KING

Sielu meni, mutta ei se haittaa. Montakohan niitä on enää jäljellä...

Hard porn, Steven Seagul (Hi!)

Päivän naurupläjäys on tässä!

If I had possession

Osta hyvä kitara! Melkein aito!

Viattommuuden aika on ohi

Tämä on jo varmasti ehditty monta kertaa todeta: Brokebackmountain-homodraaman jälkeen Toy Story -animaatiot saavan aivan uuden tulkintaperspektiivin. Kaiken kukkuraksi kuulin, että Randy Jones olisi joutunut vankilaan. Länkkärit!

Me tässä Hei!

Tässäpä tyylikäs ryhmäpotrettimme. Uljas, jalo, ryhdikäs, jännittävä, mystinen, kaunis, kiinteä, voittoisa, menestyksekäs ja suloisen syötävä joukkueemme, The Poikakuoro!

Tämmöisiä voi tehdä täällä. Ja inspiraatiota linkkivinkkeineen löytyi täältä ja täältä.

Tuhoisat poikakuorolaiset

Pitää paikkansa! Totta on! Poikakuorolalaiset osallistuivat Toiseen maailmansotaan pyhäjokilaisten lennostossa. Pyhäjokilaiset onnistuivat ampumaan alas peräti yhdeksän vihollisen Messerschmitt Bf 109 -konetta. Kapteenina olen ylpeä siitä, että näistä yhdeksästä menee viisi kuoromme piikkiin. Arr!

Poikakuoron saunaillan jälkimainingeissa

Sunnuntaisin on monella happi lopussa ja pulssi korkealla. Kuten tietenkin aina reippaan urheilusuorituksen jälkeen.

Todellinen taiteilija ei nyrpistele aiheille, vaan tekee elokuvan vaikka hengästymisestä.

Pimpelipom pim pom

Olen jo pitkään ajatellut, että pianistit ovat parhaita muusikoita ja muut instrumentit soittajineen vertautuvat lähinnä naisten ja muiden vammaisten sarjoihin urheilussa.

Pienenä pelkäsin ja nyt vanhana ihailen Marx-veljeksistä eniten Chicoa. Vieläpä samasta syystä. Jotenkin hän aina onnistui näyttämään pohjimmiltaan pahantuuliselta. Voisin kuvitella hänen ympärilleen vaihtelevanikäisen etanolipilven tai mitä ketoneita ne ovatkaan.

Samankaltaista kärttyisyyttä on Svjatoslav Richterin Chopin-esityksessä. Jos et pidä klassisesta musiikista, tämän biisin kuuntelemisesta harvemmin selviää nopeammin kuin linkintakaisessa videossa. Richter tunnetusti ei pitänyt itsestään eikä juuri kenestäkään muustakaan. Kelpo heppu!

Viimeisenä autistinen erakko Glenn Gould esittää (kontrastina edelliselle) h-i-t-a-a-n version Kunst der Fugen ensimmäisestä osasta. Bachin ainainen ylistäminen tympii, mutta minusta tämä on hieno esitys. Erityisesti siksi, miten Gould osaa hyödyntää pianon sointivaroja. Ei mitenkään askeettinen esitys.

Ensi kuuntelemalla ajattelin, että tässä Bachissa on muutakin omituista, ja toisella kerralla luulen keksineeni: eikö tästä puutukin ensimmäinen nuotti?

Loman lukujärjestys

1. 
   
2. 
   
3. 
   
4. 
   
5. 
   

Lisäksi aion laiskotella.

Lordi på Skansen

Skansenilla jytää! Lordin esitys on nähtävissä SVT 1:ltä vielä perjantain ja lauantain välisenä yönä klo 00.15 sekä sunnuntaina klo 16.15. Ohjelma näkyy myös netin kautta Allsång på Skansenin kotisivulla.

Hård rock hallelujah!

30 vuotta (+ viikko) sitten

Tästäkin soundcheckistä on siis jo kulunut reilut 30 vuotta.


Mutta palataksemme takaisin nykyhetkeen: huomenna ylen Radio ykkösellä klo. 10:33 & 22:35 on Ainomaija Pennasen haastateltavana Kansatieteen emeritusprofessori Bo Lönnqvist.

Dress Code

Nyt tilataan Poikakuorolle omat bändipaidat. Henkinen ikä (minulla 52) ei vaikuta.

Cramps Suomeen?

Maailmalla liikkuu huhuja, joiden mukaan The Cramps saattaisi poiketa kiertueellaan Suomessa. Odotettavissa olisi taidetta, musiikkiterapiaa sekä elämän perusasioita. Ehkä vielä ei kuitenkaan kannata alkaa kiillottaa PVC-kuteita, mutta toivokaamme pahinta.

