Tony Manero goes John Rambo

Tänään tulee telkkarista Sylvester Stallonen ohjaama SNF-jatko-osa Staying Alive (1983). Syltty on selvästi pyrkinyt luomaan Travoltasta eräänlaisen Broadwayn tanssivan Rambon. Pahinta sköndää on tietysti elokuvaa varten "sävelletty" musiikki, joka on Frank Stallonen käsialaa. Muu musiikki on vanhan kierrätystä eli Bee Gees-hittejä edellisestä osasta.

Maria Rita

Brasilialaisesta musiikista innostuneet tietänevät jo varmasti brasilialaisen laulajan Maria Ritan. Suosittelen kuunneltavaksi. Vaikka en ymmärrä sanaakaan portugalia, mielestäni kielen klangi on jotenkin vaan viettelevän kuuloista musiikissa. Pidän myös portugalilaisesta, Lissabonissa syntyneestä fadosta, johon olen tosin päässyt tutustumaan varsin pintapuolisesti. Ritan Levyn kansikuva, olkaa hyvä.

Päätös

Sovitaan niin, että Tonille ei hankita seuraajaa eli joukkueemme on tästä lähtien"virallisesti" nelihenkinen. Ehdotan kuitenkin samalla, että varaamme viidennen pelaajapaikan mahdollisille vierailijoillle ja satunnaisille vahvistuksille (muistakaa vaan esim. Ollie The Dick ja hänen vakuuttava kontribuutionsa).

[Hetkinen! yksi, kaksi, kolme....kuusi! Miksi uunoja on kuusi? Hä?]

Tällä kertaa kolmanneksi

Alex Haleyn jengiläiset onnistuivat viimein pääsemään finaaliin rock-painotteisen visailun siivittäminä. Heidän ylivoimansa kahdella ensimmäisellä kierroksella oli suorastaan murskaava. Roots oli rock, mutta illan voittajat eli Ässät saivat kalauttaa voittokaljat. Ässäläisten kapteenista Mr. Acesta on hyvää vauhtia tulossa Musavisan pelätyin mies.

Me kuorolaiset olimme liikkeellä trio-kokoonpanona. Sijoituimme niukasti kolmanneksi jättäen taaksemme mm. uunot seitinohuella marginaalilla. Finaaliin meillä ei ollut mitään asiaa. Emme tienneet läheskään tarpeeksi ja teimme erittäin kivuliaita virheitä. Kolme pahinta:

1) Emme lukeneet erästä Bluesbrothers-kysymystä kokonaan. Olisimme tienneet oikean vastauksen.

2.) Minä en uskonut Röyhkä-knopissa Pekka-parkaa, joka olisi tiennyt oikean vastauksen.

3.) Tommi pinnisti ylpeänä aivoaan ja muisti Ramonesin alkuperäisjäsenten oikeat nimet. Valitettavasti niitä ei edes kysytty. Nimittäin oikeita nimiä.

Lisäksi Topper Headon ei meinannut tulla millään mieleen - mikä on tietysti aivan naurettavaa. Onneksi sentään Big Brother and The Holding Company ja pari muuta pikkutietoa välähti väljässä tajunnassa viime hetkellä.

Kun yöllä saavuin kotiin, otin tyynyn syliin ja märisin hiljaa. Mietin, mikä minussa on vikana kun en tunnistanut varjofinalistina edes Sonny Rollinsin muhkeaa tenorisaksofonia. Aivoni olivat jumissa, vaikka tuomari paljasti joukkueellemme saksofonistin etu- ja sukunimen alkukirjaimet sekä lempinimen Newk. Pää kumisi tyhjyyttään.

Uunojen Juhalle erityiskiitos hyvästä visasta. Pidin erityisesti bonus-kysymyksistä.

Huh

Illan miehistöstä korvaamattomin jäsen on sairaana ja toinen matkoilla. Olemme siis pulassa. Äänenavauksen yhteydessä voisimme pohtia Tonille seuraajaa.

You and Me

Open up your eyes - See how life time flies
Open up and
let the light back in.

Open up your heart - Let the lovin' start
Open up and
let the light back in.

...

Neil Young (You and Me - Harvest Moon)

Menoksi

Illalla kannattaa mennä Rovaniemen kirkkoon, sillä siellä esiintyy Lapin kamariorkesterin lisäksi The Raschèr Saxophon Quartett. Christine Rallin sopraano on kenties kaunissointisin saksofoni, mitä minä olen konserteissa koskaan kuullut. Kuulin sitä kesällä ja tänään saan mahdollisuuden kuulla lisää.

Konsertti alkaa klo 19.00.

Selitys ja anteeksi

Tämä ei liity musavisaan, vaan sen paikkaan. Lauantai-iltana yritin selittää erästä juttua Karhu-galleriassa, mutta rupesin nauramaan niin, ettei siitä tullut mitään. Olen pahoillani, mutta jutun juuren eli aiheen voitte lukea täältä. Kulttuurit kohtasivat.

Voihan meemeli!

Musavisailijoiden ensimmäinen meemi?

Viisi Markon stereoissa viime päivinä soinutta albumia:

1. Samuli Putro: Samuli Putro (vinyyli-EP)
2. Ghost World [soundtrack]
3. Maurice Ravel: G-duuri viulusonaatti
4. Saint-Saëns: Jouluoratorio, op.12
5. Laura Sippola: Sahara

Nämä tulivat ensimmäisenä mieleeni.

Sitaatti

Moni muusikeri on huono muusikeri senvuoksi , ettei hän osaa muuta kuin musiikkia.

- Erkki Melartin

Kaksoiselämää

Mitä Kimi Räikkönen tekee vapaa-ajallaan? Hän soittelee Yhdysvalloissa viihdetrumpettia ja esiintyy salanimellä Chris Botti.

Alamäki alkaa, vai alkaako sittenkään?

Kuorolaiset. Meillä on ollut hyvä alku, mutta kannattaa jo nyt valmistautua alkaviin vastoinkäymisiin. Kunhan rootsilaiset ja uunot pääsevät omille isännöintikierroksilleen, tilanne tulee muuttumaan ihan vamasti.

Toisaalta, kyllä meidänkin joukkueemme Mötykät ja Clashit tuntee. Molemmat ovat selkäytimessä ja sydämessä. Viimeksi mainittu teki myös pirun hyvää rock-musiikkia. Suosikkilaulujani ovat mm. Rock the Casbah, Magnificent Seven ja tietenkin London Calling. Ah, kotona muuten odottaa vielä korkkaamistaan tiukkakin tiukempi Rude Boy (tarkoitan tietenkin DVD-elokuvaa, te pervot!).

Lopuksi ja Jonzen mieliksi:

I'm all lost in the supermarket
I can no longer shop happily

ja heti perään täydellinen käännökseni Tommin mieliksi

Oon ihan pihalla Lidlissä
Siks rahaa en tuhlata voi

Orter runt Åbo

Lundo, Reso, Pemar, Pikis, Rimito, Lemo, Letala, Villnäs, Koskis, Gustavs, S:t Mårtens, Mietois, Nousis, Bjärnå, S:t Bertils, Sagu, Finby, Tövsala, Vemo, S:t Karins.

Montako tunnistatte lunttaamatta? Minä keksin 13. Ei oikeita vastauksia kommentteihin vaan arvattuja lukuja.

Svengi päällä

Voitonmaljat on jälleen kumottu. Illan kysymyksissä liikuttiin esimerkiksi balkanilaisissa sekä nostalgisissa suomalaisissa tunnelmissa. Pohdinta, tuuri ja taito olivat tarpeen.

