Kosminen mies, tuo jättiläismäinen musiikkihahmo, joka sisältää koko maailmankaikkeuden, on itsen yleinen edustaja rovaniemeläisissä myyteissä ja taruissa. Kun hän kumartuu, hänen päänsä on idässä ja lännessä; se viittaa erityiseen kaikkialla läsnäolemiseen; hengitys, savinen joki ja surullinen anima. Soivatko tuulet, soivatko revontulet?
Miehet istuvat kellarissa
sisuksissa rikki ja tuli
mene pois ystävä
vie mennessäsi kuolema
Saimme lupauksen omasta turvallisuudestamme, ja aidosta sankariarkkityypistä. Se kertoo meille luovasta kehityksestä, satamakaupungista ja kiinnittyneestä energiasta. Musiikilla on tehtävä, se on kuin palamaton kasvuprosessi, jonka tuottava funktio on olla yhteydessä kaikkiin elollisiin olentoihin. Muistojen mieleen palaminen, oikeiden vastausten kutsuminen helpottaa: olet energiaa, olet kuin laupias alkemisti, joka käsikirjoituksissa lepää mustassa linnoituksessa.
Ota vastaan pyhä kivi
4 kommenttia:
Seuraavalla kerralla vähän vähemmän niitä taikatatteja ja Pink Floydia.
Ilkeää puskasta huutelua. Tule esiin, Beelsebub!
Mielenkiintoista...
Ennakkoluuloinen, ehkä hieman kliseinenkin persoona voi paljastua tuon anonyymiuden takaa, kapeakatseinen joka tapauksessa.
Toki kateuskin voi toimia moottorina lausunnolle.
Anonyymi ei vaan ymmärrä tai sillä on ihan oikea tarve pysytellä anonyyminä ja huudella puskasta, ettei leimaudu. Ja voihan se olla kateuskin syynä.
Mutta samapa tuo. Se on kuulkaa niin, että illalla on tarkoitus olla päissään. Kännissä. Äijäporukalla. Ja sekös se varmaankin anonyymia kismittää myös. Ainakin nyt kun saa lukea siitä.
Lähetä kommentti