Raadin yksimielinen valinta tämän vuoden Woody Allen -festivaalien parhaaksi elokuvaksi on Match Point, joka on eittämättä yksi ohjaajan parhaimmista koskaan. Sitä on syytetty vanhanaikaiseksi, mutta minua se ei tietenkään haittaa. Dostojevski, Raskolnikov ja pöyhkeilevä brittimiljöö; pakkomielle, syyllisyys, intohimo, sattuma ja onni ovat elokuvan avainsanoja. Toisella katselukerralla silmäni lepäsi erityisesti Emily Mortimerin soreudessa (kuvassa Scarlett Johanssonin, elokuvan naispääosaesittäjän seurassa).
Muuallakin on katsottu Allenia. Nelonen on näyttänyt mm. Manhattanin, Allenin ylistyslaulun New Yorkille. Elokuvan mustavalkokuvaus on erittäin kaunista. Yhdessä kuvaajansa Gordon Willisin kanssa mestariohjaaja päätti päästää välillä näyttelijät kokonaan näköpiiristä ja palaamaan sitten takaisin. Ensimmäistä kertaa Allen kokeili tätä ohjauksellista erityispiirrettä Annie Hallissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti