Ne 15 lättyä

Eikä sitten isommin missään järjestyksessä, paitsi numero uno. Ja kakkonen.

1. The Police - Ghost in the Machine
Tämä oli SE levy. Vasta lukemaan oppineena noin 6-vuotiaana bongasin tämän setäni vinyyleistä ja kelasin 'police, tää on varmaan siistiä'. Levy lautaselle, luurit korville ja olin myyty.
2. Public Enemy - Fear of a Black Planet
Chuck Dn saarnaava tiedostavuus, Flavor Flavin sekoilut ja Terminator Xn taustat räjähtivät noin kolmetoistakesäisen orastavan tietoisuudentäyteiseen tajuntaan lähtemättömät jäljet jättäen.
3. N.W.A - Efil4zaggin
Liekä ollut ensimmäinen itse ostamani räppiceedee, vaikkakin luonnollisesti entuudestaan oli jo läjä itseäänitettyjä ja kopionkopionkopioina olleita kämäisen laadun c-kasetteja täynnä rappia. Tämä levy on vitun kova vieläkin. Piste.
4. Rolling Stones - joku Greatest Hits
Originaali C-kasetti, jonka löysin jostain mummolasta hieman Policen jälkeen ja diggasin tajuttomasti. Tässä oli ne alkupään hitit.
5. Mike Oldfield - Tubular Bells
Taas kalautettiin äänimaisemalla finninaamaisen tajuntaa. Vajaa puolituntinen instrumentalisointia per c-kasetin puoli. Ihan oikeasti en kyllästynyt tähänkään, mutta kadonnut on.
6. GangStarr - Moment of Truth
Levyn ilmestymisvuonna 1998 [meinstriim]räppi oli taas kerran totaalisen kuollut, paska ja puhkikulutettu genre, jota ylipaisuneilla egoilla varustetut pellet vetivät lokaan. Tosin, niinhän ne tekevät nykyäänkin. Hyväkkäät.
7. NAS - Illmatic
Jos jäbä on Yo! MTV Rapsissa vieraana ja heittää semmoisen perustotuuden, että lyriikoiden ja biitin täytyy tukea toisiaan ja pamauttaa tämmöisen esikoisekseen en voi muuta sanoa, kuin että ainakin tämän kohdalla teki mitä sanoi.
8. Beastie Boys - Paul's Boutique
Jätkät soittivat ite levylle ja ne äänimaisemat. Sama se niille rappitaidoille, ihan etabloituneet ja arvostetutkin MCt ovat sanoneet että ei se räppäys, mutta se asenne.
9. Bodycount - Bodycount
Gangsta rapin gurgoin edustaja ever, Ice-T pani oman hevipumpun kasaan, sanoi '...fuck you, I got my own hardcore band...' tjsp kaikenmaailman genrerunkkareille ja teki kunnon mättöä asenteella.
10. Pennywise - Pennywise
Punk! PRKL! Joku toinen punk-puristi voi sanoa, ettei Pennywise ole kunnon punkkia, vaan huumoripunkkia. Aivan sama. Kuunnelkaa 'Bro Hymn' ja juokaa kaljaa wankkerit niin ymmärrätte. Ehkä. Ihan sama.
11. Pet Shop Boys - Discography
No ihan häpeilemättä sanon. Hyvää, hienostunutta kasaripoppia. Jatkakaa sen kaljan juontia, jos aiotte haukkua. Tämä oli ensimmäisiä itse ostamiani CD-levyjä myös.
12. EPMD - Back in Business
Katso kohta 6. Tämä oli vuoden 1997 levy, joka palautti uskoni rappiin. Samalla kertaa vain molemmat tuli hommattua ja soivat vuorotellen miltei tauotta soittimessa pitkän tovin.
13. Red Hot Chili Peppers - BloodSugarSexMagik
Diggaan. Kova. Levy. Asennetta, fiilistelyä ja kaunistakin.
14. NOFX - S&M Airlines
Tämä nyt tuli ensimmäisenä (taas) mieleen NOFXlta. Räkäistä surffipunkkia ei-liian-vakavalla asenteella. On niillä muitakin levyjä. Juokaa sitä kaljaa ja kuunnelkaa surffipunkkia. Ihan sama.
15. Dr Dre - The Chronic
Levy joka loi alagenren. Vai oliko se ala-alagenren? G-Funkin äiti ja isä. Clintonin George on se isoisä. En vieläkään omista tätä CDnä, mitä pidettäköön hieman häpeällisenä. Tämän levyn biisit ovat kuin räätälöityjä autossa kuunneltavaksi. Kokeilkaa vaikka itse, mutta varokaa tekemästä itseänne naurunalaiseksi.

Jonain toisena päivänä listan koostumus saattaisi aavistuksen muuttua, mutta nyt tulivat nuo. Toisaalta on myös artisteja/bändejä, joiden kokonaistuotanto on kovaa tasoa, mutta yksikään yksittäinen levy ei ehkä sillä tavalla nouse esiin.