Joukkue on saanut syyskauden hyvin käyntiin eikä ryhmän kemiassa ole valittamista. Menestys vaatii kuitenkin jatkossakin tiukkaa keskittymistä jokaisessa kilpailussa. Jokainen piste on tärkeä eikä ylpistymiseen ole varaa. Illan matsista on parempi poistua tuuletellen kuin saapua paikalle liikaa röyhistellen. Pisteille ja palkinnoille on ottajia, joten tarkkana on oltava.

Ilta oli kuitenkin jälleen viihdyttävä ja kiitoksethan kuuluvat koko fiilistä luovalle sakille eli kysymykset laatineelle tuomarille, muille joukkueille sekä tietenkin oman porukan kanta- ja täydennysjäsenille.

Rockin' on!

Hymy

Smile on sitten kuultu. Ainakin suurimmaksi osaksi. Jupe ei tykännyt, minä ehkä enemmän.

Brian Wilsonilla ei ole ääni enää parhaimmillaan. Kuulosti vähän joltain rentturokkarilta, jonka nimi ei vieläkään tule Míeleeni. Siinä jäi vähän varpailleen odottamaan, miten papparainen yltää seuraavaan korkeaan nuottiin. Usein melkein ylsikin.

Ensikuuleman jälkeen suosin edelleen kappaleiden versioita Smiley Smilellä. Osaksi notkeamman laulun, mutta suureksi osaksi Smiley Smilen mainion urun ansiosta. Jos minulla olisi lahjoja edes sinapinsiemenen verran ja tekisin levyn, korvaisin mahdollisimman monta soitinta vibratottomalla sähköurulla.

(Sanoin myös, että jos tekisin levyn, en kiittäisi siinä ketään. Jupe väitti, etten pystyisi olemaan kiittämättä. Tuosta viikonlopun makeilusta voisi päätellä toista, mutta jankkaan, että pystyisin. Se on tässä tapauksessa helppo luvata.)

Illan vetäjä

Haa! Yhtäkkiä muistin, kuka on illan vetäjä. Kyseinen henkilö juonsi Musavisaa jonkin aikaa vakituisesti vanhassa Karhussa. Muutaman kerran hän lauloi kysymyskappaleita itse. Näppäilipä kerran myös Moskovan Olympialaisista (1980) tuliaiseksi saadulla balalaikalla slaavilaista surusävelmää, josta esitti sitten kirpakoita kysymyksiä. Illalla on siis luvassa tuulahdus vanhoja hyviä aikoja.

Pari linkkiä piristykseksi

Matalalla liitäville kulttuurinystävälle pari mieluisaa (wanhaa?) linkkiä:

The Ruthless Guide To 80's Action & Big Hair Metal and Glam Rock.

Illalla taas visaillaan! Kuorolaisille tiedoksi, että Toni ei pääse tulemaan. Pitäisikö meidän hankkia sijainen?

Kasariklassikko

Edellisestä Musavisasta tarttui lanttuun Midnight Oil -yhtyeen hieno laulu Beds are burning. Paikallisesta musiikkikirjastosta sitä ei kuitenkaan löytynyt - vielä.

Onneksi Jonzella on parempi levykokoelma.

Hammarby-Nisses hemsida

Eilinen saunailta on vain herkkä muisto enää. Kiitokset johtajallemme Jupelle ja ihailijakerhollemme (joka osaa tehdä pyramidin).

En osaa valita oikeita sanoja kiittääkseni vieraanvaraisuudestanne. Sanat korvatkoon reilu kädenpuristus, yhteenpuristetuin huulin, kostein silmin ja pala kurkussa. Kiitos.

Jos voitamme tämän kauden, ehdotan että Kapteenimme ylennetään majuriksi.

