keskiviikkona, lokakuuta 27, 2004

Tällä kertaa kolmanneksi

Alex Haleyn jengiläiset onnistuivat viimein pääsemään finaaliin rock-painotteisen visailun siivittäminä. Heidän ylivoimansa kahdella ensimmäisellä kierroksella oli suorastaan murskaava. Roots oli rock, mutta illan voittajat eli Ässät saivat kalauttaa voittokaljat. Ässäläisten kapteenista Mr. Acesta on hyvää vauhtia tulossa Musavisan pelätyin mies.

Me kuorolaiset olimme liikkeellä trio-kokoonpanona. Sijoituimme niukasti kolmanneksi jättäen taaksemme mm. uunot seitinohuella marginaalilla. Finaaliin meillä ei ollut mitään asiaa. Emme tienneet läheskään tarpeeksi ja teimme erittäin kivuliaita virheitä. Kolme pahinta:

1) Emme lukeneet erästä Bluesbrothers-kysymystä kokonaan. Olisimme tienneet oikean vastauksen.

2.) Minä en uskonut Röyhkä-knopissa Pekka-parkaa, joka olisi tiennyt oikean vastauksen.

3.) Tommi pinnisti ylpeänä aivoaan ja muisti Ramonesin alkuperäisjäsenten oikeat nimet. Valitettavasti niitä ei edes kysytty. Nimittäin oikeita nimiä.

Lisäksi Topper Headon ei meinannut tulla millään mieleen - mikä on tietysti aivan naurettavaa. Onneksi sentään Big Brother and The Holding Company ja pari muuta pikkutietoa välähti väljässä tajunnassa viime hetkellä.

Kun yöllä saavuin kotiin, otin tyynyn syliin ja märisin hiljaa. Mietin, mikä minussa on vikana kun en tunnistanut varjofinalistina edes Sonny Rollinsin muhkeaa tenorisaksofonia. Aivoni olivat jumissa, vaikka tuomari paljasti joukkueellemme saksofonistin etu- ja sukunimen alkukirjaimet sekä lempinimen Newk. Pää kumisi tyhjyyttään.

Uunojen Juhalle erityiskiitos hyvästä visasta. Pidin erityisesti bonus-kysymyksistä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Yksi heikkous oli, nimittäin Jeff Lyman, kun piti olla Hyman. Yleensä etunimi esitetään muodossa Jeffrey, mutta myös muotoa Jeff on herra käyttänyt. Mietin myös ensimmäistä kertaa elämässäni, miten Erdelyi kirjoitetaan.

Muuten olen sitä mieltä, ettei enää tässä vaiheessa ruveta paikkailemaan miehistöpulaa, vaikka yksi lähtikin. Neljä on aivan riittävä joukkue ja kolmellakin pärjäillään, ainakin jotenkuten.

Mr. Ace on kyllä aika tekijä. Ei voi kuin ihailla. Tulee muuten tuomarointiin uutta jännitystä kun näillä sivuilla ruoditaan paitsi oma menestys, myös tuomarin musiikkimaku, rehellisyys ja ammattitaito. Ja hyvä niin.

Top-5

G Livelab Tampere Skotlantilainen meininki Kate Bushin musiikki Tarot-korttien estetiikka Henkilökohtainen vuosikello Odottelen hotellihuone...