Kultti

Poikakuoron keskuudessa on viime aikojen kapakkareissuilla virinnyt keskustelua organisaatiomuutoksesta. Ilmeisesti puolustuvoimat-tyyppiseen, tinkimättömän komentoketjun ja ankaran kasarmi-mentaliteetin sävyttämään systeemihierarkiaan ollaan miehistön parissa jo kyllästytty. Uudeksi toiminalliseksi perustaksi on ehdotettu mm. perhe-mallia. Joukkueen jäsenet olisivat täten isä, äiti, lapset ja koira. Perhe-mallin ongelmana on paitsi biologiset tosiseikat, myös puhdas jurdiikka. Emme ole sukua keskenämme, eikä kukaan meistä ole eläin (edes koira). Mitä tulee laintulkintaan, kaksinnaiminen on maassamme toistaiseksi kielletty. Nyt kun olen asiaa vähäisinä joutohetkinäni miettinyt, ehdotan seuraavaa: Poikakuoro voisi olla kultti. Avuksi suomenkielinen Wikipedia.

Kultin tunnusmerkkejä:

• käyttää psykologisia pakkokeinoja jäsenien värväämiseen, opettamiseen ja säilyttämiseen
• muodostaa elitistisen totalitaarisen yhteisön
• ei mahdollisuutta olla yksin, osallistuminen toimintoihin pakollista
• perustaja-johtaja on karismaattinen, dogmaattinen, messiaaninen ja kaiken arvostelun yläpuolella
• uskoo, että päämäärä pyhittää keinot uusia jäseniä värvätessä ja varallisuutta kerätessä
• kerätty varallisuus ei hyödytä jäseniä eikä yhteisöä
• yhteisö edustaa puhtautta ja täydellisyyttä, ulkomaailma edustaa pahuutta
• maailmanlopun, messiaan, avaruusaluksen tai jonkin muun tulevaisuudessa tapahtuvan odottaminen

[kuvassa joukkueemme ainoa naispuolinen jäsen on ovelasti naamioituneena käynyt varastamassa kilpailevan joukkueen kidutusvälineet.]

Tom Yum Goong

Pidin hieman huilia Shaolin-elokuvista ja katselin jo kauan hyllyssä vartoilleen thaimaalaisen toimintapommin Tom Yum Goongin (2005). Muhkeaa kulttimainetta lännessäkin nauttivan Ong Bakin (2003) tekijöiden eli ohjaaja Prachya Pinkaewin, koreografi Panna Rittikrain ja päätähti Tony Jaan uutuus oli fanien parissa eräs viime vuoden odotetuimpia elokuvia.

Tutuilla eväillä ollaan edelleenkin liikenteessä eli olemattomalla juonentapaisella perustellaan Tony Jaalle mahdollisimman monta tilaisuutta esitellä ylimaallisia taistelutaitojaan. Englanninkielisen tekstityksen puuttuminen ei edelleenkään pilaa katselunautintoa, koska painotus on jälleen ruumiinkielessä ja huomattava osa dialogista on englanninkielistä. Tällä kertaa jäljitetään varastettuja norsuja Sydneyn maisemissa. Pahat jätkät parveilevat kärpästen lailla Tony Jaan esittämän maalaispojan ympärillä tarjoten hänelle tällä kertaa astetta kovemman vastuksen. Tarinan olemattomuus unohtuu helposti Jaan temppujen rinnalla. Vaijereita tai muita vippaskonsteja ei edelleenkään käytetä ja toimintaa seurataan usein pitkillä steadycam-otoksilla.

Tony Jaa näyttääkin usein olevan painovoimasta riippumaton, niin kevyesti ja helpon näköisesti kaveri liikkuu. Nykyisistä toimintatähdistä tuntuukin olevan vaikea löytää hänelle vastinetta. Lähinnä tulee mieleen ainakin Yuen Biao, jolta on totuttu näkemään hieman vastaavan tasoista toimintaa useissa yhdessä Jackie Chanin ja Sammo Hungin kanssa tehdyissä 1980-luvun toimintaklassikoissa. Lisäksi voidaan tässä yhteydessä mainita nuori mannerkiinalainen lahjakkuus Wu Jing, joka esitteli taitojaan hienossa hongkongilaisleffassa Sha Po Lang (2005). Kyseinen leffahan toi HK-toimintaan uudelleen jo osittain kadonnutta perinteisempää henkeä.

Tom Yum Goongissakin viitataan Hongkong-klassikoista ainakin Bruce Leen Way of the Dragoniin (1972). Tony Jaan osalta on myös huhuttu Hongkongissa toteutettavista projekteista. Fanien kannalta olisikin unelma saada vaikka Wu Jing ja Tony Jaa samaan elokuvaan. Aika näyttää, mihin tämä nuori ja lahjakas tähti vielä ehtiikään.