NWOBHM

Oulusta hankin puuttuvat osat Pyhään Trilogiaan. Nyt hyllyssäni ovat kunniapaikalla Number Of The Beast, Piece Of Mind ja Powerslave. Kaksikymmentäyksi vuotta sitten kaverini isoveli osti Piece Of Mindin muistaakseni Ylivieskasta. Vastuullisena isoveljenä hän ei suostunut näyttämään pelottavaa kantta pikkuveljelleen eikä minulle. Kuulen levyn edelleen tuoreena ja jännittävänä. Iron Maiden taitaa muuten olla uusin heavy rock -yhtye, josta pidän. Metallista en tiedä enkä tajua mitään.

Kotimaista laatumusiikkia

Kärsin nettiriippuvuudesta, jossa päätelaitteistoni kautta kulkee päivittäin reilusti yli tuhat huumorisivua. Silloin tällöin vastaan tulee iloisia yllätyksiä, mutta tänäinen yllätys oli aivan omaa tasoa. Sain nimittäin kuullakseni yhden parhaimmista koskaan kuulemistani suomalaisista debyytti-levyistä. Kyseessä on laulaja- lauluntekijä Donny Olkkola

Kohti pusujen planeettaa
kulkea saamme kahdestaan.
Ihanaa
se olla saa.

Donnyn kootut lyriikat.

Linkkatirallaa

Elikkäs kiperimmät kilpakumppanimme Roots ja No 1. Knows ovat myös kybertyneet. Kannattaa lukea! Lisäsin linkit tuonne oikealle.

Apina

Mukavan tiukka voitto. Itse olin kaikesta huolimatta jotenkin poissa tolaltani. Join myös liikaa olutta ja äidyin kovaäänisesti melskaamaan kuin apina. Syynä oli tietenkin paviaanijupakka, jonka otan kaikkinensa hyvin henkilökohtaisesti.

Voitto

Eilen kerättiin siis voitto kotiin, tosin sopivan tiukasti puolen pisteen marginaalilla. Vaikutti vähän siltä, että Roots ei ole tottunut olemaan pääsemättä loppuotteluun. Olin itse kai taas arvottomimmasta päästä pelaajia, vaikka tällä kertaa voin todeta jo tuottaneeni joukkueellemme joitain selviä pisteitäkin. Muistaakseni.

Putkeni yksilökysymysten pisteenkerääjänä sitten katkesi. Onneksi ehdin saada toisenkin ilmaisen oluen tietämällä Love storyn tunnuslauseen. Vuosi 1970-projektiini kuuluisi katsoa ko. elokuva, mutta en ole kehdannut lainata sitä, koska se olisi niin tyttömäistä ja lällyä. Sitäpaitsi olen jo lukenut kirjan. Sen voin tunnustaa.

Sitten asiaa: Wikipedian mukaan musiikkitieteilijä Remo Giazotto sävelsi "Albinonin" Adagion 1945 käyttäen pohjana jostain dresdeniläisestä kirjastosta löytämäänsä bassolinjaa ja kuuden tahdin melodianpätkää. Paras versio taitaa olla Ynkan Icarus dream suite.

Kauden toinen, onko samanmoinen, meitsit rimmaa, joko toiset himmaa

Tänään taas kisa l. koitos. Riveistämme puuttuu ainakin Pekka, mutta toisaalta uljas kapteenimme Jupe on taasen mukana. Omasta puolestani voin kertoa, ettei musiikintuntemukseni ole lisääntynyt tippaakaan (musiikintuntemus on tunnetusti nestemäistä) kuluneen viikon aikana, ja olen jälleen valmis laskemaan keskitasoamme.

Paljon on kiinni tuomarista ja hänen ohjelmastaan. Illan suurin kysymys lienee, jatkaako tuore tulokas Ässät samaan tahtiin kuin räjähtävä starttinsa antoi ymmärtää. Pukuhuoneessa kuulin, että heillä on jokin jäsen, jonka ensinäkemältä Jup^H^H^H^H eräs jäsenemme oli todennut itsekseen, että nyt hävittiin.

Sahara

Vuoden debyytti-levy on Laura Sippolan Sahara. Lukekaa tarkemmin Kasasta.

Onnea!

