tiistaina, marraskuuta 16, 2010
sunnuntaina, marraskuuta 14, 2010
Lyyssiä
Tiedän että tälläkin sivustolla käy vierailijoita jotka diggaavat ns. vanhanliiton bluesista. Lauperin Cindy tuo hyvän lisän tuohon soppaan, mielenkiintoista ja nautinnollista. Ilman Cyndin revittelyä tuohan menisi ihan "silkkimuna bluesisksi".
Memphis Blues, Cindy Lauper.
torstaina, marraskuuta 04, 2010
maanantaina, marraskuuta 01, 2010
Musavisa 28.10.2010
Tuomaristona oma miehemme Mikko, pöydässä Mikkovee ja Jonze. Siinä ainekset viime torstain musavisaan. Illasta muodostui haastava uurastus, kuten alkavasta raportista saatte likea. Eka kierros alko M.I.A.:lla. Se tiedettiin, kuten laulajan kotimaakin. Toisesta kysymyksestä alkoi sitten eeppinen alamäki. Kumman tutulta kuulostava tiukasti rokkaava tyttöbändi oli Donnas eikä allekirjoitaneen turhan itsevarmasti luulema Sahara Hotnights. Bändin ensiesiintyminen Tavastialla kuitenkin arvattiin oikein. Se ei kuitenkaan auttanut, kun jatkon Silver Bullet, Posies ja Mark Lanegan jäivät tietämättä. Olimme alkukierroksen kuudensia.
Toinen kierros ei mennyt juurikaan paremmin. Thåstömin tiesimme, mutta Ebba Grön vaihtui harmillisesti Imperietiksi. No onhan sekin legendaarinen poppoo. I heard it through the grapewine-coveroinnista irtosi pari hajapuolikasta, kuten Ypö-Viis-kysäristäkin. Oikeita esittäjiä emme noissakaan tunnistaneet, mutta hitusen olimme kuitenkin jäljillä. Viimeisenä soi Musavisan vakioesiintyjä 22-Pistepirkko, jonka viimeinen kysymys oli niin tiukkaa settiä, että sillä olisi ansainnut peräti viisi pistettä. Me ansaitsimme bändistä puolikkaan. Kierroksella soivat myös X-ray Spex ja Slits, jotka jäivät siis tunnistamatta ja iltafinaalipaikka haaveeksi.
Osallistuimme kuitenkin urheasti varjofinaaliin, jossa pärjäsimme huomattavasti paremmin. Aiheina olivat telkkari. ja leffatunnarit, joista irtosi pisteitä enemmän kuin kahdelta alkukierrokselta yhteensä. Buffyn rokkaava tunnari oli tuttu ja Tenavista tiesimme miltei kaiken. M.A.S.H.:in kohdalla menimme hieman lankaan, kun emme hoksanneet siinä tarkoitettavan nimenomaan leffan tunnaria. Kumminkin pistesaldo 7,5 oli illan suoritukseemme nähden hyvä saavutus. Illan palkittuina juhli hyvin ja ansaitusti Elsku Mäy Mäy. Kiitokset tuomarina ahkeroineelle Mikolle ja kaikille iltaan osallistuneille! Torstaina tavataan taas!
Toinen kierros ei mennyt juurikaan paremmin. Thåstömin tiesimme, mutta Ebba Grön vaihtui harmillisesti Imperietiksi. No onhan sekin legendaarinen poppoo. I heard it through the grapewine-coveroinnista irtosi pari hajapuolikasta, kuten Ypö-Viis-kysäristäkin. Oikeita esittäjiä emme noissakaan tunnistaneet, mutta hitusen olimme kuitenkin jäljillä. Viimeisenä soi Musavisan vakioesiintyjä 22-Pistepirkko, jonka viimeinen kysymys oli niin tiukkaa settiä, että sillä olisi ansainnut peräti viisi pistettä. Me ansaitsimme bändistä puolikkaan. Kierroksella soivat myös X-ray Spex ja Slits, jotka jäivät siis tunnistamatta ja iltafinaalipaikka haaveeksi.
Osallistuimme kuitenkin urheasti varjofinaaliin, jossa pärjäsimme huomattavasti paremmin. Aiheina olivat telkkari. ja leffatunnarit, joista irtosi pisteitä enemmän kuin kahdelta alkukierrokselta yhteensä. Buffyn rokkaava tunnari oli tuttu ja Tenavista tiesimme miltei kaiken. M.A.S.H.:in kohdalla menimme hieman lankaan, kun emme hoksanneet siinä tarkoitettavan nimenomaan leffan tunnaria. Kumminkin pistesaldo 7,5 oli illan suoritukseemme nähden hyvä saavutus. Illan palkittuina juhli hyvin ja ansaitusti Elsku Mäy Mäy. Kiitokset tuomarina ahkeroineelle Mikolle ja kaikille iltaan osallistuneille! Torstaina tavataan taas!
tiistaina, lokakuuta 26, 2010
maanantaina, lokakuuta 25, 2010
torstaina, lokakuuta 21, 2010
Fy fan vi vann!
Tänään ei ole musavisaa syyslomatauon takia, joten nyt onkin hyvä aika saada tämä viime viikon visaraportti ulos ja luettavaksi.Kolmatta kertaa peräjälkeen meitä oli samat kolme naamaa paikalla ja yksi sama naama skipannut kaikki kolme alkukauden visaa. Allekirjoittanut heitti ääneen sellaisen ajatuksen ilmoille, että jokohan nyt kahden perättäisen kakkossijan jälkeen saataisiin tiristettyä sieltä se ensimmäinen voittokin.
Dumarina hääräsi Oula, mutta yllättäen ei tullutkaan italodiskoa vaan Chemical Brothersilla aloitettiin ja Iggy Popin Repo Manilla jatkettiin. Sitä ennen läpsyssä taisi eka kierroksella soida Outkast. Muistan sen siitä, kun olin taas aavistuksen myöhässä tunnistamisessani ja naapuripöytään Nova Groupille meni. Harmitti.
Oikeiden vastausten ja meidän vastausten ja kysymysten luettelemisen sijaan tärkeämpää on mielestäni kuvailla pöydässämme vallinneita tunnelmia. Ja koska minä en ensimmäisellä kierroksella paljoa loistanut muussa kuin piirtelyssä. Ne olivat vapautuneet ja juttuaiheet liihottelivat esimerkiksi juuri Repo Man leffassa ja hyvässä ja huonossa musiikissa sekä graafisen ilmaisun maailmassa. Joskus olemme puhuneet myös ilmailusta ja sotilaslentokoneista. Ensimmäisen kierroksen jälkeen jaettu ykkössija Elisabeth Bathoryn kanssa.
Toisen kierroksen läpsy meni taas jonnekin, enkä muista minne, mutta tajuntani räjähti kun tunnistin myöhäisten teinivuosieni rave-suosikin Westbamin, en tosin ihan heti. Biisin nimen arvasin väärin. Tajuntani räjähti uudestaan, kun tunnistin/tunnistimme ZZ Topin, tämän jälkeen meillä oli hauskaa muistellessamme bändin jäsenten nimiä. Kolmannen biisin kohdalla rupesimme muuten kertaamaan Full Metal Jacketin tapahtumia ja fiilistelemään, kuin siisti leffa se on. En vain millään muistanut sitä oikeaa räppipossea, joka tuota kohtausta sämpläsi. Oikeastaan nolottaa. Se nimittäin kuuluu hiphoppologian lyhyeen oppimäärään. Leffamusalla jatkettiin, mutta synapsimme sotkivat Carpenterin ja Morriconen keskenään. Sitten "adding insult to injury" tiesin Cooliosta liikaakin...laskettelimme siis rauhassa kohti finaalia nyt jaetulla kakkossijalla EBn kera.