Nimenmuutos?

Onko kukaan vielä ehtinyt ehdottaa joukkueen nimen muuttamista Lordikuoroksi?

Rokkivekkari 81

Hyvä ystäväni Eriko Sato kertoi minulle vesijumpassa, ettei hän aio missään tapauksessa jättää väliin ensi tiistain Olipa kerran radio -ohjelmaa kello 10:00 alkaen Suomen aikaa.

Mikset, kysyin, ja hän vastasi, että kun sieltä tulee uusintana se vuoden 1981 naistenviikon Rokkivekkari. Mutta eihän Yleq kuulu Japanissa, ei itse asiassa edes Rovaniemellä, jatkoin. Hän alkoi kikattaa ja kysyi olenko niin pöllö, etten ole vielä hankkinut digiboksia.

Aloin ymmärtää, mutta se vähän hämmentää, että Erikolla on tapa hiplata minua nauraessaan. Varsinkin uima-altaassa ja varsinkin paikoista, jotka on tapana pitää katseilta ja kosketuksilta suojassa. Ehkä Japanissa on vain vapautuneempi kulttuuri koskettamisen suhteen kuin meillä jäykässä ja estoisessa Suomessa.

Kerroin nolona, ettei minulla ole edes tavallista analogista televisiota. Tässä vaiheessa Eriko hihkaisi jotain japaniksi, toisetkin tytöt tulivat kimppuuni ja varastivat uimahousuni ja juoksivat pois. Sain kuulemma tulla hakemaan ne naisten saunasta jos olen heille kiltti.

Ajattelin, että nyt menee koko kuntoilu pilalle, mutta kun satuin harmissani vilkaisemaan sykemittaria, urheilinkin pulssista päätellen täydellä teholla. Lähdin lampsimaan kohti saunaa, josta kaikui maanittelevia huutoja. Mietin samalla eikö sillä kanavalla tosiaankaan ole lähetystä netin kautta. Hm.

Loman lukujärjestys

On hetki tämän kesän henkilökohtaiselle lomakirjaukselle. Loman tuoteseloste on seuraava (muutokset saattavat olla olosuhteiden ja mielen mukaan mahdollisia):

1. Lepoa ja rentoutumista.

2. Liikuntaa.

3. Populaarimusiikkia.

4. Elokuvataidetta kotiteatterissa.

5. Hieman lisää populaarimusiikkia.

(Soittakaa Paranoid!!!)

6. No populaarimusiikkiahan sekin.

7. Elokuvataidetta elokuvateatterissa. Arrr!!!

8. Bongailua (sis. myös raikasta ulkoilmaa tuulen suunnasta riippuen kerosiinin tuoksulla höystettynä).

9. Nörtteilyä.

10. Iltapuhteelle vielä folkhenkistä populaarimusiikkia.

Black Holes & Revelations

Ostan nykyisin harvoin poplevyjä. Nyt on kuitenkin kipaistava levykaupassa, sillä Muse on julkaissut todellisen klassikkolevyn. Harvoin - erittäin, erittäin harvoin - enää mikään uutuus jysähtää, mutta kun se tapahtuu, tuntuu se aina vaan paremmalta.

The Incredible Flow Of Life Show

Olipa hyvä keikka. Tulin ajatelleeksi, että Moses Hazyn vahvuudet ovat paitsi soitannolliset kyvyt ja ns. hyvä meininki, ehdottomasti myös kappaleiden polveilevat sovitukset. Yhtye taivuttelee musiikin peruselementtejä rytmiä, melodiaa ja harmoniaa kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Sitä paitsi Moses Hazyn kollektiivinen sointi (bändisaundi) on täysin vertaansa vailla.

Hyvää iltapäivää

Olisiko teillä viisi sekuntia aikaa?

No on tietenkin. Siat!

Tähdellistä tekemistä perjantaiksi

Perjantaina on valinnanvaraa, kun Holvisssa riehuu Moses Hazy ja Tivolissa hauska Southfork Sound Machine.

Niinpä tietysti

Gene Simmons Family Jewels in production on A&E. A new real life series featuring the legendary rock star and his unconventional family life.

Muutama klassinen musiikkiesitys

Melkein kuin kotimaisilla kesäfestareilla.

Nomeansno vieraili viime vuosikymmenellä Suomessa muutamaankin otteeseen. Vuoden 1994 keikoilla encoret esitti Hanson Brothers.

Lopuksi puhuu Mr. Wrong.

The Eight Diagram Pole Fighter

Festivaali se vain jatkuu ja vuorossa on jälleen Lau Kar-leungin klassikko ja vaikka kyseessä ei tällä kertaa olekaan suoranainen Shaolin-tarina, sopii myös tämä elokuva mainiosti festivaalin henkeen.

The Eight Diagram Pole Fighter (1983) on eräs viimeisiä Shaw-studion vanhan koulukunnan kamppailuelokuvia. Elokuva sijoittuu Sung-dynastian aikaan kertoen isänmaallisen Yangin sankariperheen tarinan. Petollinen kenraali Pun Mei (Lin Ke-ming) apureineen on väijyttänyt taistelussa perheen seitsemän veljestä. Ainostaan kaksi veljestä, veli 6 (Fu Sheng) sekä veli 5 (Lau Kar-fai) onnistuvat pakenemaan kenraalin tataarikätyreitä. Veli 6 palaa järkensä menettäneenä kotiinsa kertoakseen traagiset uutiset perheen äidille (Li Li-li) sekä sisarilleen (Hui Ying-hung ja Yeung Jing-jing) ja veli 5 pakenee ohjaaja Lau Kar-leungin esittämän metsästäjän avustamana temppeliin, jossa hän kosto mielessään alkaa harjoitella munkkien keppitaistelutekniikoita. Sisar 8 (Hui) lähtee etsimään kadonnutta veljeään, mutta joutuu vangiksi majatalossa. Toisaalla temppeliin vetäytyneellä veli 5:llä on jatkuvia erimielisyyksiä johtavien munkkien kanssa taistelutekniikoiden käytön oikeutuksesta. Rauhanomaiset munkit ovat tähän saakka käyttäneet taitojaan ainoastaan seudulla kuljeskelevien susien karkottamiseen. Harjoitukset tähtäävät susien riisumiseen aseistaan, jolloin ne jäävät henkiin eivätkä enää uhkaa munkkeja. Kuultuaan sisarensa kohtalosta munkiksi edennyt veli 5 lähtee kuitenkin pelastamaan sisartaan ja tekemään viimein tilit selviksi pettureiden kanssa.

The Eight Diagram Pole Fighterin tuotantoa varjosti Alexander Fu Shengin kuolema auto-onnettomuudessa vain 29-vuotiaana. Fu Shengin poismeno oli raskas isku Shaw-studiolle hänen ollessaan juuri nousemassa kansainväliseen supertähteyteen. Elokuvan tuotanto päätettiin kuitenkin saattaa loppuun ja niinpä tarina kirjoitettiin radikaalisti uusiksi ja Lau Kar-fain hahmo nostettiin pääosaan. Lopputulos on synkkä ja intensiivinen kostotarina, jossa Lau Kar-leungille tyypilliset filosofia ja huumori loistavat poissaolollaan. Lau Kar-leung loi elokuvan taistelukoreografiat yhdessä Hsiao Hon ja Lee King-chuen kanssa ja vimmainen loppukahakka on varmasti brutaaleinta jälkeä, mitä Lau Kar-leung on filmille tallentanut munkkien keppien niittäessä pahisarmeijaa. Vaijereita käytetään vielä tässä vaiheessa säästeliäästi toiminnan tehostajina eli katsoja voi jälleen ihastella Lau Kar-fain ja Hui Ying-hungin taitoja heidän otellessaan ylivoimaista vihollisarmeijaa vastaan.

The Eight Diagram Pole Fighteriä voidaan pitää paitsi Alexander Fu Shengin, myös Shaw Brothers-studion joutsenlauluna. Pian studioiden varsinainen elokuvatuotanto päättyi mielenkiinnon siirtyessä kohti television tarjoamia mahdollisuuksia. Lau Kar-leungin ohjaajan ja koreografin ura on jatkunut edelleen sekä modernien että perinteisten toimintaseikkailujen parissa, mutta The Eight Diagram Pole Fighteriä voidaan kuitenkin pitää hänen varsinaisena testamenttinaan pitkästä urasta perinteikkään Shaw Brothers-studion palveluksessa.

Syd Barrett

http://news.bbc.co.uk/2/hi/entertainment/5169344.stm

RHCP

Totuus: Anthony Kiedis on Red Hot Chili Peppersin suurin ongelma. Ilman häntä homma toimisi edelleen.

Top-5

Pitkästä aikaa pikkulista:

1.) Dixie Chicks: Taking the Long Way (CD)
2.) McQueen: Blinded
3.) Bleak: Crossword
4.) Raconterus: Broken Boy Soldiers (CD)
5.) Take That: Back for Good

1.) Dixie Chicks on minun ja varakapteenimme Jonzen yhteinen mielenkiinnon kohde, jonka arvoa ei pienessä maassamme vielä kunnolla tunneta. 2.) McQueenin Blinded on pakko käydä kuuntelemassa muutaman kerran päivässä yhtyeen kotisivuilta. Toivottavasti kappale löytyy ensi kuussa julkaistavalta esikoislevyltä. 3.) Bleakin esikoisesta puolestaan eivät kriitikot ole juuri välittäneet; levy on kuulemma laskelmoitua, sydämetöntä ja yksioikoista musiikkia tyhmille tytöille. Mutta en voi mitään. Crossword pyörii päässäkin taajaan, eikä haittaa yhtään! 4.) Raconteurs kasvaa koko ajan suuremmaksi ja suuremmaksi. 5.) Take That oli Take That; sain näppeihini poikabändin kokoelman ja halusin heti kuulla pitkästä aikaa tämän loistavan Bee Gees -tulkinnan.

Tulkinta

Näinpä eilen hienon itäisessä Euroopassa kuvatun videotallenteen, jossa "Serbian turkkilainen, Amerikan irlantilainen ja Suomen rovaniemeläinen" esittivät lähes mystisen
tulkinnan Johnny Cashin kappaleesa Ring of Fire.

Vieläkin harmittaa taannoinen Cash-hankintani. Tilasin Cashin klassiset Folsom/San Quentin -livelevyt. Perskeles, levyiltä oli siistitty kaikki kirosanat piip-äänellä.

Woody Allen -festivaalit päättyivät

Raadin yksimielinen valinta tämän vuoden Woody Allen -festivaalien parhaaksi elokuvaksi on Match Point, joka on eittämättä yksi ohjaajan parhaimmista koskaan. Sitä on syytetty vanhanaikaiseksi, mutta minua se ei tietenkään haittaa. Dostojevski, Raskolnikov ja pöyhkeilevä brittimiljöö; pakkomielle, syyllisyys, intohimo, sattuma ja onni ovat elokuvan avainsanoja. Toisella katselukerralla silmäni lepäsi erityisesti Emily Mortimerin soreudessa (kuvassa Scarlett Johanssonin, elokuvan naispääosaesittäjän seurassa).

Muuallakin on katsottu Allenia. Nelonen on näyttänyt mm. Manhattanin, Allenin ylistyslaulun New Yorkille. Elokuvan mustavalkokuvaus on erittäin kaunista. Yhdessä kuvaajansa Gordon Willisin kanssa mestariohjaaja päätti päästää välillä näyttelijät kokonaan näköpiiristä ja palaamaan sitten takaisin. Ensimmäistä kertaa Allen kokeili tätä ohjauksellista erityispiirrettä Annie Hallissa.

Kolmas päivä

Parasta: The Winyls
Pahinta: Flinch

Maijaa olisin katsellut mielellään vielä pidempään, mutta tuli jo kiire kotiin seuraamaan MM-finaalia. Henkilökohtainen tunnelmani oli korkeimmillaan Zidaden ensimmäisen vaarallisen pääpuskun aikana (jatkoajan puoliväli). Jälkimmäinen pääpusku puolestaan sai kaikki näkemään punaista. Italia oli eilen Ranskaa parempi.

Fiiliskuva

Apulanta yöttömässä yössä.

McQueen, Rovaniemirock 08.07.2006

Cat de Casanoven ja Leah Duorsin rock-ilmeet.

Toinen päivä

Päivän kohokohtia tapahtumajärjestyksessä:

1.) Bleakin timantinkovat biisit ja Calebin laulu.
2.) Knucklebone Oscarin show
3.) Satun benji-hyppy.
4.) Lepotuokio nurmikolla.
5.) McQueenin ihana brittiaksentti.
6.) Yllätysesiintyjän yllättävän hyvä keikka.

Illan viimeinen yhtye eli Apulanta otti hienosti yleisönsä. Tunnelma oli massan seassa yhtyeestä pitäville takuulla unohtumaton. On siinä muuten kauhea nimi yhtyeelle; vieläkin se hirvittää, vaikka bändi on vanha kuin markan raha.

Doggy Style

Rumba 12/13 - 2007:

Rumba: Olet tuiman näköinen heppu. Mikä saa sinut nauramaan?

Bradfield: Koirat. Koirat ovat synnynnäisiä pellejä. Erityisesti bokserit.

Veikko Huovinen pitää myös koirista. Hänen mukaansa koirat ovat reilua porukkaa.

Ensimmäinen päivä

Muutamia havaintoja:

TikTak: energinen ja tiukka kuin toukka. ****
Damn Seagulls: tiedän kyllä mitä bändi hakee.**
Jonna's Problem: koskettimet ja komppikitara olisi ollut hyvä. **/***
Private Line: pikkukohellusta, mutta hauskaa. ***
PMMP: loistava, loistava keikka. *****
Teräsbetoni: nopeasti vanheneva vitsi, mutta erittäin symppis.****
69 EYES: *

Muut: ei havaintoja, ei mielipiteitä

1. lisäys:

Te idiootit, jotka istutte toistenne hartioilla: tuletteko lainkaan ajatelleeksi, että pelleilynne vuoksi kymmenet lippunsa maksaneet eivät näe kunnolla lavalle?

