Päivän kohokohtia tapahtumajärjestyksessä:
1.) Bleakin timantinkovat biisit ja Calebin laulu.
2.) Knucklebone Oscarin show
3.) Satun benji-hyppy.
4.) Lepotuokio nurmikolla.
5.) McQueenin ihana brittiaksentti.
6.) Yllätysesiintyjän yllättävän hyvä keikka.
Illan viimeinen yhtye eli Apulanta otti hienosti yleisönsä. Tunnelma oli massan seassa yhtyeestä pitäville takuulla unohtumaton. On siinä muuten kauhea nimi yhtyeelle; vieläkin se hirvittää, vaikka bändi on vanha kuin markan raha.
4 kommenttia:
Bleak oli aivan huippuhyvä! Tykkäsin myös Stalingrad Cowgirlseistä, mimmit paahtoi ihan kunnolla. Knucklebone Oscar oli vanha itsensä ja se toimii.
Benji-hyppy oli mahtavaa! Tiesin jääneeni siihen koukkuun viime kesänä.
Vodkaa, Leijonaa, Kaljaa, Siideriä, Limua!!
Janne Joutsenniemi on HOT!
Se on kyllä suomeksi votka eikä mikään voddga. Perkele.
Pliik. Talinkraatin Lehmitytöt. Se joka soittaa kitaraa.
Pensihyppy.
Votka, Leijona, Kalja, Siiteri, Limonaati.
Se joka soittaa passoa.
Vittuperkele.
Knucklebone Oscar oli kyllä maineensa veroinen ja olin kyllä tyytyväinen, että se tuli tsekattua. Oma ylpeilyn aiheeni on kyllä ehdottomasti J.M.K.E. Oli todella hienoa nähdä legenda rantalavalla ja kuulla heidän reippaita punkrallejaan. Klassikko Tere perestroika ilahdutti kovasti, kuten myös punkiksi vedetty versio Juicen Eesti-kappaleesta. Villu Tamme oli otettu lämpimästä vastaanotosta ja yleisö sai pyytämänsä encoren.
Pikkulavan tarjontaa olisi kuunnellut enemmänkin vaan piisasipa muuallakin kuultavaa, kuten edellä todettiin. Harmi, kun Mokoma meni J.M.K.E.:n kanssa päällekkäin vaan heitäpä saattaa täällä näkyä vielä toistekin. Luulisin.
Lähetä kommentti