteja myytävänä :)
Ei ollut muuten ekan kolmen kierroksen jälkeen yhtä hyvä kuin edeltäjänsä. Toisaalta minulla on kyseisestä levystä niin mahtavat muistot: viime kesänä se soi toistuvasti autostereoissa kun ajelimme Norjassa.
On skenejä, joissa musiikki liikkuu nykyään pelkästään kaseteilla. Yksi "hieman" marginaalinen mutta erittäin tuottelias musiikkitaiteilija kehui juuri minulle, että on saanut tuotantonsa vakaalle taloudelliselle pohjalle: kustakin myydystä kasetista tulee enää vain euron tappio.
Milloin muuten kasetteja alettiin kutsumaan c-kaseteiksi ja älppäreitä vinyyleiksi?
Hipsteri-alakulttuurin vaikutuksesta?
Vielä ihmeellisempää kuulin pari päivää sitten. Albumihan sai nimensä siitä, että esimerkiksi sinfonian mittainen biisi vaati kansiollisen savikiekkoja. Myöhemmin se alkoi tarkoittaa isoa 33 1/3 kertaa minuutissa pyörivää vinyylilevyä.
Kuuntelin kun eräs teknomuusikko pohti tulevaa albumiaan ja sen kansitaidetta, ja kävikin ilmi, että siellä vajaan tunnin mittainen kokonaisuus julkaistaan useammalla EP-levyllä, koska DJ:t käyttävät vain 45-nopeudella pyöriviä levyjä. Ollaan siis palattu albumin etymologisille juurille.
Mielenkiintoista!
Kyllä me tuolla etelässä käytettiin nimeä c-kasetti jo 80-luvulla. Vinyylit tulivat diggareitten sanavarastoon joskus 90-luvun taitteessa.
45:ssa on paremmat soundit kun 33:ssa. Pystyy kaivertamaan enempi botnea ja yläpäätä. Tuon takia dj:t niitä käyttävät.
45:ssa on paremmat soundit kun 33:ssa. Pystyy kaivertamaan enempi botnea ja yläpäätä. Tuon takia dj:t niitä käyttävät.
Kyllä minustakin 70-luvulla se oli nimenomaan c eli compact-kasetti erotuksena kelanauhoille. Nimi lyheni vasta kun kelanauhat unohdettiin. Ameriikan ihmemaassa sitä varmaan pidensi jokin mystinen "8-track" ja toisaalta se, että 'cassette' on toisin kuin meillä normaalikielen sana, joka on helppo sekoittaa joissain asiayhteyksissä.
Epäiltiin kovasti, saako niin kompaktiin tilaan hyvää äänentoistoa, mutta kyllä se parani kovilla insinööriponnistuksilla. Viimeiset kasetit olivat laadultaan aivan ylivoimaisia koska moderneilla koneilla saatiin liukuhihnalta niin tarkkaa jälkeä (kasettihan on pitkälti nimenomaan mekaaninen laite) ja toisaalta uudet liukkaat materiaalit tekivät nauhan liikkumisesta helppoa ja halpaa.
Pohjoisessa puhuttiin vain kaseteista, kunnes yhtäkiä tunnuttiin ottavan yleisesti käyttoon termi c-kasetti.
Pohjoisen "diggarit" puhuivat älppäreistä tai vain levyistä. Jari Sillanpää lauloi Pariisi-Helsinki -biisissä virttyneestä vinyylistä eli just silloin kun kaupat yrittävät tappaa formaatin ja siitä tuli nostalgiaa.
Sillanpään biisi ilmestyi muistaakseni vuonna 1996.
70-luvusta en oikein muista mitään, koska a) asuimme silloin Ruotsissa b) olin pikkulapsi :)
1980-luvun alkupuolen Soundeissa kirjoitettiin pelkästään kaseteista ja levyistä tai lp:stä.
Tarkistin huvikseni kun Soundit sattuvat sijaitsemaan siististä sidoittuina tuossa selän takana :)
Kaverin isällä oli loistava kelanauhakokoelma. Olispa siistiä kuunnella taas Deep Purplea keloilta!
Varmaan kasarilla se oli jo kasetti, mutta kyllä muistan kuinka isäni puhui c-kaseteista vielä nuoruudessani. Kielitieteellisesti ottaen sanat lyhenevät käytössä ja ensimmäisenä aina 'inessä' jossa frekvenssi on suurin ja toisaalta nuorison keskuudessa, koska nuorilla ei ole vahvoja perinteitä sanojen käytössä. Kiinnostava yksityiskohta kuitenkin. Samoin kuin miksi "compact cassette" oli suomeksi c-kasetti mutta "compact disc" CD-levy.
Kuulostaa perustellulta.
Jos sillanpää laulaa virttyneestä vinyylistä niin voi olla se sisältää jonkun homo-koodin vinyylihousuista.
Lähetä kommentti