2. lisäys

Private Linen Sammy muistutti valkoisessa asussaan, korkessa kampauksessaan ja tummissa laseissaan erehdyttävästi Lapin yliopiston uutta rehtoria Mauri Ylä-Kotolaa.

Lordipark

Moni muistaa Santapark juniorin Kemijärventien varressa entisen maalaiskunnan puolella.

Nyt Santapark on Lordipark. Hallelujaa!

Ranska finaaliin

Sunnuntaina on tiedossa varsin kiinnostava MM-finaali, sillä vastakkain asettuvat Ranska ja Italia.

vastakkain asettuvat

Ok, ymmärrän. Onhan tuossa kieltämättä urheiluruudun makua. Tänään ensimmäinen puoliaika oli tosi hyvä, mutta jälkimmäinen aika tylsää nuhjaamista. Mutta kelpo turnauksen Portugali jälleen pelasi; neljän sakkiin pääseminen on eittämättä tasokas suoritus. Kun lopulta sijoitutaan neljänneksi, tarkoittaa se sitä, että joukkue on hävinnyt kaksi viimeistä otteluaan. Se kohtalo odottanee lusitaaneja, kun pronssiottelussa

vastakkain asettuvat

Saksa ja Portugali. Isäntämaa ei nimittäin matsia tule häviämään. Siitä tulikin mieleeni, että huomenna (eli tänään) Poikakuoro kokoontuu hiomaan alkavan visailukauden taktisia kuvioita. Oikeastaan pitäisi puhua strategian hiomisesta, sillä stratêgia on kreikkaa ja tarkoittaa kenraalin virka-asemaa tai hänen käskyään. Stratos tarkoittaa tarkkaan ottaen leiriä, armeijaa tai sotajoukkoa ja agein puolestaan johtamista. Taktikee tekhnee merkitsee yksinkertaisesti asioiden järjestämistä. Poikakuoro on selkeästi strateginen joukkue.

Italia finaaliin

Nollanollan jälkeen Saksaa innokkaampi Italia tuli jatkoajalle tyylillä con brio, ma non troppo. Ensin pari tolppalaukausta, ja sitten aivan viime minuuteilla Fabio Grosso ja Alessandro Del Piero tekivät maalin mieheen. Saksa taisi odotella jo rangaistuspotkukilpailua.

Ei olisi kannattanut odotella, sillä luulisi saksalaisilla olleen vielä hyvin muistissa Mestarien liigan loppuottelu vuodelta 1999. Tuolloin Manchester United teki Camp Noun stadionilla (Barcelona) molemmat maalinsa yliajalla ja voitti FC Bayer Münchenin 2-1. Tuoreempiakin esimerkkejä löytyy taatusti, mutta tuo ottelu on jäänyt erityisen hyvin mieleen.

Onpa siitä tosiaan kauan. Uskokaa tai älkää lapset, mutta vuonna 1999 ei oltu vielä keksitty internettiä, hammasharjaa eikä nokka-akselia. Ihmiset pukeutuivat juuttikuituun ja haisivat hielle. Luin Wikipediasta, että virtahevon hiki on punaista.

The 36th Chamber of Shaolin

Lau Kar-leung ohjasi vuonna 1978 elokuvan, jota monet pitävät kaikkien aikojen parhaana kungfuelokuvana. The 36th Chamber of Shaolin kertoo legendaarisen munkki San Ten (Lau Kar-fai) tarinan. Legendan mukaan San Te alkoi ensimmäisenä opettaa Shaolinin taistelutaitoja maallikoille, jotta nämä voisivat puolustautua mantsujen sortovaltaa vastaan. Vaikka Lau Kar-leung ja käsikirjoittaja I Kuang ovatkin suoneet itselleen tiettyjä taiteellisia vapauksia historiallisen tarkkuuden suhteen, on The 36th Chamber of Shaolin kuuluisin tulkinta San Ten tarinasta.

Elokuva alkaa perinteiseen tapaan teatraalisella tyylidemonstraatiolla, jossa Lau Kar-fai suorittaa liikesarjoja aseiden kanssa ja ilman. Varsinaisen tarinan alussa nuori Liu Yu-te opiskelee patrioottisen opettajansa Hon johdolla. Ho opettaa oppilailleen isänmaallisia aatteita sorron aikoina. Mantsut saavat selville opettajan oppilaineen auttavan kapinallisia ja pidättävät oppilaat ja iskevät lisäksi traagisin seurauksin Liu Yu-ten isän kauppaan. Haavoittunut Liu pakenee Shaolinin luostariin toivoen munkkina oppivansa taistelutaitoja tarkoituksenaan kostaa mantsuille sekä opettaa taitoja myös tavalliselle kansalle. Munkiksi päästyään Liusta tulee San Te, joka etenee ennätysajassa noviisista luostarin hierarkian huipputasolle. Viimein San Te saa tilaisuutensa selvittää tilit kansaa sortavien mantsujen kanssa. Lopussa The 36th Chamber of Shaolin kietoo yhteen Chang Chehin Shaolin elokuvien teemat nuorten patrioottien (mm. Hung Shi-kuanin) liittyessä San Ten maallikoille perustaman 36. kammion oppilaisiin.