Nova Group oli repäissyt kaulaa ja kirinyt kärkeen, mutta kuten tuomarikin totesi heidän paineensietokyvystään, että se on Suomen futismaajoukkueen luokkaa - oma koira puri vieläpä - emme olleet huolissamme heistä. Olimme erittäin vapautuneissa tunnelmissa. Tai sitten se oli vain se toinen juomani tuoppi. Kuitenkin, tuomarin vertaus sai ansaitut ylimääräiset aplodit.
Finaali oli sitten vaikea. Hankala. Tiukka. Arvuuttelimme ja meditoimme vastauksia korvat sauhuten, emmekä tunteneet olevamme lainkaan varmoja juuri mistään vastauksesta. Eli juuri sellainen finaali, kuin finaalin pitääkin olla. Dumarin jonkinlainen kantava teema näin jälkiviisaana muuten oli elokuvat ja alateemana Vietnamin sota. Kyllä, niin ala-arvoista oli mielestäni tietomme taso, etten edes kehtaa mainita niitä. Tunnelmat pöydässämme olivat silti edelleen hyvät, olimmehan varmistaneet vähintään kausipisteen, lisäksi saimme tosissaan pähkäillä. Siksi se voittokin puolen pisteen kaulalla jaettuina kakkosina olleiden EB:n ja Nova Groupin edellä maistui vieläkin makeammalta. Onnistuimme illan tavoitteessamme.
Dumarina hääräsi Oula, mutta yllättäen ei tullutkaan italodiskoa vaan Chemical Brothersilla aloitettiin ja Iggy Popin Repo Manilla jatkettiin. Sitä ennen läpsyssä taisi eka kierroksella soida Outkast. Muistan sen siitä, kun olin taas aavistuksen myöhässä tunnistamisessani ja naapuripöytään Nova Groupille meni. Harmitti.
Oikeiden vastausten ja meidän vastausten ja kysymysten luettelemisen sijaan tärkeämpää on mielestäni kuvailla pöydässämme vallinneita tunnelmia. Ja koska minä en ensimmäisellä kierroksella paljoa loistanut muussa kuin piirtelyssä. Ne olivat vapautuneet ja juttuaiheet liihottelivat esimerkiksi juuri Repo Man leffassa ja hyvässä ja huonossa musiikissa sekä graafisen ilmaisun maailmassa. Joskus olemme puhuneet myös ilmailusta ja sotilaslentokoneista. Ensimmäisen kierroksen jälkeen jaettu ykkössija Elisabeth Bathoryn kanssa.
Toisen kierroksen läpsy meni taas jonnekin, enkä muista minne, mutta tajuntani räjähti kun tunnistin myöhäisten teinivuosieni rave-suosikin Westbamin, en tosin ihan heti. Biisin nimen arvasin väärin. Tajuntani räjähti uudestaan, kun tunnistin/tunnistimme ZZ Topin, tämän jälkeen meillä oli hauskaa muistellessamme bändin jäsenten nimiä. Kolmannen biisin kohdalla rupesimme muuten kertaamaan Full Metal Jacketin tapahtumia ja fiilistelemään, kuin siisti leffa se on. En vain millään muistanut sitä oikeaa räppipossea, joka tuota kohtausta sämpläsi. Oikeastaan nolottaa. Se nimittäin kuuluu hiphoppologian lyhyeen oppimäärään. Leffamusalla jatkettiin, mutta synapsimme sotkivat Carpenterin ja Morriconen keskenään. Sitten "adding insult to injury" tiesin Cooliosta liikaakin...laskettelimme siis rauhassa kohti finaalia nyt jaetulla kakkossijalla EBn kera.
Nova Group oli repäissyt kaulaa ja kirinyt kärkeen, mutta kuten tuomarikin totesi heidän paineensietokyvystään, että se on Suomen futismaajoukkueen luokkaa - oma koira puri vieläpä - emme olleet huolissamme heistä. Olimme erittäin vapautuneissa tunnelmissa. Tai sitten se oli vain se toinen juomani tuoppi. Kuitenkin, tuomarin vertaus sai ansaitut ylimääräiset aplodit.
Finaali oli sitten vaikea. Hankala. Tiukka. Arvuuttelimme ja meditoimme vastauksia korvat sauhuten, emmekä tunteneet olevamme lainkaan varmoja juuri mistään vastauksesta. Eli juuri sellainen finaali, kuin finaalin pitääkin olla. Dumarin jonkinlainen kantava teema näin jälkiviisaana muuten oli elokuvat ja alateemana Vietnamin sota. Kyllä, niin ala-arvoista oli mielestäni tietomme taso, etten edes kehtaa mainita niitä. Tunnelmat pöydässämme olivat silti edelleen hyvät, olimmehan varmistaneet vähintään kausipisteen, lisäksi saimme tosissaan pähkäillä. Siksi se voittokin puolen pisteen kaulalla jaettuina kakkosina olleiden EB:n ja Nova Groupin edellä maistui vieläkin makeammalta. Onnistuimme illan tavoitteessamme.
keskiviikkona, lokakuuta 20, 2010
torstaina, lokakuuta 14, 2010
maanantaina, lokakuuta 11, 2010
Musavisa 7.10.2010
Tuomariaitiossa Elskujen Ari, Poikakuoron pöydässä kaksi Mikkoa ja yksi Jonze ja mukana Kauppayhtiöllä myös koko joukko muita joukkueita. Tässä ainekset illan visailuihin.
Ensimmäisellä kierroksella lainailtiin ja varasteltiin eli kappalevalikoimissa oli enemmän tai vähemmän mukailtuja esityksiä. Ihan hauska oli tämä coverikierros, kun vielä tunsimme Kummeleiden pelleilyjä, Bon Jovi-mukailuja, Zeppelin-lainoja ja Tone Locin räpätyksiä. Nolohkosti Whitesnake ei tunnistunut korvissamme, kuten ei Steel Pantherkaan (eikä siis Stiv Bators, kuten virheellisesti aiemmin mainitsin), mutta 11,5 pistettä saldoksi kumminkin ja kierroksen kolmas sija Nova Groupin ja Kaivattujen jälkeen.
Toisen kierroksen teema oli kuninkaallisuus muodossa tai toisessa. Ensimmäinen kysymys meni tosin plörinäksi, kun emme tunteneet Manowaria. Queen sitten oli tuttu ja Who wants to live forever-biisillä laulaneet Freddie Mercury ja tähtitieteilijä Brian May myös. Bogart Co.:n Princess kuuluu toki kaikkien kasarivuosina eläneiden kollektiiviseen populaaritajuntaan. Klassikko, vai mitäs tykkäätte, hä??
Kun vielä herra purppuraisuus ja tuleeko Suomeen vai peruuko taas eli Prince oli tuttu, niin 12 pistettä toiselta kierrokselta ja turvallisesti finaaliin siis.
