maanantaina, helmikuuta 23, 2015

Tone. osa 3.





Tone on soundia, joka elää, tsibaletta tukeva, värittävä, hallitusti jopa riskirajoilla käyden. Vähän niinkuin jos vedät rumpuja ja lyöt virvelin keskelle tai sitten keskelle+kanttiin samanaikaisesti niin tone on pikkasen erilainen. Tone vaatii herkkyyttä.  En tiedä avasiko käsite tone yhtään asiaa teille teoreetikoille mutta pohtikaa tuolta pohjalta. Tone on jotain....    runoutta hipovaa tilannetajua.



 Itseasiassa odotinkin koska jompikumpi akateemikoista kysyy mikä on tone, heh :D


10 kommenttia:

Mackan kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Mackan kirjoitti...

On aina kiinnostavaa, kun joku käyttää luovasti ja persoonallisesti käsitteitä :)

JahRelainen kirjoitti...

Tuonhan voisi katsoa jo piilovittuiluksi.

JahRelainen kirjoitti...

On puhuttu jo vuosikymmeiä kitaristipiireissä että Hendrixin soitossa on TONE. Se ei tietenkään asioihin vihkiytyneille ihan aukea. Mut ainakin yritin tätä käsitettä aukasta. Jos ei ymmärrä niin sitten ei.

Mackan kirjoitti...

En tietenkään tarkoittanut kommenttiani piilo- enkä muuksikaan vittuiluksi. Sori jos annoin sellaisen vaikutelman :)

Hendrixiä olen kuunnellut minäkin pikkupojasta lähtien, opetellut biisejä ja jopa soittanut niitä livenäkin eli ymmärrän minäkin jotain. Mutta niissä "piireissä", joissa minä olen kulkenut, on aina puhuttu Hendrixin soundista.

Englanninkielisissä kitara-artikkeleissa puhutaan paljon tonesta. Silloin sillä käsittääkseni - jos olen oikein ymmärtänyt, voi ja pitääkin korjata - tarkoitetaan kokonaisvaltaista tapaa jolla kitaristi tavallaan ohjaa soundia.

tommi kirjoitti...

Käytä mitä nimitystä haluat, sillä ei ole merkitystä. Nämä ovat mielenkiintoisia kirjoituksia.

Jos saa toivoa, haluaisin esimerkkejä ja tekstejä pikemminkin siitä, mitä "tone" tarkalleen on kuin siitä, miten hienoa ja vaikuttavaa se voi olla. Se voi olla nimittäin lähellä sitä, mitä yritin selitellä eräälle rokkia inhoavalle (ja Curea ihailevalle) kaverilleni tässä juuri.

JahRelainen kirjoitti...

Tone, soundi,. Oisko joku atmosfääri, fiilis, tunnelma joka saadaan vain kitaralla kyseiseen tzibaleeseen tuotua. JOnkinlainen luonne. Miettikää vittu ite täällä ääneen tätä samaa. Vai ootteko jotenkin niin jumissa että ette uskalla/osaa.

Kyllä Cure:n kitaristeilla on tone, ihan selkeesti. Äijjät tutkii ihan sumeilematta eri maailmoja kitaroillaan kun jotkut hullut professorit.

tommi kirjoitti...

Onko siis tone puhtaasti kitaraan liittyvä asia? Hassua kyllä, tuossa yksi päivä rämpyttelin monta tuntia Honky Tonk Womania klassisella kitaralla. Vaikka kappale on hyvin yksinkertainen, siinä on jokin pieniin rytmisiin yksityiskohtiin liittyvä juttu, jota voi tavoitella, mutta joka on todella vaikea sanallistaa. Ainakaan "oikein" soittamalla se ei löydy. Jotenkin tuli se heti mieleen näistä tone-jutuistasi.

Mackan kirjoitti...

Poikasena ihmettelin, kun en millään oppinut soittamaan Rolling Stonesin kappaleita, vaikka ne kuulostivat aika yksinkertaisilta. Myöhemmin ymmärsin, että Richards käytti monessa avointa viritystä ja vieläpä capoa!

Sen lisäksi Richardsin soundi/tone oli 12-vuotiaalle aikamoinen mysteeri -ja onhan se sitä kyllä vieläkin :-D

JahRelainen kirjoitti...

Toi on totta. Keefin juttuja on hiton vaikee saada soimaan. Paska tone :D