Ohjaaja Lau Kar-leung antaa The 36th Chamber of Shaolinissa paljon aikaa itse luostarielämän kuvaamiseen. Buddhalainen hartaudenharjoitus ja filosofia ovat koko ajan esillä. Valtaosan elokuvasta vie San Ten totuttelu luostarielämään sekä sitkeä harjoittelu eri tekniikoita harjaannuttavissa kammioissa vanhempien munkkien valvovien silmien alla. Selvitettyään 35 kammiosta San Ten täytyy vielä läpäistä kypsyysnäyte eli näytösluonteinen ottelu Lee Hoi-sangin esittämää vanhempaa munkkia vastaan. Ottelun jälkeen hänelle on luvassa minkä tahansa kammion ylivalvojan
paikka. Seuraa sarja näyttäviä otteluja, joita varten harjoitellessaan San Te tulee keksineeksi uuden aseen, kolmiosaisen kepin. Ottelut, joissa Lau Kar-fai käyttelee tätä erittäin vaikeasti hallittavaa asetta täydellisellä virtuositeetilla ovat häikäisevää katsottavaa. Kolmiosainen keppi muodostuikin Lau Kar-fain vakiovarusteeksi lukuisissa elokuvissa.

The 36th Chamber of Shaolin oli Lau Kar-fain läpimurtoelokuva tähteyteen. Elokuvan jälkeen hän vietti 1980-luvun alkupuolen pääosin kaljupäisenä usein Lau Kar-leungin ohjaamissa kungfuseikkailuissa. Myös elokuvan pienemmissä rooleissa nähdään Shaw Brothersin tuttuja vakiokasvoja. Pääpahiksena nähdään aina yhtä luotettava Lo Lieh ja tämän kätyrijoukkoa johtaa pitkän linjan kungfutähti Wilson Tong. Lisäksi elokuvassa vilahtavat pikkurooleissa ainakin Yuen Siu-tin lähitaistelua opettavan munkkina, Hsiao Ho luostarin oppilaana ja Tsui Siu-keung luostariin opiskelemaan lähtevänä patrioottina sekä Lau Kar-wing sankarikenraali Yininä.

Heinäkuu

JULY: "Sleigh Ride In July" It's sad to report that no month seems safe for a girl. The girl in this tune got her's right in the middle of July. But the weather was good.

Pahaa sutta ken pelkäisi

Jäi Wolfmother kesken. Yhtyeen musiikki ei ole sellaista, että sitä kuuluisi pureskella hitaasti. Jos olisin kuullut sitä vaikkapa Olli-Kollin etkoilla tukevassa nousussa, se olisi saattanut iskeä kuin hamara kalloon. Niin se rock and roll usein toimii.

Heinäkuun visailua?

Onko poikakuorolaisilla tietoa, koska heinäkuun yleistietovisa alkaa? Patterit ovat täynnä ja drinkkiliput lähes käytetty.

*

"In the stands, Beckham's wife Victoria sobbed and struggled to comfort son Brooklyn, 7, who was inconsolable. Cheryl Tweedy, fiancee of defender Asheley Cole, shook her head in disbelief before hugging her friend Posh.
Wayne Rooney's fiancee Coleen McLaughlin wiped away tears as she sobbed over his nightmare game, which ended when he was sent off leaving England to battle on with ten men.
(...)Beckham had burst into tears after hobbling to the dugout in the 52nd minute, fearing his injury would put an end to his World Cup."
http://www.newsoftheworld.co.uk/story_pages/sport/sport1.shtml

Viva la France!

No nyt tulee kännibloggausta:

Haahaa! Ranska voitti Brasilian 1-0! Ranska oli niin paljon parempi yliarvostettua Brasiliaa! Zidane on jumala! Zidane on Jumala! Zidane on jumala!

Angie

Angie, Angie, when will those clouds all disappear?
Angie, Angie, where will it lead us from here?
With no loving in our souls and no money in our coats
You cant say were satisfied

But Angie, Angie, you cant say we never tried

Luuseri-heimo äänesti vahvimman jäsenensä pois. Fools!

Clan of the White Lotus

Shaolin-festivaalin kolmannessa osassa päästään miehekkäiden sankarielokuvien jälkeen hieman kevyempiin tunnelmiin, kun vuorossa on Lo Liehin vuonna 1980 ohjaama Clan of the White Lotus. Lo on tunnettu lähinnä näyttelijänä ja Clan of the White Lotus on yksi hänen harvalukuisista ohjaustöistään. Eipä kuitenkaan valittamista, kun mies on saanut aikaan näinkin hauskan kungfupätkän. Elokuvassa seurataan Valkoisen lootuksen temppelin ilkiömäisen Valkohapsisen ylipapin (ohjaaja Lo itse) edesottamuksia. Mantsukeisari on antanut käskyn vapauttaa vangittuja Shaolinin oppilaita ja luvannut sallia luostarin jälleenrakentamisen. Tämä ei kuitenkaan sovi kapinoivalle ylipapille, jonka yhtä paha veli Pai Mei on kuollut taistelussa Shaolinin oppilaiden kanssa. Vastoin käskyä Valkohapsi jatkaa yhdessä mantsukuvernööri Kao Ting-chunin (Wang Lung-wei) kanssa vapautettujen Shaolin-oppilaiden vainoa ja lähettää joukkionsa lisäksi hyökkäämään luostarin korjaustyömaalle. Uudessa vainossa menehtyy myös Hung Wei-tingin (Lau Kar-fai) ystävä ja Hung itse joutuu piiloutumaan yhdessä ystävänsä vaimon Mei Han (Hui Ying-hung) kanssa. Alkaa jälleen ahkera kungfun harjoittelu ylipapin ja hänen kätyreidensä peittoamiseksi.

Clan of the White Lotus on jatkoa Lau Kar-leungin legendaariselle Executioners from Shaolinille, jota en ole vielä nähnyt. Lo Liehin lähestymistapa on miellyttävän humoristinen ja komedia todellakin toimii kungfupaukutuksen ohessa. Ulkoasultaan elokuva on tyylikäs ja mukana on joitakin todella hienoja kamera-ajoja sekä näyttäviä lavasteita. Lo Lieh on ehdottoman cool ilkeänä ylipappina tuttuine maneereineen.
Jos hahmo DVD:n kansikuvassa näyttää hieman tutulta, niin siinäpä selvisi, mistä Quentin Tarantino lainasi nimeä myöten Kill Bill kakkoseen Uma Thurmania opettaneen Pai Mei-munkin. Vitsiä parantaa vielä se, että KB:ssä tiukkaa mestaria esittää itse Lau Kar-fai. Lau Kar-fai on juuri oikea mies tulkitsemaan myös Clan of the White Lotusin hieman hassua sankaria. Täytyy kylläkin mainita, että omassa diggailussani shown varastaa iki-ihana kungfukuningatar Hui Ying-hung.

Clan of the White Lotusin taistelukoreografina on jälleen toiminut Lau Kar-leung ja actionosastolla onkin tarjolla absoluuttista parhautta. Taisteluissa keskitytään tällä kertaa ylipapin haavoittuvan kohdan etsintään. Hung Wei-ting saa huomata, ettei brutaali miehinen voima selätä pahaa Valkohapsea, vaan äijä tuntuu kirjaimellisesti leijuvan alta pois. Avuksi tulee Mei Han, joka laittaa Hungin treenaamaan naisellisempaa taistelutyyliä. Miehinen kovuus täytyy ensiksi karsia pois ja niinpä koulutusohjelmaan sisältyy myös kotitöitä, lapsenhoitajan hommia ja koristeompelua. Varsinainen taistelukoulutus onkin sitten ihmeellistä katsottavaa. Hui Ying-hungin liikesarjat ovat käsittämättömän sulavia ja kauniita. Varsinainen loppuottelukaan ei jää yhtään huonommaksi, vaan Laulla tuntuu olevan aina uusia temppuja takataskussaan. Matsin hauskimmassa kohtauksessa Hung on yllättänyt Valkohapsen kylpyaltaasta ja miehet mittelevät tiukasti ukon nykiessä samalla vaatteita päälleen. Lyhyt jakso on saumaton yhdistelmä tiukkaa ottelua ja mainiota komediaa ja sama pätee myös koko elokuvaan. Erinomaista ja viihdyttävää katseltavaa!

Goodbye England!

Englanti ulos kisoista. En oikein osaa nauttia portugalilaisten voitosta noin tylsän pelin jälkeen. Sitä paitsi lusitaanien peli on ollut koko kisojen ajan jotenkin neitimäistä, välillä jopa akkamaista. Toivottavasti Brasilia - Ranska on parempaa jalkapalloa.

Noel-parka

Luin aamulla kirjasta, että Bill Wymanin luovuttua lupaavasta urastaan Rolling Stonesin basistina vuonna 1993, Noel Redding oli pistäytynyt koesoitossa. Ei valittu.