Kitaristivetoinen finaali tuotti haasteita meille ja muillekin. Ykkösessä soitteli Marzi Nyman, jota emme tunteneet. Steve Lukatherin AOR-vetelyistä ei kyllä voitu erehtyä ja Zappakin oli jotenkin hallinnassa. Ei tosin tiedetty, paljonko ukko julkaisi levyjä eläessään, eikä sitä, että hänen patsaansa seisoo Vilnassa. Praha oli kyllä hyvä veikkaus. Viimeiseksi mesosi P.I.L. ja kitarassa sooloili myös raskaan sarjan kompapuuhiksessa kunnostautunut Steve Vai. Totuuden hetken koittaessa pistelaskuri osoitti kohdallamme 7,5 ja jälleen viikkohopeaa puolen pisteen kaulalla E. Bathoryihin. Kierros ei vaikuttanut erityisen helpolta muillekaan, mutta Kaivatut nousi viikkovoittoon saldonaan 9 pistettä ja taskussaan siten täydet kausipisteet. Mukava ilta ja kiinnostava visa!
Kiitos kaikille ja ensi kertaan!
Ensimmäisellä kierroksella lainailtiin ja varasteltiin eli kappalevalikoimissa oli enemmän tai vähemmän mukailtuja esityksiä. Ihan hauska oli tämä coverikierros, kun vielä tunsimme Kummeleiden pelleilyjä, Bon Jovi-mukailuja, Zeppelin-lainoja ja Tone Locin räpätyksiä. Nolohkosti Whitesnake ei tunnistunut korvissamme, kuten ei Steel Pantherkaan (eikä siis Stiv Bators, kuten virheellisesti aiemmin mainitsin), mutta 11,5 pistettä saldoksi kumminkin ja kierroksen kolmas sija Nova Groupin ja Kaivattujen jälkeen.
Toisen kierroksen teema oli kuninkaallisuus muodossa tai toisessa. Ensimmäinen kysymys meni tosin plörinäksi, kun emme tunteneet Manowaria. Queen sitten oli tuttu ja Who wants to live forever-biisillä laulaneet Freddie Mercury ja tähtitieteilijä Brian May myös. Bogart Co.:n Princess kuuluu toki kaikkien kasarivuosina eläneiden kollektiiviseen populaaritajuntaan. Klassikko, vai mitäs tykkäätte, hä??
Kun vielä herra purppuraisuus ja tuleeko Suomeen vai peruuko taas eli Prince oli tuttu, niin 12 pistettä toiselta kierrokselta ja turvallisesti finaaliin siis.
Kitaristivetoinen finaali tuotti haasteita meille ja muillekin. Ykkösessä soitteli Marzi Nyman, jota emme tunteneet. Steve Lukatherin AOR-vetelyistä ei kyllä voitu erehtyä ja Zappakin oli jotenkin hallinnassa. Ei tosin tiedetty, paljonko ukko julkaisi levyjä eläessään, eikä sitä, että hänen patsaansa seisoo Vilnassa. Praha oli kyllä hyvä veikkaus. Viimeiseksi mesosi P.I.L. ja kitarassa sooloili myös raskaan sarjan kompapuuhiksessa kunnostautunut Steve Vai. Totuuden hetken koittaessa pistelaskuri osoitti kohdallamme 7,5 ja jälleen viikkohopeaa puolen pisteen kaulalla E. Bathoryihin. Kierros ei vaikuttanut erityisen helpolta muillekaan, mutta Kaivatut nousi viikkovoittoon saldonaan 9 pistettä ja taskussaan siten täydet kausipisteet. Mukava ilta ja kiinnostava visa!
Kiitos kaikille ja ensi kertaan!
Rocken' Roll elää ja voi hyvin.
Jim Jones Revue ja uusin lätty Burning your... palautti uskoni rehelliseen rokkiin.
Ei voi muuta kun täräyttää kotistereon volat kaakkoon. Little Richardin hengessä ulvotaan eteenpäin ja piano kilkattaa että alta pois ja äkkiä. Kitarat tykittää soolon pätkiä, rumpali vetää ilotulitusta niin kuin elinvoimaista musaa kuuluukin tuutata.
Damnnnn että tulee hyvä mieli.
Suosittelen ihan vilpittömästi ottamaan tämän haltuun asap. No joo, hevijannuille ei ehkä tipahda.
Ja spotifyssa tää ei potki läheskään niin kuin oikeissa stereoissa.
perjantaina, lokakuuta 08, 2010
Tainted Love
Gloria Jones ja Bolan.
Ihme juttu että Bolanin biisit kuulostavat ihan yhtä räjähtäviltä stereoissa, kuulokkeissa ja skeidoissa tietokonekajareissa.
torstaina, lokakuuta 07, 2010
Voimia
Kannan oman korteni kekoon ja postaan voimakuvan. Flunssaisena skippaan tän illan kisan. Viimeviikon skippaus meni ison väsymyksen piikkiin.
keskiviikkona, lokakuuta 06, 2010
Musavisan syyskauden avaus 30.9.2010
Oli meitä kolome. Kaks Mikkoa ja yks Jouni ja Kwai-joen silta-vislauksen alkusoinnut kajahtivat ja Jounin räpylät pamahtivat yhteen. Olin ratkaisevasti myöhässä ja Jouni tiesi. Eka kierroksella arvuutettiin soundtrackeja ja niihin liittyvää triviaa. Kuultiin mielenkiintoisia esityksiä ja ehkäpä maailman kauhein versio Pet Sematarystä - luulimme esittääjäksi 69 Eyesiä, mutta se olikin Rammstein. Arvuuttelimmme ja tiesimme 14/20 pisteen edestä. Kysymyslapun kylkiäisinä annettu puuhapaperi, jossa piti etsiä sanaviidakosta kitarasankareita tappoi aika tehokkaasti kaiken väliaikakeskustelun. Poissa oli se puheensorina, joka normaalisti täyttää ilmapiirin, kun joukkueet hikoilivat puuhiksen parissa.
Toisella kierroksella pääosassa olivat paskat coverit. Täytyy myöntää, että tuomariporukka oli kunnostautunut niiden etsimisessä varsin ansiokkaasti. Väliaikamusiikista olimme olleet jo innoissaan, että se on hyvää, ja allekirjoittanut ilmaisi vieläpä tyytyväisyytensä, ettei deeppurplen Soldier of Fortune'lla kidutettu ihmisiä. Niin...Topi Sorsakosken coverilla juuri siitä lähdettiin liikkeelle...muutenkin oli vaikuttavaa matskua, eli pani pienen ihmisen pohtimaan vääryyttä ja maailmassa mahdollisesti olevaa virhettä. Humppatahtiin sovitettu diskohitti sentään sai suupielet virneeseen. 16/20 plus 2 pistettä puuhiksesta ja menimme finaaliin jaetulla kärkipaikalla E.B:n kera. E.B:n ensiksimainittu nimi kirvoitti aplodeja, mutta kun taikasana 'poikakuoro' kuului mikrofonista, ne jotenkin vaimenivat.
Finaalissa heitettiin suht laaja kattaus populäärimusiikkia meiltä ja maailmalta, Rovaniemeä unohtamatta. Paperin saatuamme takaisin laskimme pisteet ja huomasimme, että oli tapahtunut vääryys: meillä oli neljä(4) pistettä liikaa! Eihän tuollaisella vääryydellä kehtaa edetä, joten kävimme hämmentämässä tuomareiden pakkaa korjauttamalla virheen. Olisimme voittaneet, mutta tie-breakkiin jouduttiin Las Palmas Kung Fu Fightersin kera. Olin tunnistavinani rovaniemeläisen blues/soullaulajan äänestä, mutta jälkiviisaana bändi olisi ollut väärä. Ratkaiseva piste siitä olisi kuitenkin saatu ja vältytty tie-breakilta.
