Tänään ei ole musavisaa syyslomatauon takia, joten nyt onkin hyvä aika saada tämä viime viikon visaraportti ulos ja luettavaksi.Kolmatta kertaa peräjälkeen meitä oli samat kolme naamaa paikalla ja yksi sama naama skipannut kaikki kolme alkukauden visaa. Allekirjoittanut heitti ääneen sellaisen ajatuksen ilmoille, että jokohan nyt kahden perättäisen kakkossijan jälkeen saataisiin tiristettyä sieltä se ensimmäinen voittokin.
Dumarina hääräsi Oula, mutta yllättäen ei tullutkaan italodiskoa vaan Chemical Brothersilla aloitettiin ja Iggy Popin Repo Manilla jatkettiin. Sitä ennen läpsyssä taisi eka kierroksella soida Outkast. Muistan sen siitä, kun olin taas aavistuksen myöhässä tunnistamisessani ja naapuripöytään Nova Groupille meni. Harmitti.
Oikeiden vastausten ja meidän vastausten ja kysymysten luettelemisen sijaan tärkeämpää on mielestäni kuvailla pöydässämme vallinneita tunnelmia. Ja koska minä en ensimmäisellä kierroksella paljoa loistanut muussa kuin piirtelyssä. Ne olivat vapautuneet ja juttuaiheet liihottelivat esimerkiksi juuri Repo Man leffassa ja hyvässä ja huonossa musiikissa sekä graafisen ilmaisun maailmassa. Joskus olemme puhuneet myös ilmailusta ja sotilaslentokoneista. Ensimmäisen kierroksen jälkeen jaettu ykkössija Elisabeth Bathoryn kanssa.
Toisen kierroksen läpsy meni taas jonnekin, enkä muista minne, mutta tajuntani räjähti kun tunnistin myöhäisten teinivuosieni rave-suosikin Westbamin, en tosin ihan heti. Biisin nimen arvasin väärin. Tajuntani räjähti uudestaan, kun tunnistin/tunnistimme ZZ Topin, tämän jälkeen meillä oli hauskaa muistellessamme bändin jäsenten nimiä. Kolmannen biisin kohdalla rupesimme muuten kertaamaan Full Metal Jacketin tapahtumia ja fiilistelemään, kuin siisti leffa se on. En vain millään muistanut sitä oikeaa räppipossea, joka tuota kohtausta sämpläsi. Oikeastaan nolottaa. Se nimittäin kuuluu hiphoppologian lyhyeen oppimäärään. Leffamusalla jatkettiin, mutta synapsimme sotkivat Carpenterin ja Morriconen keskenään. Sitten "adding insult to injury" tiesin Cooliosta liikaakin...laskettelimme siis rauhassa kohti finaalia nyt jaetulla kakkossijalla EBn kera.
Nova Group oli repäissyt kaulaa ja kirinyt kärkeen, mutta kuten tuomarikin totesi heidän paineensietokyvystään, että se on Suomen futismaajoukkueen luokkaa - oma koira puri vieläpä - emme olleet huolissamme heistä. Olimme erittäin vapautuneissa tunnelmissa. Tai sitten se oli vain se toinen juomani tuoppi. Kuitenkin, tuomarin vertaus sai ansaitut ylimääräiset aplodit.
Finaali oli sitten vaikea. Hankala. Tiukka. Arvuuttelimme ja meditoimme vastauksia korvat sauhuten, emmekä tunteneet olevamme lainkaan varmoja juuri mistään vastauksesta. Eli juuri sellainen finaali, kuin finaalin pitääkin olla. Dumarin jonkinlainen kantava teema näin jälkiviisaana muuten oli elokuvat ja alateemana Vietnamin sota. Kyllä, niin ala-arvoista oli mielestäni tietomme taso, etten edes kehtaa mainita niitä. Tunnelmat pöydässämme olivat silti edelleen hyvät, olimmehan varmistaneet vähintään kausipisteen, lisäksi saimme tosissaan pähkäillä. Siksi se voittokin puolen pisteen kaulalla jaettuina kakkosina olleiden EB:n ja Nova Groupin edellä maistui vieläkin makeammalta. Onnistuimme illan tavoitteessamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti