Parisen viikkoa sitten läväytin Duffy:n Rockferry lätyn cd soitimeeni ja eipä ole tarvinnut sitä sieltä poistaa (3 cd:ta mahtuu ineen, kätsyä vai mitä?). Skeptisesti suhtauduin Duffyyn, Amy Winehousen 2006 julkaistun, lähes täydellisen Back to Black albumin jälkeen. Back to Black on kuitenkin aivan helevetin taiten tehty valkoisen naisen soul albumi, vaikea pistää paremmaksi.
Mutta eipä mitä. Biisimateriaali Rockferrylla on kunnianhimoisempaa , sovitukset hienoja ja soundit silkkaa hunajaa (ainakin meitsin stereoissa levy soi todella 10+ soundeilla kun taaseen A.W:n Back to black jää pari-kolme pykälää alemmas). Todella hienoja Motown koukkuja sovituksissa, hyviä nostatus jippoja.
Suosittelen levyä ihan kybällä niille jotka mustanmusiikin saloihin ovat perehtyneet, takuuvarma päivitys tästä ajasta.
Mutta ei kahta ilman kolmatta. Jos Duffy potkaisi Amy:lta tuolin alta. Niin VV Brown putsaa, huhujen mukaan, piakkoin tulevalla ensialbumillaan koko pöydän. Ainakin sekoitussuhteet soulin, doowop:n ja indien kohdalla ovat mielenkiintoiset.
Onko kukaan muuten ostanut tuota Motown 50 kokoelmaa? Vaikuttais aika hyvin kootulta kokoelmalta, mikä ei itsestäänselvyys näinä päivinä ole.
6 kommenttia:
Motown 50 hankinnassa.
Kuuntelin automatkalla Duffyn keikkaa, onhan sillä kyllä homma hallussa. Livenä biisit eivät kuitenkaan pääseet ainakaan noin radion välityksellä oikeuksiinsa.
On muuten jotenkin...kiihottavaa, että mimmi on walesilainen.
Tietenkin voisi ladata kaikki Motown-biisit minuutissa netistä nykytyyliin jostain spirattispagettisivuilta läppärille, mutta onhan se niin moukkien touhua.
Maanantaina tulee Duffy PorinJatsin keikan liput myyntiin. Harkinnassa on.
Mut hei hommaa toi levy, ihan mieletön kokonaisuus.
En tajua tota pointtia et Walesilaisuus sua kiihottaa täs jutussa???
Voi ladata ja ehkä jopa ilmaiseksi. Tosin ääni voi olla sitä meikäläisen parjaamaa pakattua musaa. Aivan varmasti artistit ja studioheebot tarkoittivat studiolla musaa tehdessään että tämä tehdään sitten niin että musa kuulostaa pakattuna paremmalta kuin vinyyliltä tai cd:lta.
En mä tiedä onks toi lataaminen moukkien touhua (on se kyllä, vittu totta puhut)mut jotenkin se on vähän niinku.... et jois Jallua vedellä 50/50 blandiksella.... tai kattelis töllöä jonkun pleksin/kontaktimuovin takaa... kyllä se ehkä jotain kertoo musadiggailun syvyydestä.
Toisaalta joku IPod on aikakirjoissa jo ihan klassikko (vrt. Hoover pölynimuri, Hooverising. IPod, podittaa )jolla pystyy tallentamaan/kuuntelemaan musaa waveina,loseless ja mitä niitä pakkaamattomia formaatteja lieneekään on.
Walesbabes, you know;)
Valon Villellä on kuulemma niin pikkuruinen IPod, että joutuu vaihtelemaan biisejä koko ajan. Pysyy valppaana ja tulee kuunneltua.
Emmie tajuu, sori :)
Vai on Valolla niin pieni, köyhäilijä ihan selvästi. Itse olen seulonut noita pelejä ja aikomukseni hankkia iPod klassik, ois isompi peli sit kun Valolla. Joillakin tosi heavy usereilla näitä iPodeja on enempikin. Outoa.
Valollakin on useita, mutta käyttää juuri vaihtuvuuden takia kaikkein pienintä.
Lähetä kommentti