Tuomarit improvisoivat sitten tie-breakin, jossa olimme pihalla kuin spurgu tempaistuaan pullon lasolia. Jotain muistaakseni tiesimme, mutta ratkaisevan hitusen verran enemmän tiesi vastustajamme ja pokkasi avausvoiton. Onnittelimme heitä jalosta kilvasta ja lähdimme kotiin miettimään syntyjä syviä.
Toisella kierroksella pääosassa olivat paskat coverit. Täytyy myöntää, että tuomariporukka oli kunnostautunut niiden etsimisessä varsin ansiokkaasti. Väliaikamusiikista olimme olleet jo innoissaan, että se on hyvää, ja allekirjoittanut ilmaisi vieläpä tyytyväisyytensä, ettei deeppurplen Soldier of Fortune'lla kidutettu ihmisiä. Niin...Topi Sorsakosken coverilla juuri siitä lähdettiin liikkeelle...muutenkin oli vaikuttavaa matskua, eli pani pienen ihmisen pohtimaan vääryyttä ja maailmassa mahdollisesti olevaa virhettä. Humppatahtiin sovitettu diskohitti sentään sai suupielet virneeseen. 16/20 plus 2 pistettä puuhiksesta ja menimme finaaliin jaetulla kärkipaikalla E.B:n kera. E.B:n ensiksimainittu nimi kirvoitti aplodeja, mutta kun taikasana 'poikakuoro' kuului mikrofonista, ne jotenkin vaimenivat.
Finaalissa heitettiin suht laaja kattaus populäärimusiikkia meiltä ja maailmalta, Rovaniemeä unohtamatta. Paperin saatuamme takaisin laskimme pisteet ja huomasimme, että oli tapahtunut vääryys: meillä oli neljä(4) pistettä liikaa! Eihän tuollaisella vääryydellä kehtaa edetä, joten kävimme hämmentämässä tuomareiden pakkaa korjauttamalla virheen. Olisimme voittaneet, mutta tie-breakkiin jouduttiin Las Palmas Kung Fu Fightersin kera. Olin tunnistavinani rovaniemeläisen blues/soullaulajan äänestä, mutta jälkiviisaana bändi olisi ollut väärä. Ratkaiseva piste siitä olisi kuitenkin saatu ja vältytty tie-breakilta.
Tuomarit improvisoivat sitten tie-breakin, jossa olimme pihalla kuin spurgu tempaistuaan pullon lasolia. Jotain muistaakseni tiesimme, mutta ratkaisevan hitusen verran enemmän tiesi vastustajamme ja pokkasi avausvoiton. Onnittelimme heitä jalosta kilvasta ja lähdimme kotiin miettimään syntyjä syviä.
torstaina, syyskuuta 30, 2010
keskiviikkona, syyskuuta 29, 2010
Hevin vetäminen on kovaa hommaa
heh heh, hieno feikki stäkki Marshalleita
jätkät on ihan selkeesti larppaajia
maanantaina, syyskuuta 27, 2010
lauantaina, syyskuuta 18, 2010
maanantaina, syyskuuta 13, 2010
Kuumat Kivet
Tänään tärähti postista käytetty Stonesien Hot Rocks 1964-1971. Levy on uudelleen masteroitu 2002 ja tämä jonka käytettynä sain on superaudio versio. Voi jumme... mikä dynamiikka, tarkkuus ja biisien soivuus. Ei voi muuta sanoa kun että huh huh. Gimmie Shelter kun lähti soimaan tipahti leuka lattiaan, "tältäkö tämä biisi oikeasti kuulostaa", taispa pari hikitippaa tirahtaa silmäänkin.
Että tervetuloa vaan kalja- ja votkapullojen kera studiolle kuuntelemaan, vaikkapa ens vkloppuna.
lauantaina, syyskuuta 11, 2010
Uusi ilme? Pidän.
Kesälomilta aktivoituva Poikakuoron erä- ja liikuntajaos tuumaa uudesta ilmeestä seuraavaa:
Aivan mahtava.
Värivalinnoista ja -maailmasta suorastaan huokuu miehisyydestään (ja naisisuudestaan) sekä seksuaalisuudestaan itsevarma ryhmä persoonia.
Ei kumartele kuvia eikä sorru sovinnaisuuden tylsään paskaan.
Rohkea veto, munaa löytyy.
Joukkueen piilossa ollut puoli tulee nyt paremmin esille.
Aivan mahtava.
Värivalinnoista ja -maailmasta suorastaan huokuu miehisyydestään (ja naisisuudestaan) sekä seksuaalisuudestaan itsevarma ryhmä persoonia.
Ei kumartele kuvia eikä sorru sovinnaisuuden tylsään paskaan.
Rohkea veto, munaa löytyy.
Joukkueen piilossa ollut puoli tulee nyt paremmin esille.
lauantaina, syyskuuta 04, 2010
kamoon evribadi lets tuusi muusi
Ihmeellinen rautalanka kausi menossa. Kesällä alotin luukuttamaan Venturesia, Laikaa, Hypnomenia, Link Wrayta ja posti toi männä viikolla lisää piikkilankaa, Shadowsia ja Dick Dalea. Nyt näyttäis siltä että syksy-talvi menee 60's Garagen parissa, merkit ainakin ovat ilmassa (eli varovaista flirttailua tuon genren levyjen kanssa koko ajan). Viime talvi hurahti reggaen ja intialaisen matskun parissa, mikä oli hyvä trippi. Hurahtaako muilla tuolla tavalla joku tietty genre/alalaji tuollai kausiluontoisesti päälle jota pakko alkaa ns. tutkimaan tarkemmin?
Marraskuussa kokoontumisajot Hesassa/Tanpereella/Turussa ja livemusasta vastaa the Godfathers. Lippu on jo jääkaapin ovessa.
Far Out Maaaan!!! ;)
Keikkaraportti
"Oli hyvät bileet, tuli vaan oltua liian kännissä ja haahuiltua mitä sattuu niin vähän v******a sen puolesta. Ja jatkotkin venyi liian pitäksi. Jos sitä nukkumaan siis tästä..."
Sellasta se joskus on... Ja lisättäköön vielä, kun muisti alkaa palailla, että Sorbusta ei sitten ollut saatu edes illan artisteille.
Sellasta se joskus on... Ja lisättäköön vielä, kun muisti alkaa palailla, että Sorbusta ei sitten ollut saatu edes illan artisteille.
perjantaina, syyskuuta 03, 2010
keskiviikkona, syyskuuta 01, 2010
tiistaina, elokuuta 24, 2010
maanantaina, elokuuta 23, 2010
syssymmällä kun on enemmän aikaa
Saadaankohan me joukkuetta kasaan. Onko halukkaita nousemaan sieltä sohvan/tuolin pohjalta ja suunnistamaan Musavisaan jos/ja/kun se taas alkaa?
sunnuntaina, elokuuta 22, 2010
lauantaina, elokuuta 21, 2010
perjantaina, elokuuta 20, 2010
lauantaina, elokuuta 14, 2010
tip top
Pariisin Kevät: Meteoriitti
Aivan hillitön levy. Kertsit pölähtää (Oikotuulet lainaus) ja muutenkin meininki on vilpittömän kepeetä. Joku puhunut että olis Leevi Liivingsin manttelinperijä ja kieltämättä jotain samaa tässä kyllä on.
Mooney Suzuki. Alive and Amplified
Fuck Yeah, rokki on poikaa, aina. Ihan apinamaista katurokkia.
the Shadows, Ventures, Laika and the Cosmonauts, Hypnomen ja muut rautalanka/instrumenthol bändit.
torstaina, elokuuta 12, 2010
Jedi A-holes
Vuohia tuijottavat miehet on muuten hyvä leffa. Siinnä huumorintajua punnitaan aika rankasti. Meikäläienen ainakin bloggaa täällä niin kauan kun virtaa riittää.
Niin että ihan helpolla ette pääse.
tiistaina, elokuuta 10, 2010
Ainainen kitinä
Deletoin tämän blogin huomenna. Paitsi jos tulee hyviä vasta-argumentteja. Kirjoitushaluja voi purkaa omiin blogeihin. Se olisi suorastaan hauskaa. Niitä saa mainostaa vaikka kommenteissa.
Aika on ajanut tämän blogin ja muutenkin koko sosiaalisen ympäristön ohi.
Aika on ajanut tämän blogin ja muutenkin koko sosiaalisen ympäristön ohi.
sunnuntaina, elokuuta 08, 2010
Sign o' the Times
Seurasin mielenkiinnolla vierestä, kun vanha lp-levyni pistettiin 100-asteiseen kiertoilmauuniin kakkuvuoan päälle. Reilun viiden minuutin päästä musta vinyylikulho oli valmis ja sen uusi omistaja tyytyväinen. Kierrätystä!Mitähän tarpeettomilla cd-levyillä voisi tehdä? Sen tiedän, niitä käytetään ainakin lasinalusina ja ripustellaan marjapensaisiin. 80-luvun puolivälin aikoihin ripustin sinitarralla seinääni ajankuvan.
Kuvassa mökiltä löytämäni Päänsärky-peli, jota pelasin poikasena. Pop-o-matic eli automaattinen nopansekoitin on kulunut, mutta muuten pelilauta on hyvässä kunnossa. Raahelaisella työläisperheellä ei ollut varaa hienompaan, porvarisperheiden rapujuhlissa käyttämään alkuperäisversioon.
Lisäys: Lopetan Poikakuoro-bloggaamisen samalla tähän. Kiitoksia näistä vuosista!
Top-5
1.) James Segrest & Mark Hoffman: Moanin' At Midnight
2.) Parvekeremontin alkaminen
3.) Polygamy loves company
4.) Beethoven: op. 73
5.) Hitaat aamut
2.) Parvekeremontin alkaminen
3.) Polygamy loves company
4.) Beethoven: op. 73
5.) Hitaat aamut
lauantaina, elokuuta 07, 2010
perjantaina, elokuuta 06, 2010
torstaina, elokuuta 05, 2010
Darkness warshed over the Dude...
Olin Yksin mökkeilemässä Kainuussa. Ensimmäisen kauhallisen sihahtaessa kiukaalle iski myrsky. Samalla menivät sähköt. Loppuillan vietin kynttilänvalossa Hitchcockin jännityskertomukset seuranani. Ulkona jyrisi ja salamoi, oksat ja puutarhavälineet lentelivät ympäri pihaa. Kaikkialta kuului ropinaa, rapinaa, narinaa, pauketta, suhinaa, kolahduksia. Sadetta oli kaikkialla, katostakin alkoi vuotaa vettä. Kosteus tuli iholle. Sitten tuli yö ja lopullinen pimeys laskeutui ylleni.
Alphaville - "Lemmy Caution – piru mieheksi"
En katsonut leffaa eilen, mutta tallentaa se piti, koska kyseessä on Lemmy Caution-elokuva.
Alphavillestä tulee kuitenkin 80-luvulla kasvaneelle ensimmäisenä mieleen tämä.
Alphavillestä tulee kuitenkin 80-luvulla kasvaneelle ensimmäisenä mieleen tämä.
tiistaina, elokuuta 03, 2010
Kirpputorilöytöjen ihanuudesta
Ohio Players: Gold (Mercury SRM-1-1122)
John Coltrane: The Mastery Of John Coltrane/Vol. III Jupiter Variation (Impulse IA-9360)
Astrud Gilberto: September 17, 1969 (Verve 2304 007)
... ja koko roska alle kahden kympin. Tämän hetken lemppari on Astrud Gilberto.
Arvonlisävero ja kuluttujan kukkaro
Kävin pitseriassa. Olivat kuulakärkikynällä sutanneet menun viereen, että tukkuhinnat nousseet. Ei muuta kuin boikottiin.
sunnuntaina, elokuuta 01, 2010
Loistouutinen
"Rovaniemen graffitiaita joutumassa puskuritraktorin alle." Lisää tästä mahtavasta uutisesta Lapparin verkkosivuilta.
lauantaina, heinäkuuta 31, 2010
"Sioista, ongelmista, politiikasta ja panttereista."
Kirpparilta löytyi Bobby Sealen Sanoista tekoihin (Tammi 1971).
Jerry Garcia Mustista Panttereista: "They have a rhetoric trip going on, but what they're doing is actual, practical things. They've got a free breakfast trip, and they're starting a free shoes thing... We don't have any affiliations with any specific organizations, but if there's a righteous [benefit to play], no matter who's doing it, we'll do it."
All men play on eleven
Porin Jazz jäi väliin ja Jeff Beck siinä mukana. Mutta kuka olisikaan uskonut, että hän soitti ylimääräisenä Manowarin kappaleen Nessun Dorma?
perjantaina, heinäkuuta 30, 2010
Hellemusaa. 1
Debashish Bhattacharya. Ei ihan perinteistä kitaran käsittelyä, jotain länsimaisille tuttua kuitenkin, slide luistaa ja piiiiitkälle luistaakin. Calcutta Slide-Guitar, special edition, bonarina live dvd. Kohtuullisen helposti lähestyttävä ja hankittava albumi, toki muutakin löytyy.
Suosittelen kaikille kuumuudesta kärsiville, ennakkoluulottomille kitaramusan ystäville, musasurffareille ja niille jotka etsivät spirittiä ja fjongaa.
Mukavaa matkaa.
Top-5
1.) Tehan tuleva vierailu
2.) Christopher Nolan: Inception
3.) Jonathan Gould: Can't buy me love
4.) J.S. Bach/Ferruccio Busoni/Hélène Grimaud: BWV 1004
5.) Ann-Margertin viettelevä soundi kappaleessa You're the boss
2.) Christopher Nolan: Inception
3.) Jonathan Gould: Can't buy me love
4.) J.S. Bach/Ferruccio Busoni/Hélène Grimaud: BWV 1004
5.) Ann-Margertin viettelevä soundi kappaleessa You're the boss
torstaina, heinäkuuta 29, 2010
Jutta Rautiainen
"Hävettää, että tuollaiset halonhakkaajat voittavat mestaruuksia. Meidän pelaajia vedettiin jaloille monta kertaa tilanteen jälkeen. PK porskuttaa nyt mestaruuteen, onnittelut vaan heille." H.S. 25.7.2010
Inception
Elokuvateatterin aulassa oli lähinnä teini-ikäisiä, mikä on tietysti reseption kannalta aina huono enne. Alkutekstien aikana rapinaa ja kikattelevaa pulinaa vielä kuului, mutta sitten onneksi sali vaikeni. Saatoinpa minäkin varovaisesti imeskellä pientä yskänpastilliani.
