Legendaarinen radio-ohjelma Avaruusromua täytti 20 vuotta. Sen kunniaksi on pantu pystyyn juhlasivut, missä on ladattavana ohjelman kunniaksi tehtyä kotimaista suhinamusiikkia heinäkuun alkuun saakka. Kannattaa käydä ja kokeilla, ties vaikka avaruusäänet alkaisivat kiinnostaa enemmänkin.
Mistä muuten lisäksi sellainen mainos, että Klaus Schulzen vanhoja nauhoja on alettu julkaista nimellä La vie electronique. Olen kuunnellut ykkösosaa (mistä suosittelen erityisesti kappaletta Traumraum. Kotiin mennessäni käyn hakemassa kirjastosta kakkososan, jonka varasin koska ihastuin puolisattumalta Spotifystä kuulemaani kappaleeseen (tai oikeastaan sarjaan, miten nämä nyt määritellään) Das grosse Identifikationsspiel.
Nykyäänhän ei tarvitse enää levyjen kanssa pelata jos ei välttämättä halua, mutta luovuin nettiyhteydestä kotiin helmikuun alussa ja olen elänyt tyytyväisenä ilman. Alkuperäinen ajatukseni oli, että lainaisin aina joka kuukausi kirjastosta levyn ja kuuntelisin sitä palautuspäivään saakka. Tämä ei (tietenkään) ole toteutunut, mutten ole kyllä aivan jättänyt soveltamattakaan perusideaa.
Tämä on itsestäänselvyys, mutta loppuun varoitus, ettei tämä soitto ole aivan kaikkien makuun, mutta siitä ei kannata ottaa paineita puoleen eikä toiseen.
9 kommenttia:
Klaus Schulzen voisin kyllä ottaa uudelleen lähikuunteluun. Kiitos vinkistä!
Ihan pakko kehua:
Vietin aikamoisen herkutteluviikonlopun: perjantaina lapinukonkeittoa (poronkäristystä ja viherpippurisulatejuustoa) ja valkoviiniä. Lauantaina
antanialaista lammasta eli punaviinissä ja valkosipulissa haudutettua uunilammasta salaatilla ja tzatzikilla + kermaperunoita. Kivennäisvettä.
Nyt on maanantai, lounaaksi näkkileipää ja kahvia virolaiseen tyyliin: suodatinkahvia kupin pohjalle ja kiehuvaa vettä päälle, kupin päälle lautanen kymmeneksi minuutiksi.
Schulzen myöhempi musiikki on monesti ollut makuuni vähän liian pimpelipomia.
Tosin siihen tottuu. Klaus itse tai joku Tangerine Dreamin tyyppi sanoi tästä, että ennen soitettiin niitä ääniä mitä koneista tuli ja kun alettiin saada parempia soittimia, totta kai teki mieli käyttää uusiakin ääniä.
Itse pidän näistä vanhemmista abstraktin karuista äänimaisemista. Nuo kaksi kokoelmaa on äänitetty tietääkseni vuosina 1970-1975.
Kokoelmat ovat tuttuja meidänkin kirjastosta, muistaakseni hyvin koostettuja.
Korjaan: antalialaista uunilammasta (Antaly, Turkki).
Sinä se jaksat kehuskella miten hienoihin paikkoihin ja hienoon seuraan saat kutsuja.
"Luovuin nettiyhteydestä kotiin helmikuun alussa ja olen elänyt tyytyväisenä ilman."
Eli sinulla ei ole nettiä eikä telkkaria. Aika hurjaa! Soittelen kitaralla Puro-Jussia ja lueskelet Gurdjieffia?
Kirjoitteletko kannettavallasi tekstisi tikulle vai miten bloggaat nykyisin?
Ei minua kukaan ole kutsunut.
Oikein, kutsumatta tuollaisiin pitää mennä.
Lueskelin aikani Facebookista kun ihmiset yrittivät tappaa minut pitkästymiseen kertomalla sairauksistaan, työkiireistään, lomasuunnitelmistaan ja siitä, että ulkona on myrsky mutta pöydällä kynttilä. Teurastin FB-tilini poistamalla kaikki kaverit enkä ole sittemmin palannut.
Televisio minulla oli pari viikkoa viime syyskesänä, mutta annoin pois kun en nähnyt mitään kiinnostavaa ja monet ohjelmat vain hermostuttivat minua (niissä puhuttiin hesaa ja kaikkea piti odottaa vielä hetki että saatiin kanavatunnus näytettyä tai kerrottua vielä kerran mitä tähän mennessä on tapahtunut.)
Nyt tosiaan elelen ilman nettiä ja telkkaria. Lueskelen kirjoja, kuuntelen soittoa ja katson elokuvia DVD-levyiltä, kyllä siinä on viihdettä kerrakseen. Parasta on, etten kuule enää kenenkään kuulumisia, mistä on tietenkin pientä haittaa jos pitää suunnitella jotain sosiaalisesti viritettyä. Hinta on kuitenkin pieni.
Bloggaamista tämä kyllä on haitannut. Jopa niin, että mitä pidempään netittömyys on jatkunut, sitä vähemmän tulee kirjoitettua. Ajattelin tosiaan että kirjoitan tikulle ja vien nettiin, mutta käytännössä kirjoittaminen kotona on minulle mahdotonta. Jotenkin netissä kiinni oleminen tuo tarvittavan jännitteen että tekstiä syntyy.
Joskus voi syödä hyvin kotonakin.
Juhlasivut ovat kadonneet, vaikka latausajan piti loppua vasta ensi kuussa. Yle on paska laitos, mikä ei ole mikään ihme, koska muuten sitä ei tarvitsisi pitää yllä ihmisiltä väkisin viedyillä rahoilla.
Lähetä kommentti