Elokuvateatterin aulassa oli lähinnä teini-ikäisiä, mikä on tietysti reseption kannalta aina huono enne. Alkutekstien aikana rapinaa ja kikattelevaa pulinaa vielä kuului, mutta sitten onneksi sali vaikeni. Saatoinpa minäkin varovaisesti imeskellä pientä yskänpastilliani.
Mitä syvemmälle elokuvan kerroksissa edettiin, sitä upottavammalta elämys tuntui. Pidän elokuvaa erittäin onnistuneena; tällaisia elokuvia 10-luvullla tuleekin tehdä. Unohtakaa hetkeksi arkeologiset sitisenkanet ja mustavalkoiset, itäeurooppalaiset ruraalikuvaukset ja menkää välillä elokuvateatteriin katsomaan paksuilla dollarinipuilla viimeisteltyä huippuluokan amerikkalaista toimintaviihdettä.
Inceptionissa on toki puutteita, mutta niin on Blade Runnerissakin. Olisin toivonut mittaviin unijaksoihin enemmän reilua surrealismia, jota vähän lupailtiinkin ns. limbona. Christopher Nolan taitaa olla tällä hetkellä bisneksen kovin jätkä. Hän selvästi tietää, että action tarvitsee onnistuakseen kunnon tarinan.
IMDb.
5 kommenttia:
ja ääniraidan ja kunnon kamerat.
Tsekkaa uusin Batman, kunkku kamaa alusta loppuun.
Totta kai. Tarkoitin oikeastaan, että kunnon tarina on kaiken perusta.
The Dark Night on tullut jo nähtyä pariinkin kertaan, kuten muutkin Nolanin elokuvat.
Kävin katsomassa eilen. Pidin itseäni aivan tarkoituksellisesti pimennossa että voisin nauttia siitä puhtaana. Olin vain lukenut jostain, ehkä Aamulehdestä tai Citystä, että on hyvä elokuva. Täytyy tunnustaa, että pitkästyin hetkittäin.
Tai ainakin niin, etten menettänyt tietoisuutta itsestäni niinkuin yleensä elokuvissa menetän. Se nolotti tietenkin jo siksi, että on varmasti jotain omaa tyhmyyttäni tai tajuamattomuuttani.
Toisaalta siihen saattaa olla jo sellainen syy, että pelkäsin jatkuvassa räiskeessä ja mahtipontisen taustamusiikin räimeessä kuuloni puolesta. Odotin myös, että koska juonen monimutkaisuus tipauttaa minut kärryiltä, mutta loppujen lopuksi peruskartta oli aika selvä.
Ehkä se pitäisi katsoa uudestaan jos niin tajuaisi. Ainakin Kubrick (vai oliko se Clarke) sanoi Avaruusseikkailu 2001:stä, ettei sitä ole edes tarkoitettu tajuttavaksi ensi katsomisella.
Elokuvateattereiden ongelmia ovat muut katsojat ja liian kova äänentoisto. Monesti on saanut lähteä niskat jumissa kaikesta stressaamisesta.
En muuten tiennytkään, että sinulla on tapana menettää itsetietoisuus elokuvien aikana!
Sana 'itsetietoisuus' varmaan tarkoittaa jotain hienoa, jota minä tyhmä hylkiö en tietenkään tajua. Hauskaa kun sain tarjota taas tilaisuuden piristävään ja yhteisyyttä tiivistävään piikittelyyn.
Tarkoitin siis sitä, että menetän ajantajun, tietoisuuden siitä, missä asennossa olen jne. Siis aivan normaalia keskittymistä. En tiedä miten yleistä tämä on, mutta jotenkin tunnelma ja tietoisuus ainakin minulla muuttuu aika radikaalisti elokuvan ensimmäisten minuuttien aikana. Videolla ei aina, mutta teatterissa useimmiten. Ainakin tähän mennessä.
Ilmiö voi olla samaa rappeutumista kuin joskus 90-luvulla kun nukahdin ensimmäistä kertaa elokuvaa katsellessa (siinä nainen maalasi jotain miesten iholle, näin kerrottiin) ja siitä pitäen elokuvan ääreen nukahtaminen on ollut melkeinpä sääntö tietyssä vireystilassa katsellessa.
Lähetä kommentti