Mitä syvemmälle elokuvan kerroksissa edettiin, sitä upottavammalta elämys tuntui. Pidän elokuvaa erittäin onnistuneena; tällaisia elokuvia 10-luvullla tuleekin tehdä. Unohtakaa hetkeksi arkeologiset sitisenkanet ja mustavalkoiset, itäeurooppalaiset ruraalikuvaukset ja menkää välillä elokuvateatteriin katsomaan paksuilla dollarinipuilla viimeisteltyä huippuluokan amerikkalaista toimintaviihdettä.
Inceptionissa on toki puutteita, mutta niin on Blade Runnerissakin. Olisin toivonut mittaviin unijaksoihin enemmän reilua surrealismia, jota vähän lupailtiinkin ns. limbona. Christopher Nolan taitaa olla tällä hetkellä bisneksen kovin jätkä. Hän selvästi tietää, että action tarvitsee onnistuakseen kunnon tarinan.
IMDb.
Mitä syvemmälle elokuvan kerroksissa edettiin, sitä upottavammalta elämys tuntui. Pidän elokuvaa erittäin onnistuneena; tällaisia elokuvia 10-luvullla tuleekin tehdä. Unohtakaa hetkeksi arkeologiset sitisenkanet ja mustavalkoiset, itäeurooppalaiset ruraalikuvaukset ja menkää välillä elokuvateatteriin katsomaan paksuilla dollarinipuilla viimeisteltyä huippuluokan amerikkalaista toimintaviihdettä.
Inceptionissa on toki puutteita, mutta niin on Blade Runnerissakin. Olisin toivonut mittaviin unijaksoihin enemmän reilua surrealismia, jota vähän lupailtiinkin ns. limbona. Christopher Nolan taitaa olla tällä hetkellä bisneksen kovin jätkä. Hän selvästi tietää, että action tarvitsee onnistuakseen kunnon tarinan.
IMDb.
sunnuntaina, heinäkuuta 18, 2010
lauantaina, heinäkuuta 17, 2010
Kesäfiiliksiä.
Lissabon oli loistava paikka. Välttämättä mikään ei tule tarjottimella mutta kun vähän viitsii penkoa niin johan kaupunki avautuu kaikessa kauneudessaan. Joteskin mukavan boheemi kaupunki. Atlantin tuoksu ja soundi oli päihdyttvä etenkin kun siihen vielä yhdistyy Portugalin huikea viinikulttuuri. Suosittelen vilpittömästi, etenkin merikaupungeista tykästyneille. Haminassa tuli myös piipahdettua. Viihdyttävä, jokavuotinen, örtsäily viikonloppu lapsuudenystävien kanssa. Maailma parani taas pikkuisen. Kuhmon Peräkamarimusiikkipäivillä kävin myös nuuhkimassa atmosfääriä. Kuhmon helteet kuitenkin pakottivat minimaalisiin ponnisteluihin, joten keikat jäivät katsomatta.
Posti oli tuonut loman aikana the Rolling Stones: Let it Bleed, remaster 2002 cd:n. Ero 1986 cd versioon huomattava. Tila soi paremmin, sävykkäämmin. Basso on paljon erottelevampi. Nuo basso taajuudethan ovat vanhoissa Stonesien levyissä aina olleet vähän hankalasti hahmoteltavissa olevia elementtejä, siis Wattsin basari ja Wymanin basso(tai kuka nyt milloinkin basson varressa on keikkunut).
V**ttu, huomenna alkaa duuni :(
Mites muilla on kesä mennyt?
perjantaina, heinäkuuta 16, 2010
Jalkapallovanhasia
”Valmentaja Kim Jong-hun kertoi ESPN-kanavalle, että hän käyttää otteluiden aikana matkapuhelinta, jota ei pysty havaitsemaan ihmissilmällä. Näkymättömän puhelimen avulla valmentaja on yhteydessä Kim Jong-iliin, joka antaa taktisia neuvoja. Johtaja Kim on kuulemma itse keksinyt kyseisen laitteen.”
”Eteläkorealaisen urbaanilegendan mukaan johtaja Kim Jong-il pani jalkapallomaajoukkueen taannoin nostamaan perunoita huonosti menneen ottelun jälkeen.” H.S. 23.6.2010
sunnuntaina, heinäkuuta 11, 2010
lauantaina, heinäkuuta 10, 2010
Kuin kaksi marjaa
Mietin asiaa pitkään, läpi turnauksen Argentiinan turmioon asti, mutta vasta tänään iltapäivällä Anttilassa leffahyllyn kohdalla hoksasin, ketä Lionel Messi muistuttaa: Roman Polanskia!
Musavisa Tentissä
Ajauduin sattumalta Tentti-baariin eilen 9.7.2010 kello 20:54. Kävi ilmi, että yhdeksältä alkaa musavisa. Joukkueemme oli minulle tuore, sillä ainoastaan yksi, Timo nimeltään, on musavisaillut kanssani aiemmin. Tentin naapurissa eli Bulldogissa, kuten varmasti muistatte.
Joukkueemme nimi oli Lloma. Eräällä joukkueen jäsenistä oli kuulemma alkanut samana päivänä kesäloma, mistä kai sitten nimi. Kyseinen jäsen oli jo niin humalassa Tenttiin tullessamme, ettei tällaisista latteista arkisuuksista kannattanut enää edes kysyä. Valtaosa joukkueesta oli kuhmolaisia, mistä hurtti meininki.
Visassa oli neljä kierrosta, kussakin viisi kysymystä. Viimeinen kierros eli kysymykset 16-20 olivat kappaleentunnistuksia. Ottaen huomioon, miten sattumalta eksyimme visaan, joukkue oli yllättävän kovatasoinen. Tarjosin itse vain kaksi originaalia eli toisten panoksesta riippumatonta vastausta: Jeff Beck Groupin laulaja ja Smurffien kappaleen Smurffiina alkuperäisnimi - jälkimmäisen tietämisestä minua kiusattiin julmasti. Sekä yhden väärän vastauksen: veikkasin yhtyettä Neu! kun oikeasti soi Aavikko.
Voitimme visan, vieläpä muhkein pistein: saimme 18 pistettä kun seuraavat jäivät neljääntoista. Loppuilta jatkui sitten tuttuun tapaan öristen, toisistaan eksyen ja kännitekstareita lähetellen.
Joukkueemme nimi oli Lloma. Eräällä joukkueen jäsenistä oli kuulemma alkanut samana päivänä kesäloma, mistä kai sitten nimi. Kyseinen jäsen oli jo niin humalassa Tenttiin tullessamme, ettei tällaisista latteista arkisuuksista kannattanut enää edes kysyä. Valtaosa joukkueesta oli kuhmolaisia, mistä hurtti meininki.
Visassa oli neljä kierrosta, kussakin viisi kysymystä. Viimeinen kierros eli kysymykset 16-20 olivat kappaleentunnistuksia. Ottaen huomioon, miten sattumalta eksyimme visaan, joukkue oli yllättävän kovatasoinen. Tarjosin itse vain kaksi originaalia eli toisten panoksesta riippumatonta vastausta: Jeff Beck Groupin laulaja ja Smurffien kappaleen Smurffiina alkuperäisnimi - jälkimmäisen tietämisestä minua kiusattiin julmasti. Sekä yhden väärän vastauksen: veikkasin yhtyettä Neu! kun oikeasti soi Aavikko.
