Aakkosjärjestyksessä.
Accept: Breaker tai Restless and Wild
Kasetilta kasetille kopioitiin ja taisivat olla saman kasetin eri puolilla. Onnistuminen kopioinnissa oli melkein yhtä iso juttu kuin itse musiikki. Vein Fast as a Sharkin koulun levyraatiin. Kiss voitti. Opettaja taisi kuitenkin tykätä.
Black Flag: The First Four Years
Kokoelma, joka kyllä rytisi joskus pimeimpänä talvena 18-19 vuotta sitten. Skeittaritutulta löytyi tämä ja monta muuta SST-levyä, jotka olivat aivan yhtä hyviä. Mahtui sopivasti 60 minuutin kasetin toiselle puolelle. Rytisee yhä.
Cramps: Stay Sick!
Tuli kuultua aika tuoreeltaan, hieman Ramonesmanian jälkeen. Eikä moinen levy voi olla vaikuttamatta ihmisen kasvuun ja kehitykseen. Vaikutus oli pidemmällä tähtäimellä kovempi kuin samoihin aikoihin kuunnellun Story of the Clashin. Ehdottomasti kiellettävää musiikkia. Eikä pidä unohtaa levyn kantta ja niitä videoita.
Duran Duran: 7 and the Ragged Tiger
Jostain kai on aloitettava. Videoiden vaikutus oli merkittävä. Veljen kasetti on vieläkin omassa telineessä. Myöhemmin kuunneltuna Rio ja eka ovat kuitenkin parempia. Enkä vieläkään tiedä mitä tuo levyn nimi meinaa.
Fairport Convention: Liege & Lief
Tämä nyt vaan on niin hieno ja täydellinen levy. Vuodenaika: pääsiäinen.
Grateful Dead: Live/Dead
Vitsinä ostin, kun ei ollut kallis ja biisit kestivät 23 minuutista alle minuuttiin, mikä tuntui vallan hupaisalta ajatukselta. Dark Starin kolahtamiseen meni hieman pidempään kuin nuo 23 minuuttia, mutta kolina jatkuu yhä. Ensimmäinen GD-levy tosin oli What a Long Strange Trip It’s Been-kokoelma, mutta se pääsi vähäksi ajaksi unohtumaan. Piti sekin sitten kaivaa hyllystä.
Joy Division: Closer
Tämä oli uusien juttujen hakemista hevikauden jäätyä taakse. Taisin jopa kuunnella levyä kirjastossa. Vuodenaika elo-/syyskuu.
Vieno Kekkonen: Tuliharja/Niin rakastunut sinuun 7”
Radiosta tuli kai tämäkin kuultua ekan kerran. Nisse Nordström vetää todella tiukan trumpettisoolon ja piano kilkuttelee kuin juopunut merimies. Avasi akkunan Suomi-iskelmän ihmeelliseen maailmaan.
Amanda Lear: I am a Photograph
Eurodiscojytkettä ja dekadenssia koko rahan edestä. Ekoja discolevyjä, mitä hankin - halvalla divarista tietenkin. Toimi erinomaisesti gradunteon taustalla.
Julie London: The Best of the Liberty Years
Miettinen soitti Julie Londonia aika usein Yölätissä. Vuorokaudenaika ja Cry Me a River olivat ja ovat täydellinen yhdistelmä.
Mudhoney: Touch Me I’m Sick/Sweet Young Thing Ain’t Sweet No More 7”
Hetken ajan tuli oltua ajan hermolla kun osteli levyjä. DJ soitti tämän vasta yhdellä keikalla ja on se niin ajatonta asennetta, surinaa, pörinää ja narinaa. Oli kanssa ekalla ostamallani cd:llä.
New Order: Low-Life
Tämä oli myös uusien juttujen hakemista hevikauden jäätyä taakse. Rytmi ja melankoliset melodiat vaikuttivat ja vaikuttavat yhä. Vuodenaika: syys-/lokakuu.
Quicksilver Messenger Service: Eka
Spykedelian aineopintojen peruskamaa ja hunajaa korville. Muuttaa pysyvästi aivojen rakennetta. Ei kannata kuunnella autoillessa tai pyöräillessä. Gold and Silver soi tahtilajissa, joka tekee aina vaikutuksen. Vuodenaika: sateinen kesäpäivä tai juhannus.
Radiopuhelimet: Pian Pian tai Jäämeri
Pian Pian oli eka Radiopuhelimet levy, minkä kokonaan kuulin. Eka keikka tuli nähtyä Jäämeren aikoihin. Kumpi sitten vaikutti enemmän, vaikea sanoa.
Ramones: Ramonesmania
tuli kuultua melko tuoreeltaan kirjastosta lainattuna ja kasetille äänitettyä. Levy kuului sarjaan uuden hakemista hevin jälkeen ja se uusi juttu oli sitten siinä. Musiikki ja sanoitukset koskettivat, liikuttivat, aiheuttivat housujen repeytymisen, hiustenkasvua… Kasettia kuuntelin viimeksi viime kesänä. Ramonesia on sitten kyllä tullut muutenkin kuunneltua. Eikä Ramones mikään huumoribändi ole.
15,1 Karkkiautomaatti/Arseslaughter: Split-ep
Henk.koht. muistoja paljon. Levyn hankkimisen aikoihin tapahtui kaikenlaista – samoin jälkeenpäin.
5 kommenttia:
Duran Duranhan kunnostautui varsinkin juuri musavideoissaan, kliseisesti sanottuna aukoivat uusia uria sillä ilmaisun saralla erityisesti. Mutta tyttöjen suosikkihan se oli, eli itsetietoinen lapsenmieleni aikoinaan luokitteli sen kategoriaan 'lälly tyttöjen musa'. Ei se silti huono oikeastaan ole.
Ramones, kuten myös mm. tuo New Order/Joy Division menevät siihen samaan, että vaikea nostaa yhtä yksittäistä levyä muuten hyvältä bändiltä. Noista juurikin Ramones on kyllä meikäläiselläkin kuuntelussa useinkin.
Karkkiautomaattiin liittyy täälläkin vaikka mitä.
DD:n Rio on oma suosikkini.
Duran Duran oli jäänyt kohdallani unholaan, kunnes kymmenisen vuotta sitten olin Helsingissä opintomatkalla ja yöpaikka oli järjestynyt Karkkiautomaatin basistin luota. Mikäs siellä olikaan levylautasella? "Rio" tietysti. Siinä sitten hiukan levyä kuunnellessani välähti, että tämähän olikin hyvä levy ja bändi.
Tuolta listaltani unohtui anteeksiantamattomasti Simple Minds (Sparkle in the rain, Once upon a Time tai se livetupla), mutta viiteentoista ei saa kaikkea merkityksellistä musiikkia mahtumaan.
Ite kelasin ja Cramps, the Gun Club, Johnny Thunders, Sonics akselilla, päätyen kuitenkin Link Wray:n levyyn. Radiopuhelimien K.O:ta kelasin kanssa, mut meni niin selvästi Stooges:n puolelle sekin.
Amanda Lear, hmmm.... :)
Amanda Lear oli tekemisissä Brian Jonesin kanssa, eli tuo kohta sisältää myös pakollisen Rolling Stones-sisällön.
-J
Lähetä kommentti