Poikakuoron keskuudessa on viime aikojen kapakkareissuilla virinnyt keskustelua organisaatiomuutoksesta. Ilmeisesti puolustuvoimat-tyyppiseen, tinkimättömän komentoketjun ja ankaran kasarmi-mentaliteetin sävyttämään systeemihierarkiaan ollaan miehistön parissa jo kyllästytty. Uudeksi toiminalliseksi perustaksi on ehdotettu mm. perhe-mallia. Joukkueen jäsenet olisivat täten isä, äiti, lapset ja koira. Perhe-mallin ongelmana on paitsi biologiset tosiseikat, myös puhdas jurdiikka. Emme ole sukua keskenämme, eikä kukaan meistä ole eläin (edes koira). Mitä tulee laintulkintaan, kaksinnaiminen on maassamme toistaiseksi kielletty. Nyt kun olen asiaa vähäisinä joutohetkinäni miettinyt, ehdotan seuraavaa: Poikakuoro voisi olla kultti. Avuksi suomenkielinen Wikipedia.Kultin tunnusmerkkejä:
- käyttää psykologisia pakkokeinoja jäsenien värväämiseen, opettamiseen ja säilyttämiseen
- muodostaa elitistisen totalitaarisen yhteisön
- ei mahdollisuutta olla yksin, osallistuminen toimintoihin pakollista
- perustaja-johtaja on karismaattinen, dogmaattinen, messiaaninen ja kaiken arvostelun yläpuolella
- uskoo, että päämäärä pyhittää keinot uusia jäseniä värvätessä ja varallisuutta kerätessä
- kerätty varallisuus ei hyödytä jäseniä eikä yhteisöä
- yhteisö edustaa puhtautta ja täydellisyyttä, ulkomaailma edustaa pahuutta
- maailmanlopun, messiaan, avaruusaluksen tai jonkin muun tulevaisuudessa tapahtuvan odottaminen
4 kommenttia:
Perhemalli olisi kyllä hauska. Meillä olisi jopa oma hauhau. Mietintämyssyyn siis.
Ps. Kuka tietää, ehkäpä joukkueen naispuolinen jäsen jätti naamionsa kotiin ja lähti ryöstöretkelle ihan omana itsenään ;-)
Kuva onkin otettu yöllä.
Huono valotus.
Organisaatiota ei muuta enää mikään. Vaikka nimi ja jäsenet vaihtuisivat, se jää. Se on Poikakuoron näkymätön ja iankaikkinen ydin. Sitä eivät muuta vallankaappaukset eivätkä mahtikäskyt.
Lähetä kommentti