Pekka! Pekka! Pekka! Öööööööö!

Meidän kaikkien puolesta.

Ote yhden yön tarinasta

Niiden hetkien joukossa joita en koskaan unohda, on se kun mopoa korjatessani avasin saunakamarin oven, näin enoni istuvan pöytäviinapullo kädessä, kuuntelevan Jamppa Tuomisen Aamu toi, ilta vei -kappaletta ja itkevän.

- Olli Lindholm, Yhden yön tarina (WSOY 2003)

Suomalaista rock-lyriikkaa

Rotat

Kaikki miehet on rottii
ja niiden päät on pelkkii pottii
en mä tartte niitä
rotta ala lampsii siitä

[jne]

San. Laura Jäppinen & Pia-Yvonne Rosenqvist (Päät 1979).

Shut Up

I wanna kill you, 'cos I hate you
I wanna kill you-u-uu-uu, oh yeah

San. Matti Sortila ja Heikki Väisänen (Eddy & Lightness 1964)

Kunnon kansi

Psychobillysta en tiedä mitään, mutta tanskalainen psychobilly-bändi Horrorpops taitaa kansitaidetyöskentelyn: Hell yeah!

Musavisa 5.10.2004

Näyttää siltä, että seitsemän kysymyskappaletta kahdelle ensimmäiselle kierrokselle oli ajoituksen kannalta juuri sopiva määrä. Jokaisesta kappaleesta esitin kolme peruskysymystä. Avauskierroksella suurimmasta yllätyksestä vastasi Roots, joka ei tunnistanut Gene Vincentia kuullen tämän Jorma Kääriäiseksi. Rootsin LaLe kertoi myöhemmin hyvien soundien (1956) hämänneen. Toisella kierroksella vaikeutin kysymyksiä. Tiesin jo etukäteen, että yksikään joukkue ei yhdistä Meinn Herr -laulua Ute Lemperiin, mutta Judy Garlandin roolihahmon nimen (Dorothy) elokuvasta Wizard of Oz muistaa ainakin osa joukkueista. Näin kävi. Kun kierroksen päätteeksi paljastin, että Lea Lavenin Tumma nainen on englanniksi Dark Lady, joukkueet päästivät naurunsekaisen huokauksen. Finaalissa olivat vastakkain Poikakuoro ja uusi kokoonpano, Ässät. Panin merkille, kuinka Juhani Markolan Ääni puhelimessa vapautti tunnelmaa. Sen sijaan Bert Janchin Blackwater Side, jota veikattiin mm. Jethro Tulliksi, sai selvästi aikaan totisia ilmeitä. Finaalista tipahtaneen Noone-joukkueen luottomies ToKn ähkäisi tunnistaneensa Janchin, mutta sillähän ei ollut mitään merkitystä muuta kuin hänelle itselleen. Hyvin tiedetty, kuitenkin!

Molemmat bonuskysymykset ratkaisi Poikakuoron Tommi: hän tunnisti salamannopeasti Armi Aavikon Iltaloman esittäjäksi. Poikakuoron ToVi ehätti arvaamaan megapommin esittäjää intron perusteella Joe Lynn Turneriksi, vaikka kysymyksessä olikin itse Markku Aro. Kappale oli Rainbow-yhtyeen I surrender käännettynä Ensi kertaa. Tommi sai palkinnoksi kolme kasetillista kansanmusiikkia sekä lahjakortin pitseriaan.

Musavisan voitti kuitenkin uusi joukkue Ässät. Onnea heille!

Kommentteja kisasta?

Aikuisten ihmisten vaikeat asiat not considered harmful

Eilen illalla otin henkilökohtaisen revanssin Karhu-galleriassa. Sosiologian illanvieton tietokilpailun voitti joukkueemme Metal Kings, tosin tuomaripelillä. Tilastotieteen lehtori vakuutti tuomarin, että joukkueemme vastaus rajahyödyn määritelmästä oli oikein. Olihan hän sen itse kirjoittanut.

Tulin lähteneeksi pubista suunnilleen kymmeneltä, koska ihmiset, joilla on kypsien yksilöiden tärkeitä velvollisuuksia eivät voi riekkua pitkin öitä. Aamulla heräsin pimeässä. Katsoin kelloa, ja se oli puoli seitsemän. Näin värikkäitä ja pitkiä unia, joten oman kokemukseni mukaan olin nukkunut kunnolla.

Rupesin kertaamaan tilannetta. Oli käynyt niin, että olin tullut kotiin joskus ennen yhtätoista, ja koska tyhmä mieleni luuli, että tupakanhajuisena ja kaljoissa tullaan kotiin vasta aamuhämärissä, paukautin nukkumaan saman tien. Aamuseitsemään oli siis kahdeksan tuntia tehokasta uniaikaa. Tässä tarinassa oli opetus.

Ensimmäinen ottelu

Joku toinen saa tehdä laajemman raportin. Tulimme toiseksi sekä alkukierroksilla (toisella niistä olimme jaetulla nelossijalla) että finaalissa. Voiton vei uusi joukkue, joka olikin perin haka.

Jupe piti hyvän kisan. Olin itse the least valuable player, kuten vähän odotinkin. Lopun Kurt Weill -tieto ei paljoa auttanut. Kaksi munaustani oli ylitse muiden: luulin Tushia JJ Calen sävellykseksi ja vastustin oikeata ehdotusta, että kappaleen Saat miehen kyyneliin esitti alunperin Jormas.

Kotimatkalla itkin vähän ja mietin huonouttani. Keksin, että sekoitin Tushin ja Cocainen, jotka molemmat ovat lainakappaleina Nazarethin Snaz-livellä, jonka sain joskus lahjaksi. Minulla oli mielessäni kuva levyn keltaisesta keskustasta tekijätietoineen, joka sitten osoittautui vääräksi ja johti turmioomme. Anteeksi.

Eläkeläinen muistelee

Käynnistin toisen kotitietokoneen pitkästä aikaa ja kävin läpi sen minulle aiemmin jokseenkin tuntemattomia mp3-arkistoja. Huomasin pitäväni eräästä levystä, josta en kuvitellut pitäväni. Ajattelin: onpa mukavaa kun ei enää tarvitse tästäkään kirjoittaa mitään mukamas näkemyksellistä. Kyllästyn varmasti koko rällätykseen parissa päivässä.

Muuten olen sitä mieltä, että autotunellinen maailma on musiikillisesti ottaen vähintään 30 % parempi kuin autotuneton maailma. Eläköön tekniikka!

(Lisäys: lisäsin blogilistamenestyslinkin tuonne oikealle.)

Teinien palsta: TOP 5 JÄTKÄT!!!

Teinien palsta osoittaa, että nuorisossa on toivomme.

Tämä on muuten elämäni ensimmäinen Blog this -toiminnolla kirjoitettu merkintä.

Valmis

Sain juuri kysymykset laadittua. Jätän tällä kertaa puuhapaperit tekemättä - ellen sitten kyhää niitä huomenna. Äänestys: puuhapaperi mukaan vai ei? Kuorolaiset, äänestäkää ainakin te!

(Puuhapaperi on kullekin kierrokselle jaettava lisätehtävämoniste, jossa on erilaisia musiikkitietotehtäviä)

Lutra Lutra

Penkkiurheilijan masokismi, eli ns. urheilujournalismi on rankka ja kovaa psyykkistä kestävyyttä vaativa laji. Jari Porttilan kolumnit ovat A-sarjatasolla ja sinänsä ylittämättömiä, mutta kyllä Mika Saukkonen oranssissa pikkutakissaan tietää, että hänen hokinait-osaamisensa saattaa hyvinkin koska tahansa alittaa mestarin erittäin matalalle virittämän riman. Seuraava näyte on Saukkosen Päätelmiä-palstalta (kursiivi minun):

"Avauskierrosten flopit:
-Puhutaan mitä puhutaan, mutta kyllä tämä mailalla pelaaminen ja roikkuminen on karmeata katseltavaa - ei se ainakaan parempaan suuntaan ole mennyt"

Maikkarin netin urheilusivuilta löytyy lisää. Öygh!