Voitimme visan, vieläpä muhkein pistein: saimme 18 pistettä kun seuraavat jäivät neljääntoista. Loppuilta jatkui sitten tuttuun tapaan öristen, toisistaan eksyen ja kännitekstareita lähetellen.
perjantaina, heinäkuuta 09, 2010
torstaina, heinäkuuta 08, 2010
Sporttikuoro
Törmäsin yllättäen vanhaan opiskelukaveriini, joka kutsui lauantaina seuraamaan "fyysistä ja rehtiä peliä" Mäntyvaaraan.
Itse en pääse, mutta vinkkaan asiasta kuitenkin kaikille Poikakuoro-blogin sporttisille lukijoille. Jalitsua ehtii jännittämään sitten illallakin (todennäköisesti).
Itse en pääse, mutta vinkkaan asiasta kuitenkin kaikille Poikakuoro-blogin sporttisille lukijoille. Jalitsua ehtii jännittämään sitten illallakin (todennäköisesti).
maanantaina, heinäkuuta 05, 2010
"Lola tykkää Lalosta."
Taas huomasin kuinka hyvä sarjakuva Kramppeja ja nyrjähdyksiä on:
E: "On minullakin edustava levystö mutta eipä pyöri missejä
jaloissa."
R: "Ehkä sinulta puuttuu jotakin."
E: "Joo. Kultalevykokoelma."
E: "On minullakin edustava levystö mutta eipä pyöri missejä
jaloissa."
R: "Ehkä sinulta puuttuu jotakin."
E: "Joo. Kultalevykokoelma."
sunnuntaina, heinäkuuta 04, 2010
Huh huh!
Argentiina sai kyllä aika näyttävästi selkäänsä Saksalta, ja Espanja teki hienosti historiaa. Enpä muista nähneeni koskaan moisia ratkaisuja: kaksi epäonnista rankkaria ja voittomaali kolmen tolpan kautta!
Kuuntelussa: Nancy & Lee ja Ennio Morricone: Sacco e Vanzetti.
Kuuntelussa: Nancy & Lee ja Ennio Morricone: Sacco e Vanzetti.
perjantaina, heinäkuuta 02, 2010
Jännittävä ottelu!
Kohta alkaa ennakkoasetelmaltaan kisojen jännittävin ottelu: Alankomaat - Brasilia. Kotistudiossa ei tarvitse tällä kertaa yksin mekastaa, kun seurakseni saapuu joukkueen investointipankkitoiminnasta vastaava jalitsulogi Einsteen. Luvassa myös etovaa viljalientä.
torstaina, heinäkuuta 01, 2010
torstaina, kesäkuuta 24, 2010
Hauskaa juhannusta!
Leppoisaa juhannusta kaikille, säännöt tiedätte, luottakaa kansanvalistukseen. Minä häippäsen viime vuoden tapaan j:n viettoon muille maille. See you, mates!
tiistaina, kesäkuuta 22, 2010
Iltapäivä hikinen
Aikaisempina vuosina olen kannattanut Ranskaa, mutta tällä kertaa toivon toivon isäntien vaientavan mokomat Gallian kukot. Jääkaapissa viilenee herkullinen stout.
maanantaina, kesäkuuta 21, 2010
"pari Jormaa, joiden laulusta sai selvää"
YLE: "Emeritusprofessori Matti Lehtinen on huolissaan suomalaislaulajien ääntämyksestä. Sibelius-Akatemiassa tekstin ääntämistä ja fonetiikkaa ei enää opeteta erillisenä oppiaineena, vaan se on osa laulunopetusta."
Pitäisikö suomalaisissa peruskouluissa opettaa lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi myös selkeästi puhumista? Toisaalta, vasta parisataa vuotta sitten oli vain paikallisia kieliä, joiden pohjalta luotiin käskyin ja kielloin keinotekoinen yleiskieli. Myöhemmin murreläpästä tuli rankkuu, kuten Heikki Laitinen on joskus kertonut. Totta kai paikallista murretakin voidaan mokeltaa tai lausua. Välillä ei vaan saa mistään selvää, vaikkei kysymyksessä olisikaan puhevika. Alan selvästi vanheta.
Pitäisikö suomalaisissa peruskouluissa opettaa lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi myös selkeästi puhumista? Toisaalta, vasta parisataa vuotta sitten oli vain paikallisia kieliä, joiden pohjalta luotiin käskyin ja kielloin keinotekoinen yleiskieli. Myöhemmin murreläpästä tuli rankkuu, kuten Heikki Laitinen on joskus kertonut. Totta kai paikallista murretakin voidaan mokeltaa tai lausua. Välillä ei vaan saa mistään selvää, vaikkei kysymyksessä olisikaan puhevika. Alan selvästi vanheta.
Kopioijan valitus
Kopioin CD-levyjä mp3-tiedostoiksi. Onpa työlästä, tylsää, kivikautista ja turhaa! Tallennustila on halpaa, mutta tiedostot tietokoneella kuluttavat huomiokykyäni ja se kaikki on tietenkin pois tärkeämmästä. Musiikin omistaminen yleensäkin on jotenkin noloa. Vähän kuin katselisi joka päivä vanhoja valokuvia. Taiteen pitää olla tuoretta ja ohimenevää. Puhdasta hengen virtaa, mihin aine, maallinen rikkaus ja mustasukkainen takertumisenhalu ei kuulu. Ainakin ideamaailmassani. Taidanpa deletoida tiedostot musiikkikansiostani sitä mukaa kun olen kuunnellut niitä tarpeekseni.
perjantaina, kesäkuuta 18, 2010
Scheiße!
Serbia kaatoi Saksan, mutta mielestäni silkalla onnella. Toivottavasti Englanti voittaa illalla. En ole vielä päättänyt, mitä olutta illalla juon.
torstaina, kesäkuuta 17, 2010
Ämmäm
Eilen oli jo oikeanlaista MM-tunnelmaa. Sveitsi nujersi Espanjan (sí!), ja Uruguay teki kolme erittäin näyttävää maalia Etelä-Afrikkaa vastaan. Torvet hiljenivät varsinkin viileän rankkarin jälkeen, ja huomattava osa isäntämaan kannattajista luovutti ja poistui stadionilta. Diego Forlanin nopeus ja laukaus!
Lisäys: Kultaa hamutaan myös Lapissa. Lemmenjoelta on huuhdottu 133,3 grammaa painava kultahippu. Kuulostaa jotenkin ihanan romanttiselta, jopa eksoottiselta; Kullanhuuhdontaa Lemmenjoella.
Lisäys: Kultaa hamutaan myös Lapissa. Lemmenjoelta on huuhdottu 133,3 grammaa painava kultahippu. Kuulostaa jotenkin ihanan romanttiselta, jopa eksoottiselta; Kullanhuuhdontaa Lemmenjoella.
tiistaina, kesäkuuta 15, 2010
Kiinnostava ottelu illalla
Tänään on luvassa kisojen toistaiseksi mielenkiintoisin ottelu, kun Brasilia kohtaa iltaottelussa Pohjois-Korean eli Korean demokraattisen kansantasavallan. Samba vs. Arigang!Pakko kuitenkin myöntää, että aika tylsiä ovat alkumatsit olleet; vähän maaleja ja jotenkin intohimotonta pelaamista. Japanin voitto Kamerunista oli tietenkin mieluisa yllätys. Omedetô gozaimasu!
maanantaina, kesäkuuta 14, 2010
Wine, women an' song
Jatketaan kulinarsistisella linjalla, kun se nostattaa niin makoisan kirpeitä tunteita: Whitesnake sai oman viinin.
