tiistaina, heinäkuuta 04, 2006

Pahaa sutta ken pelkäisi

Jäi Wolfmother kesken. Yhtyeen musiikki ei ole sellaista, että sitä kuuluisi pureskella hitaasti. Jos olisin kuullut sitä vaikkapa Olli-Kollin etkoilla tukevassa nousussa, se olisi saattanut iskeä kuin hamara kalloon. Niin se rock and roll usein toimii.

Ei kommentteja:

Top-5

G Livelab Tampere Skotlantilainen meininki Kate Bushin musiikki Tarot-korttien estetiikka Henkilökohtainen vuosikello Odottelen hotellihuone...