Terveisiä Helsinskistä

Piti lähteä viikonlopun bändiruuhkaa pakoon kauas itään nykyiseen pääkaupunkiimme. Täällä on paljon houkutuksia, melkein jo ostin Annien levyn, kun sitä yleäks aina kehuu. Mutta pitää vielä Anttilan sedän kaupassa käydä, jos vaikka tarkemmalla markalla sieltä löytyisi. Vaan ei täältäkään kaikkea saa, yritin kovin jo edelliskerralla löytää Beta Bandin viimeistä levyä, mutta suotta ja turhaan. Onneksi on muitakin keinoja olemassa. Huraa hankintaehdottelulle.

Paras kaupunkilehti

Kaupanovelta tarttui eilen kouraan RolloMagazine. Moni asia oli oikein, mutta Tuning nurkka parasta mitä olen koskaan paperilehdessä nähnyt. Esittelyssä tällä kertaa 21-vuotias naimaton muttei saamaton herrasmies ja hänen autonsa Opel Vectra '94 2,0-litraisella masiinalla (silti suorituskyvyltään perhe auto, kirjoitettiin).

Referoisin lisää, mutta valitettavasti nettilehti on vielä vajaa. Raahaanpa paperilehden joskus tänne datanännin ääreen ja kirjoittanen lisää.

Kysymyksistä

Lainasin eilen mojovan nipun levyjä musiikkikirjastosta. Kirjoitan huomenna tukun niitä koskevia kysymyksiä joita ehkä höystän parilla lisätehtävällä. Tiistaina on toisin sanoen luvassa varsin perinteikäs (eli tunnistuspainotteinen) osavisailu. Otan huomioon sekä aiemmin mukana kilpailleiden joukkueiden profiilit että uudet tulokkaat.

Mitä tapahtui? Ei oikeastaan mitään

Yritimme piipahtaa alkuoluella Eeron kahviossa, mutta sydämeni valtiatar (ei Tommi, kuitenkaan) ei maanitteluista huolimatta suostunut astumaan jalallakaan urahtelevien alkuasukkaiden sekaan (varsinainen kulttuuriantropologi!). Menimme sitten reippaasti Kellariin ja sinne jäimme nahkasohville pötköttelemään ja oluita juomaan. Quintessence olisi ollut varmasti mukava nähdä.

Illan ohjelma

Tänään olemme viileitä ja lähdemme Tommin kanssa tsekkaamaan Quintessencen keikan. Aiemmin päivällä kävimme Eeron kahviossa, kun ja koska olimme kantaneet erään keittiön sisälle. Janotti. Suosittelen kahviota kaikille kansanpaikoista pitäville; jos saisin ulkomaisia vieraita, en epäröisi viedä heitä sinne näkemään ja kokemaan suomalaista ja rovaniemeläistä kulttuuria.

(Poistin yhdestä kirjaukseksesta panettelevan lauseen - jos joku ihmettelee)

I'm Gonna Sit in Till You Give in

BB King omistaa elämäkertansa viidelletoista lapselleen, joilla kaikilla on eri äiti. Bluemiehellehän ei tunnetusti sovi Sultan eikä Näkki. Varmasti on niitäkin, jotka miettivät mahtoiko bluesboy koskaan tehdä valintaa Pampersin ja Liberon välillä vai uhrasiko lainkaan mojoaan perhesuunnittelulle.

Lopuksi kysely. Oliko tämä kirjaus

a) feministinen
b) sovinistinen
c) fobistinen
d) rasistinen