Olen aina tykännyt Marsdenin ja Moodyn kitarasooloista. Aiheeseen sopivassa pubi-hitissä soittavat molemmat soolot mieheen. Saunanlauteilla reilu viikko sitten kehuttiin myös Wanhan Whitesnaken basistia eli Neil Murrayta. Taidettiinpa tosin analysoida myös Lordia ja Paicea - toisin sanoen koko bändi käytiin läpi ällistellen. Pitkästä aikaa.
Olen aina tykännyt Marsdenin ja Moodyn kitarasooloista. Aiheeseen sopivassa pubi-hitissä soittavat molemmat soolot mieheen. Saunanlauteilla reilu viikko sitten kehuttiin myös Wanhan Whitesnaken basistia eli Neil Murrayta. Taidettiinpa tosin analysoida myös Lordia ja Paicea - toisin sanoen koko bändi käytiin läpi ällistellen. Pitkästä aikaa.
Avaruusromua
Legendaarinen radio-ohjelma Avaruusromua täytti 20 vuotta. Sen kunniaksi on pantu pystyyn juhlasivut, missä on ladattavana ohjelman kunniaksi tehtyä kotimaista suhinamusiikkia heinäkuun alkuun saakka. Kannattaa käydä ja kokeilla, ties vaikka avaruusäänet alkaisivat kiinnostaa enemmänkin.
Mistä muuten lisäksi sellainen mainos, että Klaus Schulzen vanhoja nauhoja on alettu julkaista nimellä La vie electronique. Olen kuunnellut ykkösosaa (mistä suosittelen erityisesti kappaletta Traumraum. Kotiin mennessäni käyn hakemassa kirjastosta kakkososan, jonka varasin koska ihastuin puolisattumalta Spotifystä kuulemaani kappaleeseen (tai oikeastaan sarjaan, miten nämä nyt määritellään) Das grosse Identifikationsspiel.
Nykyäänhän ei tarvitse enää levyjen kanssa pelata jos ei välttämättä halua, mutta luovuin nettiyhteydestä kotiin helmikuun alussa ja olen elänyt tyytyväisenä ilman. Alkuperäinen ajatukseni oli, että lainaisin aina joka kuukausi kirjastosta levyn ja kuuntelisin sitä palautuspäivään saakka. Tämä ei (tietenkään) ole toteutunut, mutten ole kyllä aivan jättänyt soveltamattakaan perusideaa.
Tämä on itsestäänselvyys, mutta loppuun varoitus, ettei tämä soitto ole aivan kaikkien makuun, mutta siitä ei kannata ottaa paineita puoleen eikä toiseen.
Mistä muuten lisäksi sellainen mainos, että Klaus Schulzen vanhoja nauhoja on alettu julkaista nimellä La vie electronique. Olen kuunnellut ykkösosaa (mistä suosittelen erityisesti kappaletta Traumraum. Kotiin mennessäni käyn hakemassa kirjastosta kakkososan, jonka varasin koska ihastuin puolisattumalta Spotifystä kuulemaani kappaleeseen (tai oikeastaan sarjaan, miten nämä nyt määritellään) Das grosse Identifikationsspiel.
Nykyäänhän ei tarvitse enää levyjen kanssa pelata jos ei välttämättä halua, mutta luovuin nettiyhteydestä kotiin helmikuun alussa ja olen elänyt tyytyväisenä ilman. Alkuperäinen ajatukseni oli, että lainaisin aina joka kuukausi kirjastosta levyn ja kuuntelisin sitä palautuspäivään saakka. Tämä ei (tietenkään) ole toteutunut, mutten ole kyllä aivan jättänyt soveltamattakaan perusideaa.
Tämä on itsestäänselvyys, mutta loppuun varoitus, ettei tämä soitto ole aivan kaikkien makuun, mutta siitä ei kannata ottaa paineita puoleen eikä toiseen.
lauantaina, kesäkuuta 12, 2010
perjantaina, kesäkuuta 11, 2010
Aina joku eksyy...
Perjantaisin, öpaut kello 15-17:00, keskustassa, erään suuren tavaratalon cd/dvd osastolla tapahtuu kummia. Viikon duunit on takana ja on aika heittää vähän kepeämpää pykälään. Viihdeosasto pitää ottaa haltuun joko Alkosta tai cd/dvd puolelta. Aina joku tuttu eksyy tuonne "kulmille" hengailemaan. Paiskataan kättä, joristaan löysät pois, nauretaan ja sitä rataa.
Jotenkin aika siistii, naperot :)
Jalkapallon MM-kisat!
En ole vielä ehtinyt laatia ennustuksia enkä suosikkilistoja, mutta ainakin Argentiinan otteet kiinnostavat, eikä pelkästään Dieogon vuoksi. Palataan asiaan.
torstaina, kesäkuuta 10, 2010
tiistaina, kesäkuuta 08, 2010
nyt soi
the soundtrack of our lives.
latailen kyseisen bändin parhaita biisejä iPodiin. suuria tunteita, maailmoja syleileviä ääniä....
Ta det Lugnt, inget problem!
"Viime aikoina kielivähemmistö on jälleen ollut huolestunut asemastaan. En kuitenkaan usko, että huoleen on syytä. Näkemykseni vahvistui, kun osallistuin helmikuussa 2010 Svenska Litteratursällskapetin 125-vuotisjuhlaan Kansallisoopperassa ja sitten 900 hengen komeille jätti-illallisille Kaapelitehtaalla. Paikalla olivat kielivähemmistön kaikki tutut kasvot. Juhlaväen määrä ja innostus asiaansa saivat minut vakuuttumaan, että kaksi kieltä säilyy tässä maassa tulevaisuudessakin."
Laura Kolbe: Ihanuuksien ihmemaa (2010, 73).
Laura Kolbe: Ihanuuksien ihmemaa (2010, 73).
maanantaina, kesäkuuta 07, 2010
Iron Maiden Countdown
Huh! Saapa nähdä, mitä pian on tiedossa!
Aikakirjoihin: erityisesti Rashida Jones elokuvassa "I love you, man". Muutakin hyvää rainassa oli, kuten esimerkiksi vauhdikas floretti-kohtaus. Kiitos Hanskajalalle suosituksesta, toivottavasti paluun paluun paluuu on pian ajankohtainen.
Aikakirjoihin: erityisesti Rashida Jones elokuvassa "I love you, man". Muutakin hyvää rainassa oli, kuten esimerkiksi vauhdikas floretti-kohtaus. Kiitos Hanskajalalle suosituksesta, toivottavasti paluun paluun paluuu on pian ajankohtainen.
sunnuntaina, kesäkuuta 06, 2010
perjantaina, kesäkuuta 04, 2010
In trance as mission
Toissa yönä Simple Minds soitti Korkalovaaran kallioilla ja vielä vanhempaa materiaalia - unta vain...
torstaina, kesäkuuta 03, 2010
Top 5
! Berlin Alexanderplatz
% Kingis toffee
& Love, Peace & Poetry – Vol.9 Turkish Psychedelic Music
= Pere Ubu: Modern Dance
/ Ahmed Ahne
+ Hyvät lenkkeilysäät
++ Jalkapallo
tiistaina, kesäkuuta 01, 2010
Ratinan kaisilikossa suhisee
AC/DC on näillä minuuteilla aloittanut junttaamisen Tampereella. Onkohan Poikakuoron puskapartio jo paikalla? Raporttia odotellessa....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)